perjantai 8. helmikuuta 2019

Suomalaiset tuotteet paremmin tarjolle





Reijo Karhinen esittää, aivan oiken että suomalaistuotteet pitää saada paremmin esille. Kolmenkymmenen vuoden vähittäiskauppakokemuksella kerron että suomalaisten tuotteiden tarjonta omalla hyllyllä, kylmähyllyllä ja pakastealtailla ei toimi. Olen tämän itse testannut aikanaan luomu-tuotteilla. Kun luomutuotteita oli kaupassa alle sata, ne olivat omalla hyllyllä. Siellä kävivät pääsääntöisesti vain Luomu-fanit, ei kiireiset perhe-emännät. Kun suomalaisia tuotteita on kaupassa monta sataa ne kannattaa laittaa omiin tuoteryhmiinsä, leivät leipähyllyyn, juustot juustohyllyyn jne. sillä tavalla me helpotamme kiireisen asiakkaan ostamista ja valintoja. Suomalainen tuote pitää tuoda nykyistä paremmin esille hyllynreunassa, isolla suomenlipulla, joutsenlipulla tms. Lisäksi kaupan sisääntuloon ilmoitustaulu jossa kerrotaan uusimmista valikoimiin tulleista suomalaisista tuotteista ja niiden sijainista hyllykartalla. Valikoimissa pitäisi myös paremmin hyödyntää yöttömässä yössä, puhtaassa Suomen ilmastolla kasvaneita luomu-tuotteita. Toivon myös että isompien asiakavirtojen varrelle syntyy kauppoja jotka myyvät vain suomalaisia tuotteita. Tästä on hyvä esimerkki, jo yli kymmenen vuotta toiminut Lähiruokatori ja -ravintola Heila, Heinolassa.

Suomalaisten tuoteiden markkinointia voisi parantaa myös matkailumarkkinoinnissa. Vilkkaimmissa matkailukohteissa voisi olla suomalaisten tuotteiden hyllykkö josta matkailijat voisivat niitä ostaa kotiinviemisiksi ja tuliaisiksi. Matkailukohteiden ravintola, ruokapalvelut voisivat ottaa näkyvämmin listoilleen suomalaisista raaka-aineista valmistellut ateriat, jossa esitellään myös niiten tuottajat nimeltä ja miltä paikkakunnalta. Suomalaisia pientuottajia voisi tehdä tunnetuksi myös maatilavierailupäivillä.



tiistai 5. helmikuuta 2019

Mistä Soten 3 miljardin säästöt?



Oppositio antaa ymmärtää että 3 miljardin säästöt ovat leikkaus nykyisistä sote kustannuksista, joka tietenkin merkitsisi palvelujen karsimista. Hallituksen oikea tavoite on leikata 3 miljardia tulevista, kasvavista soten kuluista tulevien vuosien aikana. Jatkossa kustannuksia kasvattaa merkittävästi Suomen väestön ikääntyminen ja elinajan pidentyminen.

Oppositio väittää että säästöt eivät ole mahdollisia, ilman että heikennetään palveuja ja nostetaan maksuja. Jos mitään rakenteellista muutosta ei tehdä, oppositio on oikeassa. Mutta kehitystä ei tapahtu ilman muutosta. Suunniteltuja muutoksia ovat :

-Sote ja maakuntauudistus kokonaisuutena, tulee suuremmat hartijan ja asiantuntevampaa palvelua
  ja johtamista
-panostetaan ennaltaehkäisyys, hyvinvointiin, hyvän kunnon ylläpitämiseen
-toimintaa tehostetaan ja hyödynnetään sähköisiä palveluja
-asiakaslähtöiset, vaikuttavat, kustannustehokkaat ja yhteen sovitetut palvelut
-valinnanvapaus jossa asiakas itse saa valita hoitopaikan, julkiselta tai yksityiseltä
-julkinen valta vastaa ja koordinoi palveluja ja hyödyntää yksityisiä palveluntuottajia maakunta-
  tasolla nykyistä paremmalla kilpaillutuksella ja yhteistyösopimuksilla sekä valvonnalla

Olen itse ollut mukana, muutosten kautta nostamassa S-Ryhmää raskaasta tappiollisesta organisaatiosta kannattavaksi ja menestyväksi kaupparyhmäksi. Muutos saatiin aikaan 5-10 vuodessa. Tämä on mahdollista Sotessakin, kun unohdetaan puoluepolitikointi. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta. Tehdään se muutos, yhdessä. Yhdessä olemme enemmän.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hoivan uudet vaihtoehdot


Pelkkä numero lakiin ei riitä!

Kotihoito
Nykyisellä hallituksella oli tavoite panostaa kotihoitoon, laitoshoidon kustannuksella. Se ei ole täysin onnistunut vanhalla konseptilla. Kustannuksissa on säästetty palvelun ja laadun kustannuksella. Konseptia on muutettava, näin ei voi jatkua.
Kirsti Karttunen on selvittänyt Hollannin mallia. Hollannissa on menestyvä yritys kotihoitosektorilla Buurtzorg-säätiö ”Naapuriapu”. Kymmenen hengen sairaanhoitajatiimillä on 40-50 asiakasta. Kevyt organisaatio jossa ei ole päällikkötasoa, tiimi on itseohjautuva. Tiimi päättää itse mm. työnjaosta, työasuista. Asiakkaan luona käy aina tuttu hoitaja. Jos tiimillä on ratkaisemattomia ongelmia, apuun pyydetään yrityksen ”Valmentajaa”. Tiimin hoitajille maksetaan keskimääräistä parempaa palkkaa. Jos säätiö tuottaa voittoa se käytetään työtä helpottavien laitteiden hankintaan, koulutukseen ja virkistystoimintaan. Säätiön arvoja ovat luottamus, itsenäisyys, luovuus, yksinkertaisuus, yhteistyö.
Tästä voitaisiin Suomessakin ottaa oppia. Suomeen voisi sopia osuustoimintamalli, jossa tiimin hoitajat olisivat osuuskunnan jäseniä ja päättäjiä. Osuuskunta voisi olla vaikka maakuntatasoinen.

Laitoshoito
Suomessa on viime suosina ollut hallitsematon tilanne, Soten viivästymisestä johtuen. Veroparatiisiyhtiöt ovat ostaneet suurimman osan menestyvistä pienistä hoivayrityksistä. Tuloset tästä kehityksestä ovat viimepäivinä tuleet karmealla tavalla esille. Muutaman vuoden kuluttua Suomessa on vain kaksi kansainvälistä hoivayritystä jotka jakavat markkinat ja määräävät hintatason. Tämä kehitys on Soten avulla pysäytettävä. On suosittava paikalliasia, maakunnallisia yrityksiä jotka maksavat veronsa paikkakunnalle ja käyttävät mahdolliset voittonsa paikkakunnan hyväksi.

Kolmannen sektorin onnistumisesta hoiva-alalla on hyvä esimerkki Heinolassa Jyränkölän Seklementti. Heillä on jo kuusi ympärivuorokautisen hoidon palvelutaloja joissa tyytyväisiä asiakkaita, senioreita lähes 300. Seklementti on merkittävä työnantaja ja maksaa veronsa Heinolaan. Jyränkölä pyörittää myös yli 100 hengen vapaaehtoistoimintaa joka hyödyntää hoivapalvelujakin monella tavalla, veroparatiisiyhtiöt eivät tätä tee. Miksi tätä konseptia ei voisi laajentaa koko maakuntaan ja Suomeen? Mielestäni voisi laajentaa. Toinen vaihtoehto veroparatiisiyhtiöille olisi osuustoiminnallinen, maakunnallinen yritys jossa palvelutalojen asukkaat olisivat osuuskunnan omistajia ja sitä kautta päättäjiä.

Nämä kehittämistoimenpiteet ovat täysin mahdollisia kun panostetaan tulevien maakuntien hankintaosaamiseen, laadun tilaamiseen ja sovittujen yhteistyösopimusten valvontaan sekä riittävin koviin sanktioihin. Eli kannattaa katsoa tarkemmin ketä seuraavissa eduskuntavaaleista äänestät



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Hoitajamitoitukset?




Vanhusten määrä kasvaa. Yhä useampi vanhus elää pitenpään kuin ennen. Vanhusten kunto kotihoidossa ja laitoshoidossa on hyvin eri tasoista. Toinen tarvitsee hoitoa enemmän kuin toinen. Tähän tilanteeseen ei ole ratkaisuna yksi hoitajamitoitusarvo, esim  0,5.

Isommassa palvelutalossa  voi olla osastolla asiakkaita jotka vaativat hoitajamitoituksen 0,7 ja toisella osastolla riittää 0,5 eli hoitajamitoitus määräytyy asiakkaiden kunnon mukaan. Asiakkaiden kunnon määrittelemiseen pitää saada hyvä ohjeet koko valtakuntaan. Toinen ratkaisu on että hoitotyö ja avustavat työt erotetaan toisistaan. Hoitajat hoitavat pääasiassa asiakkaita ja avustava henkilöstö hoitaa esim. keittiön, ruokailun, siivoukset, pesujen avustaminen, ulkoiluttaminen. Kolmas ratkaisu on että vahvistetaan kuntien ja kaupunkien tarjouspyyntöosaamista, siihen kuntaliiton ja valtiovallan on tehtävä yhtenäiset ohjeet koko maahan. Lisäksi ulkoistamissopimuksiin pitää sisällyttää myös riittävän kovat sanktiot  sopimuksen rikkomuksista ja valvonnasta. Hoivayritysten pitää myös aktiivisesti , nykytekniikkaa hyödyntäen kerätä palautetta asiakkailta, henkilökunnalta ja kunnalta. Palautteen perusteella voisi luoda ”Tähtiyksikköjärjestelmän” jossa erinomainen yksikkö saisi pääoveensa- seinälleen viisi tähteä ja hyvä yksikkö saisi neljä tähteä jne.


tiistai 29. tammikuuta 2019

Mitä SOTEN viivästyminen on merkinnyt?



Epätietoisuus Sotesta ja Soten viivästyminen on sekoittanut terveydenhoidon ja vanhustenhoidon kentää. Varsinkin pienillä paikkakunnilla on pelätty palvelujen katoamista ja sen varjolla on ulkoistettu palveluja kymmenen vuoden sopimuksilla ja hyvin kirjavilla sopimusehdoilla. Ei ole ollut yhtenäisä kilpailutussääntöjä eikä tarjouspyyntöosaamista. Monesti pääpaino on ollut jopa 95% hinnalla ja 5% laadulla. Kun viranomaiset näkivät että yksityistäminen ryöstäytyy käsistä, olisi pitänyt heti vahvistaa valvontaa valtiovallan ja kuntien toimesta, koska pelkkä omavalvonta ei riitä.

Esimerkit kentältä kertovat että kun pieni yksityinen palvelutalo myytiin isolle valtakunnalliselle hoivafirmalle, palvelun taso palvelutalossa laski ja ongelmat alkoivat. Palvelu ja talon hoito tuli persoonattomaksi, talon uusi johto oli liian kaukana lattiatasosta ja asiakkaista. Päättäjien tulisi muistaa että yksityiset palveluntuottajat täydentävät kunnnallisia palveluja, eivät korvaa niitä kokonaan. Jatkossa kannattaisi suosia pieniä perheyrityksiä hoivapalvelujen tuottajina, tästä on hyviä kokemuksia ja esimerkkejä ”rapakon” takaa. Pienemmissä yksiköissä palvelu on kodinomaista, johto on lähellä, palautteisiin reagoidaan heti ja verorahat jäävät kotikuntaan.

Soten olisi vaatinut parlamentaarista valmistelua. Sote olisi pitänyt toteuttaa asteittain, nyt yritettiin haukata liian isoa palaa kerralla. Tämän päivän Sote sotkuun ovat kaikki puolueet syyllisiä niin hallitus kuin oppositio. Hallituksella on ollut kiire ja oppositio on laittanut kapuloita rattaisiin. Tässä asiassa jos missä olisi tarvittu laajaa yhteistyötä.

Toivottavasti niitä mittavia ennekkovalmisteluja voidaan jatkossa hyödyntää uudessa Sotessa.
Kannattaa muistaa että tämänhetken ongelmat eivät johdu Sotesta, koska Sote ei ole vielä voimassa.
Ongelmat johtuvat tulevan Soten pelosta ja epävarmuudesta.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Miksi "Lättähattu" ei kelpaa?





Ilmastotalkoilla pyritään vähentämään autoliikennettä ja lisäämään rautatieliikennettä. Se vähentäisi myös autojen parkkitilojen tarvetta ja lisäisi radanvarsirakentamista ja siellä olevien yritysten menestystä. Ymmärrän että VR:n ei kannata hoitaa hiljaisempien rataosuuksien henkilöliikennettä esim. Lahti -Orimattila ja -Heinola. Näitä vastaavia rataosuuksia on Suomessa monia. Miksi ei kehitetä sinne kevyitä yritysvetoisia ratkaisuja. Miksi ei Kontiolahden tehtaalla voisi rakentaa edullista bussia rautateille, aikanaan hyvin toimineen ”Lättähatun” mallin mukaan? Miksi haikaillaan Keski-Euroopasta kallista ”Duoraitioliikennemallia”?

Uudessa Lättähattumallilla liikenneöisi yksityisyrittäjä, kiskoilla kulkeva bussi olisi nykyaikainen, siellä olisi kahviautomaatti, iltapäivälehdet, wc, tv, netti jne. Se hoitaisi syöttöliikennettä Heinolasta ja Orimattilasta Lahdeen ja päinvastoin esimerkiksi kolme kertaa päivässä. Olen jo vuosia sitten ehdottanut VR:n päättäjille että he vuokraisivat varastossa seisovan ”Lättähatun” yrittäjälle joka parin vuoden aikana testaisi idean toimivuutta. Kuulemma VR ei suostunut vuoraamaan, ilmeisesti pelkäsi kilpailua.
Oikea tavoitehan olisi että yksityinen täydentäisi VR:n palveluja, kuten Sotessakin  pitäisi olla.
Moniin kokeiluihin on saatu kehittämisrahaa EU:lta ja valtiolta, miksi ei tähän? Orimattila ja Heinola voisivat olla pilotteeja, testipaikkoja.

Tässä olisi hyvä kehittämisidea Liikennevaliokunnan jaVR:n hallintoneuvoston jäsenelle Kalle Jokiselle ja tuleville alueen kansanedustajille, aivan kuten Kalle sanoi ”asioita ei tapahdu, niitä tehdään”



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

"Harva on seppä omalla maallaan"




Miksi Heinola ei hyödynnä puurakentamista? Miksi suositaan betonirakentamista? Heinolan seudun yrittäjät ovat puurakentamisen edelläkävijöitä. He rakentavat puukerrostaloja ja kouluja muualle Suomeen, mutta ei Heinolaan. Heinolan kaupunginvaltuuston enemmistö haluaa edistää puurakentamista mutta virkamiehet ja lautakunnat suosivat bettonirakentamista, vaikka jäljet pelottavat. Betonirakenteiset koulut ovat homeessa ja jännittyneitä odotamme vastaavia uutisia lähivuosina Hopeasillan uudesta kiinteistöstä. Miksi näin?

Silloin kun Heinola harhaili kaupunginjohtajavalinnoissaan, virkamiesten johdolla muutettiin hallintosääntöä niin että tulosaluejohtajien valta kasvoi valtuuston kustannuksella. Ja tästä seuraa että kun teknisen toimen johtaja kannattaa betonirakentamista niin valatuuston tahto puurakentamisesta ei totteudu. Samoin kun tulosaluejohtaja ei kannata elinkaarimallia, niin sitä ei toteuteta. Jos aikaisemmat rakennukset olisi toteutettu elinkaarimallilla, kaupungilla ei olisi homeongelmia, jos niitä olisi ne olisivat rakentajalla. Lisäksi päätöksentekijöissä on betonialan yrittäjien edustajia jotka tietysti ajavat betonirakentamista. Sen lisäksi betonirakentamisen kannattajien perheenjäseniä toimii lehden toimittajana josta seuraa betonirakentamiselle myönteisiä lehtijuttuja.Tämä asenne ja päätös lyö korvalle alueen puualan yrittäjiä ja Salpauksen oppilaitokset puualan koulutuksen kehittämistä ja säilymistä Heinolassa. Puukoulujen ja päiväkotien rakentaminen olisi luonut kaivattuja työpaikkoja ja myös uusia alan työpaikkoja, varmistanut Salpauksen palvelut Heinolassa, auttanut uusien lapsiperheiden houkuttelemisessa Heinolaan, lisännyt pikkukaupungin tunnettavuutta ja erottautumista

Esimerkit historiasta kertovat että oikein toteutetuissa puurakennnuksissa ei ole samoja ongelmia kuin nykyisissä betonirakennuksissa. Lisäksi puurakentaminen on ympäristöystävällisempää. Suurin syy nykyisiin betonirakennusten ongelmiin ovat kiire ja rakennustarvikkeiden suojausten puute kostumiselta ja lepsu valvonta. Huono valvonta korostuu erityisesti yhteiskunnan, kaupungin rakentamiskohteissa. Tästä syystä niissä toimisi paremmin elinkaarimalli.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Miten hyödynnetään kolmatta sektoria?





Mikä on kolmas sektori? Kolmas sektori on yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen sektori, se on voittoa tuottamaton ja jolla on sosiaalisia tavoitteita. Suomen kolmannen sektorin ominaispiirre on se että se sisältää enemmän vapaaehtoistyötä kuin muissa Euroopan maissa. Tulevaisuuden haaste on pystyvätkö julkinen sektori ja kolmas sektori yhteistyöhön, jossa vuoropuhelun ja yhteisen toiminnan kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin. Yhteiskunta tarvitsee tätä yhteistyötä 2020-luvalla selvitäkseen tehtävistään ja kustannuspaineistaan. Kolmannen sektorin toimijoita ovat mm. yhdistykset, osuuskunnat, säätiöt
Kolmannen sektorin toiminta kasvattaa myös sosiaalista pääomaa, sosiaalisissa verkostoissa syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta, toisten auttamista ystävien ja tuttujen kanssa. Kolmas sektori, oikein hoidettuna ei ole yksityisen sektorin kilpailija vaan palvelujen täydentäjä,

Kolmannen sektorin toimintamuotoja ovat mm. vanhustyö, hyvinvointipalvelut, SPR:n palvelut, VPK palvelut, liikuntapalvelut, kotouttaminen, muuttokummit, martat, meripelastustoiminta, auttava puhelin, tutkimusten rahoitus jne.

Kolmannella sektorilla toimii paljon terveitä ja virkeitä eläkeläisiä. Keski-iän kasvaessa eläkeläisillä on entistä enemmän aikaa toimia kolmannella sektorilla mielihalujensa mukaan. Esimerkiksi Sysmän kunnalla on hyviä kokemuksia ja tuloksia yhteistyöstä alueen yhdistysten kanssa. Heinolassa kolmatta sektoria ei ole arvostettu eikä hyödynnetty riittävästi. Muutama vuosi sitten kolmas sektori olisi yhdessä vuokrannut tyhjänä olevan Maaherranpuiston entisen päiväkodin tilat. Virkamiehet vastustivat ja sanoivat kaupungin tarvitsevan tilat itse. Vuosia on kulunut ja tilat ovat edelleen tyhjänä. Vuosia sitten esitin kaupungille että he vuosittain palkitsisivat vuoden parhaan yhdistyksen (joka eniten on hyödyntänyt kaupunkia). Esitystä ei toteutettu.