Heinolasta Unikeon pääkaupunki?

Nykyisin valtakunnan Unikeko valitaan Naantalissa 27.7. Vesiparannus ja kylpylälaitostoiminta saapui Suomeen Keski-Euroopasta Skandinavian kautta 1880-luvulla, niin myös Naantaliin. Nykymuotoinen Unikeon valinta otettiin käyttöön 1959. Naantalissa karnevaali- ja markkinatapahtuma kestää kolme päivää. On käsityöläismarkkinat, opastettuja kierroksia kaupungilla, lasten pukukisa, musiikkiesityksiä, aamuhölkkä klo 5.30, herätyskulkue klo 6.00, laituritanssit aamulla, laivaristeilyjä, puistopiknik, iltavesper kirkossa jne. Tänä vuonna 2022, valittua Unikekoa rouva Jenni Haukiota ei voitu pudottaa mereen, koska siellä oli liikaa sinilevää. Ilmastomuutoksen vaikutukset huolestuttavat. Näyttää että myös tulevina vuosina Unikeon heittäminen mereen kokee monenlaisia esteitä, valitettavasti. Siksi on syytä pohtia muita paikkakuntia valtakunnallisen Unikeon valintaan, joissa Unikeko voidaan herättää perinteisesti veteen pudottamalla.

Historia kertoo Heinolasta ” Luonnonihanuutensa ja terveydellisessä suhteessa, tavattoman suotuisan asemansa tähden, korkealla kuivalla hiekkakankaalla, jota mahtavat havumetsät ympäröivät sekä puhtaan ja leudon sisämaailmastonsa tähden Heinola sopii erittäin hyvin kylpylä ja parannuspaikaksi” Heinolan kylpylälaitoskausi toimi 1892-1943, kesäresidenssi. Lähes samoilla perusteilla Tahko Pihkala löysi Heinolasta paikan Suomen Urheiluopistolle, Vierumäeltä. Kylpylälaitoksessa Unikeon valinta oli ratkiriemukas ohjelmalisä kylpylävieraiden ja kaupunkilaisten kanssakäymiseen. Nykymuotoinen Unikeon valinta käynnistyi 1995 Heinolan Seuran toimesta ja jatkuu tähän päivään saakka. Unikeko mallia 2022 on rovasti Ahti Peltonen. Unikeolla on käsityöläisten tekemä, hieno sininen asu myssyineen ja nimilappuineen. Unikeko haetaan kotoa vanhan paloauton lavetille ja ajelutetaan häntä torvet soiden ympäri kaupunkia. Paloauto saapuu Kylpylän rantaa klo 9.00 jossa satapäinen väki odottaa ja arvuuttelee Unikeon henkilöllisyyttä. Puhallinorkesteri soittaa tahdit ja Unikeko kannetaan paareilla, viltti päällä virkistävään Kymen virtaan, jossa sinilevät eivät viihdy. Kylpylän rannassa yleisölle tarjotaan musiikin lisäksi ruispuuroa ja pullakahveja. Perinteeseen kuuluu myös opastetut kaupunkikierrokset ja tikkakisa Unikeot vastaan yleisön edustajat.

Jos Heinolan saisi oikeudet valita valtakunnallinen Unikeko, tapahtumasta tehtäisiin kolmipäiväinen, monipuolinen Unikeko-tapahtuma. Varmasti Suomen kuuluisalla kesäteatterin näyttämöllä esitettäisiin ”Kylpyläkaupungin historiaa” hauska teatteriesitys. Heinola on jo terveysliikuntakaupunki, kesäkaupunki ja Suomen Joulupuukaupunki, yli 200 valaistua joulupuuta. Pieni kaupunki, suuri elämä.

Heinolan Unikeko 2008

Ps Kuvassa 27.7. paikalla olleet Unikeot, vuoden 2022 Unikeko sinisessä asussa ja myssyssä, lappu rinnassa.

 

Unikeko imagon hyödyntäminen

Hienoa että Heinolassa kunnioitetaan perinteitä Unikeon valinnassa vuosittain. Unikeko sopii hyvin kylpyläperinteeseen ja kesäkaupunkiin. Kiitos Heinola Seuran. Valitettavasti tapahtuman hyödyntäminen jää vain valintapäivään 27.7. Allekirjoittajan valinnan jälkeen yritimme ideoida Kalevi Peltolan kanssa Unikeon hyödyntämistä vuoden varrella. Oli esiintyminen torilla, kesäteatterin kahvitustiloissa ja jossakin kaupungin tilaisuudessa. Oli myös yksi tilaisuus valituille Unikeoille, jossa yritettiin hyödyntää Unikekojen kokemuksia ja ideoita tapahtuman kehittämiseksi Heinolan parhaaksi. Ei ole vielä löytynyt pysyviä, toistuvia hyödyntämistapoja. Vuosien varrella valitut Unikeot voisivat liittyä Heinolan Seuran jaostoksi. Unikeot valitsisivat vuosittain puheenjohtajan, joka seuran ja kaupungin kanssa kehittäisi ja hyödyntäisi tapahtuu. Torilla voisi järjestää Unikeon iltamarkkinat, jotta unikeot ehtisivät. Kumpelissa tai Tukkijätkässä voisi järjestää Unikeon tanssit, tietysti yöpuvut päällä kaikilla. Unikeko voisi esiintyä valituissa kaupungin tilaisuuksissa, joissa olisi ulkomaisia vieraita. Kesäteatterissa esiintyminen toisi myös paljon julkisuutta. Unikeon nimen käyttöoikeuden markkinoinnissa myöntäisi Heinolan Seura. Myös Unikeon valintaperusteita kannattaisi tehdä tutummiksi. En tarkoita, että kaikkia näitä ideoita pitää toteuttaa, näistä pitää valita pari parasta vuosittain toteutettavaksi. Toivon että Unikeko perinteelle ei käy samanlaista kohtaloa kuin ”Suomen Joulupuukaupungille”. se unohdetaan. Molempia pitää kehittää ja hyödyntää.

Unikeko mallia 2008

 

Miten kaupan kustannuskriisi ratkaistaan?

Julkisuudessa on paljon käsitelty tuottajien ja elintarviketeollisuuden tämän päivän ongelmia ja ratkaisuvaihtoehtoja. Kaupan ongelmien käsittely ja ratkaisuvaihtoehtojen etsiminen on jäänyt vähäiseksi. Kaupan ammattilainen, oloneuvos Tuomo Malmi Oulusta on virittänyt keskustelua kaupan ratkaisuvaihtoehdoista eli valikoiminen ja aukioloaikojen karsimisesta. Minäkin yritän nyt paneutua tähän asiaan. Mielestäni tähän kotimaisen ruokaketjun ongelmiin ja tuotantopanosten jyrkkään kasvuun olisi valtiovallan perustettava työryhmä, joka laatisi selviytymisohjelman ja uuden toimintatavan koko ruokaketjulle. Kannattaa muistaa että luomuviljely ei tarvitse kalliita lannoitteita.

Ruokakaupassa kasvavia kustannuksia ovat energia, sähkö, kuljetus, korjaukset ja työvoimakustannukset. Varmasti valikoimissa on vara karsia, esimerkiksi ulkomailta tuodut rinnakkaistuotteet. Tuontituotteiden vähentäminen vahvistaisi kotimaisten tuotteiden osuutta ja parantaisi huoltovarmuutta ja tuottajien asemaa. Saksalaisten leipomotuotteiden, joissa päiväys on yli vuoden päähän tilalle sopisi kotimaisen lähileipomon tuoreet tuotteet. Valikoimien järkevä supistaminen pienentäisi hyllytilan ja kylmätilojen tarvetta ja työtuntien tarvetta sekä vähentäisi hävikkiä. Aukioloaikojen supistaminen pienentäisi monenlaisia kustannuksia. Myös isoja investointeja kannattaisi siirtää parempaan tulevaisuuteen. Aukioloajoista voitaisiin sopia ketjukohtaisesti. Jotta valikoimien ja aukioloaikojen supistaminen onnistuisi, siinä pitäisi olla kaikki kaupan ketjut mukana. Sopimusta voisi vuosittain uudistaa tai purkaa maailmantilanteen mukaan. Toinen säästökohde kaupalle olisi mainoskustannusten vähentäminen. Ei lehdessä ja televisiossa tarvitse mainostaa, että ruokakaupassa myydään maitoa, juustoa, leipää, olutta jne. kyllä nykypäivän asiakkaat sen tietävät. Ei päiväntarjouksia vaan pysyviä hintaetuja, edullisuutta, helppoa ostamista. Mainonta voisi olla enemmän tiedottavaa uutuuksista ja lapsiperheen ja eläkeläisen keskimääräisen ostokorin hintakehityksestä. Näillä säästötoimilla pystytään estämään tulevat hinnankorotukset ja maksamaan teollisuuden kautta tuottajille enemmän. Kaupan logistiikka on jo niin hiottua ja suunniteltua että sieltä ei merkittäviä kustannussäästöjä enää saada. Nettikaupan kaikkia hyötyjä ei ole vielä osattu hyödyntää ruokakaupassa.

Miksi eläkeläisjärjestöt eivät vaadi korotettua indeksiä?

Tätä kysyi Juhani Melanen 13.7. Uusi Lahti lehdessä. Kun itse siirryin parikymmentä vuotta sitten eläkkeelle, ajattelin että pitää liittyä eläkeläisyhdistykseen ja ryhtyä sitä kautta vaikuttamaan eläkeläisten asioihin. Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Aluksi ihmettelin, miksi on niin monta eläkeläisyhdistystä, sehän hajottaa voimia, vaikutusvaltaa. Syvällisempi selvittely osoitti, että lähes jokaisella puolueella on oma eläkeläisyhdistyksensä, vaikka se ei heti nimestä selviä. Minun, eläkeläisen vaikuttamishaaveet kaatuivat, en halunnut olla tekemisissä puolueiden kanssa. Tämä näyttää olevan puolueiden keino sitoa jäsenensä loppuiäkseen puolueen äänestäjiin. Tästä syystä eläkeläisyhdistysten on tanssittava puolueensa pillin mukaan, koska puolueen kautta tulee veronmaksajien rahaa yhdistyksen toimintaan. Tästä syystä suurin osa eläkeläisistä ei vaadi korotettua indeksiä, eikä lähde tämän takia barrikadeille. Me eläkeläiset olemme toisten vietävissä. Eläkeläiset, oloneuvokset liittykää yhteen, yhdessä olemme enemmän ja vahvempia ajamaan ja valvomaan omia etujamme

 

Onko Heinolan torikahvilan aita ruma? 

'

Onko Heinolan torikahvilan aita ruma? Mielestäni on. Ymmärrän aidan tarpeen osaa nuorisoa ja pultsareita vastaa. Nyt aita on synkkä, ei houkuttele astumaan sisään. Toteutus olisi voinut olla tyylikkäämpi. Aidan väri lähelle talon seinän väriä, lautojen yläpäät koristeellisemmaksi, Jyränkölän maalauskerholaiset olisivat voineet maalata aitaan keventäviä kuvia, kahvikuppeja, mansikkaleivoksia jne. aitaan torille päin "ikkuna" josta voi seurata torin elämää. Sisäpuolelle voisi maalata näkymiä lintutarhalta, samalla se mainostaisi lintutarhaa.  Mikäli tämä idea ei kelpaa kannattaa kysyä Mainos Tapsalta miten hän keventäisi näkymää kahvilalle sopivaksi. Hänen tekemänsä kuvataulut voisi kiinnittää nykyiseen aitaan kiinni.