keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Terveyspalvelut pyörille






Oppia historiasta. Kun lähikauppojen kuolema maaseudulla alkoi, sitä tuskaa lievennettiin kymmenen vuotta myymäläautoilla. Sinä aikana asiakkaat oppivat ajamaan, kulkemaan kauemmaksi, isompaan kauppaan, parempien valikoimien ääreen. Ja näin myymäläautot tulivat tarpeettomaksi.Myös kirjastojen lopettamiset on korvattu kirjastoautolla.

Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymä suunnittelee heti lopettavansa kaksi lähiklinikkaa ja heikentää, karsia palveluja seitsemässä yksikössä. Uskon että näistä seitsemästä suljetaan puolet kolmen vuoden sisällä. Tähän saumaan sopisi hyvin terveyskioski pyörien päällä. Se palvelisi lopetettujen yksiköiden pihalla yksi tai kaksi kertaa viikossa. Nykytekniikka hyödyntäen palvelulut olisivat monipuolisia. Esimerkiksi diabeteksen hoidossa hyödynnetään sensoria ja pilvipalvelua ja se vähentää lääkärissä käyntejä.Terveyskioski lieventäisi lopettamisen tuskaa ainakin muutaman vuoden, jona aikana ihmiset taas ovat oppineet käymään isommilla lähiklikoilla parempia palveluja hyödyntäen. Näissä jäljelle jäävissä yksiköissä on tietysti palvelua parannettava ja nopeutettava ja kehitettävä lähiliikennettä.Ideahan on jo vuosia kokeiltu Eksotessa. Sieltä kannattaa käydä hakemassa kokemuksia. Tätä terveyskioskia pyörien päällä voidaan hyödyntää myös monissa isoissa tapahtumissa, rokotuskamppanjoissa, oppilaitoksissa jne.



perjantai 20. syyskuuta 2019

Lähiruoan menestymisen syyt?




Ari Viuhko kirjoittaa 21.9. Itä-Häme lehdessä”Pieni ei aina ole isoa kauniimpaa” Hän kertoo että mainostajat ovat nyt huomanneet että kuluttajat arvostavat lähiruokaa, käsitöitä ja pientuottajia. Miksi?

Asiakkaat arvostavat nyt kotimaisuutta, tuotantoketjun läpinäkyvyyttä, luomussa lisäaineettomuutta ja turvallisuutta, työtä kotiseudulle, makua, pienempää hiilijalanjälkeaä. Tutustuin viime viikolla Pohjois-Karjalan kauppoihin, siellä kaikki maakunnassa tuotetut tuotteet, kaikissa kaupparyhmissä oli merkitty hintalapun viereen ”Työtä Pohjois-Karjalassa” -merkillä.

Olen valmentanut satoja elintarvikealan pientuottajia teemalla ” miten saan tuotteeni kaupan hyllylle?” Lähiruokatuotteet ovat merkittävästi lisääntyneet kauppojen hyllyillä juuri sen takia kun asiakkaaat niitä haluavat. He ovat kiinnostuneet tuotteiden alkuperästä ja tarinasta. Esimerkiksi ”Äidin äidin juureen leivottu, Vierumäen kankailla tuulettuneesta rukiista, Vuolenkosken myllyllä jauhetuista jauhoista ja Salosen tuvan kiviarinauunissa leivottu ,aito ruisleipä” Tästä tosi tarinasta, tiedosta moni asiakas maksaa vähän enemmän kuin kasvottomasta massatuotteesta.

Yli kymmenen vuotta sitten synnyttämäni Lähiruokatori-ravintola Heila hyödynsi ABC:n asiakasvirtaa, nyt alueen muut yritykset hyödyntävät Heilan asiakasvirtaa. Heilan asiakkaista suurin osa on moottoritieltä poikkeavia. Heila on yksi syy pysähtyä Heinolaan ostoksille.


PS. Menen ensi viikolla kertomaan lähiruoan ilosanomaa Loviisan yrittäjille

torstai 19. syyskuuta 2019

Osuuskunnan tulevaisuus?





Helsingin sanomat Jaana Savolainen kirjoittaa 19.9.2019 ”Osuuskunnille voisi olla tilausta ja uusia tehtäviä”

Esimerkkinä artikkelissa oli Pohjois-Karjala jossa väestö vähenee ja keskitty Joensuun ympäristöön. Maakunnan osuuskauppa PKO pärjää kuitenkin hyvin 20 alueosuuskaupan joukossa Suomessa. PKO:n tärkein tavoite on, kuten muillakin alueosuuskaupoilla, tuottaa edullisesti palveluja omistajille, jäsenille eli yhteistä hyvää. Liiketoiminnan on oltava kannattavaa. Pohjois-Karjalan väestöstä on jo 86% osuuskaupan omistajia, jäseniä. Muutama vuosi sitten PKO otti toiseksi tavoitteekseen elinvoiman tuottaminen, ja kasvattaminen toimialueelleen eli Pohjois-Karjalaan. Tämä merkitsi hakeutumista uusille alueille. Lieksassa asukkaat toivoivat kunnalta liikuntahallia monta vuotta. Liikuntahallia ei tullut kun kunnalla ei ollut rahaa. PKO päätti rakentaa hallin ja vuokrata osan siitä kunnalle. PKO:lla ei ollut samanlaista kilpailuttamisvelvollisuutta kuin kunnalla, siksi halli rakennettiin kokonaan maakunnan rakennustarvikkeista ja työvoimalla. Halli syntyi edullisemmin kuin kunnan omana työnä ja kilpailuttamana ja samalla tuettiin paikkakunnan yrittäjiä. Joensuussa oli muutama vuosi sitten vain yksi työterveysasema joka tarjosi palvelujaan mm. PKO:n, noin tuhannelle PKO-laiselle. Hinta-Laatu ei ollut kohdallaan. Osuuskauppa päätti perustaa itse työterveysaseman joka myöhemmin laajeni terveysasemaksi ja tarjoaa edullisia palvelujaan jäsenkunnalleenkin. Toriparkin rakentamista on pähkäilty monessa kaupungissa monta vuotta, niin Joensuussakin. PKO:lla on torin laidalla Sokos, S-market, Sokos-hotelli sekä monta ravintolaa joiden asiakkaat tarvitsevat parkkipaikkoja. Taas sovittiin kaupungin kanssa että PKO rakentaa toriparkin. Tämäkin projekti toteutui edullisemmin kuin kaupungin rakennuttamana, samasta syystä kuin Lieksan urheiluhallikin. Parhaillaan rakennetaan maan päällistä parkkihallia Sokos-hotel Kimmelin ja rautatieaseman kupeeseen. Molemmat parkkihallit toteutettiin maakunan omista tarvikkeista ja omien yrittäjien toimesta. Maakunnan asukkaiden etu on sama kuin osuuskaupan jäsenten etu. PKO:n S-marketeissa ja Prismoissa paikallisten tuottajien, yrittäjien  tuotteet ovat näkyvästi esillä (katso kuva alla). PKO:n avoinmuutta korostaa sekin että johtajistossa on viestintäjohtaja, alansa asiantuntija.

Osuuskauppa on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallittu yritys. HS kirjoittaa ” Herääkin kysymys, mitä vaihtoehtoja muutkin kuin vähittäiskaupan osuuskunnat voisivat tarjota sinne, mistä julkinen valta vetäytyy rahan puutteessa ja yksityinen suurpääoma liian pienen pääoman tuoton vuoksi” Kun valtiovallan maakunta-hanke toteutuu, se varmasti osaltaan vahvistaa myös maakuntaosuuskauppojen menestystä ja toimintamahdollisuuksia. Se voisi mahdollistaa esimerkiksi maakunnallisen vanhustenhoito-osuuskunnan, menestyvää Hollannin mallia soveltaen.
Kuvassa lähiruokamerkki " Työtä Pohjois-Karjalasta" Toinen merkki kertoo että asiakkaan toivomuksia voidaan toteuttaa "Asiakkaan toiveesta SINULLE valikoimaan"

JK. Itse olen ollut osuustoiminnan palveluksessa, johtotehtävissä lähes 40 vuotta kymmenellä eri paikkakunnalla Suomessa ja siitä ajasta lähes  kuusi vuotta PKO:ssa 1970 luvun lopulla. Kuvassa Hotellin Kimmelin kutsuvierastilaisuus 1977 maaherra Esa Timonen toivottaa kutsuvieraat tervetulleiksi, maaherran takana Luomupekka, Pekka Rusila, PKO:n markkinointijohtaja.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Missä parempi, terveellisempi elämä?





Ääriajattelijat kuvittelevat että kohta ei ole elämää kehä kolmosen ulkopuolella. Suomessa on kyllä paljon autioituneita kyliä, mutta on vielä paljon elinkelpoisiakin kyliä, on monia elinkelpoisia pikkukaupunkeja ja maalaiskuntia. On monia hyviä esimerkkejä kehittyvistä kylistä esim. Vuolenkoski, Tuuri, Levi, Tönnö, Pääsinniemi jne. Pikkukaupungeista on menestynyt esim. Porvoo, Uusikaupunki. Aluekehittämisen asiantuntia MDI on tehnyt ansiokkaan raportin ”Pienten ja keskisuurten kaupunkien kukoistus” sen lukeminen antaa uskoa tulevaisuuteen. Pikkukaupungin edut, kaikki lähellä, turvallisuus, yhteisöllisyys, luonto lähellä, edulliset asumiskustannukset jne.

Suomessa on lähes 4000 kyläyhdistystä jotka tekevät kaikkensa että kylä kehittyy ja menestyy.
 Vastaavia yhdistyksiä on saatava myös pikkukaupunkeihin, kuten Heinolassa ”KaupunkiSydän ry”. Näitä yhdistyksiä kannattaa valtiovallan ja kuntien tukea ja kannustaa. Rahan lisäksi tarvitaan paljon talkootyötä ja arvostusta. Kunnat voisivat vuosittain valita ansiokkaamman kyläaktiivin ”Kylähullun” ja niiden perusteella valittaisiin myös Valtakunnan eli Suomen kylähullu. Uskon että tulevaisuudessa ilmastomuutoskin tuo maaseutumme hyödyntämisen vahvasti esille. Metsän kasvatus ja hoito, kotimaisen  lähiruoan tuottaminen, maatilamatkailu, luontomatkailu jne. Myös jatkuvasti lisääntyvä etätyö mahdollistaa asumisen kasvukeskusten ulkopuolellakin. Myös mahdollistamalla pysyvän asumisen vapa-ajan asunnolla tukee kylien kehittymistä.


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Diabeteksen hoito eriarvoista eri kunnissa






Minulle tunnistettiin ykköstyypin diabetes 20 vuotta sitten eli 55-vuotiaana. Helsingissä työpaikkalääkäri ei tunnistanut sairautta joten hakeudun toisen lääkärin vastaanotolle. Monien kokeiden jälkeen lääkäri kertoi että minulla oli nuoruustyypin diabetes. Minä sanoin lääkärille että täsähän 55 vuotiaskin nuortuu kun sairaus on nuoruustyypin diabetes. Pyysin työpaikkalääkäriltä lähetettä Tampereelle Diabetesliiton kursseille. Ensin hän sanoi että en sinne pääse mutta sitten hän totesi että jos et suutu hän kirjoittaa niin huonon suosituksen tilastasi, että pääset. Ja pääsin ja olen siitä kiitollinen. Sain repullisen tietoa sairaudesta, sen omahoidosta ja tärkeydestä loppuelämää varten. Niillä opeilla ja Heinolan diabeteshoitajien neuvojen avulla olen selvinnyt tähän päivään hyvin. Olen aktiivisesti mukana kaiken uuden kokeilussa. Pääsin Heinolassa aikanaan Libre-kokeiluryhmään ja se auttoi merkittävästi hoitotasapainon paranemisessa. Lisäksi se helpotti yhteydenpitoa ”pilven” kautta diabeteshoitajaan ja-lääkäriin. Käynnit heidän vastaanotollaan vähenivät, ei ollut tarvetta, koska he seurasivat tilannettani, tuloksia ”pilven” kautta.

Viime vuonna halusin päivittää tietojani ja saada vertaistukea, uutta potkua. Laitoin hakemukset elämänkumppanini kanssa Diabetesliiton ”Virkeyttä hoitoon” kurssille. En pääsyt, ei mahtunut. Hain tänä vuonna uudestaan ja nyt tärpäsi. Olimme Vuosaaressa, meren rannalla, mäntymetsän keskellä Sofia- kulttuurikeskuksessa 14-16.8. ja 10-11.9. Meitä oli siellä 24 eri puolelta Suomea ja eri ikäisiä senioreita.
Kurssi oli kaikkien mielestä tosi hyvä ja tarpeellinen. Hyvät luennoitsijat, vertaistuki ja uudet ideat kavereilta.Sovimme jo keskenämme tapaavamme uudestaan Tampereella ensi vuonna. Seuraavassa muutamia asioita jotka avautuivat minulle ja muillekin ja joihin kiinnitettävä huomiota:
-nelikenttätesti auttaa arvioimaan oikeat insuliinimäärät
-sokeriarvojen korjaamisesta päästävä eroon, korjaukset vain ruokailun yhteydessä ja liian matalat
arvot ja jatkuvat korjaukset edesauttavat myös painon nousua
-glukoosinpoistajalääkkeen tarve ja hyöty sevitettävä diabeteslääkärin kanssa
-suuhygieenia tärkeä, kannattaa hankkia hyvä sähköhammasharja
-säännöllinen ruokailu, rasvan laatu, kasvikset/kuitu, vähemmän suolaa
-Libre-mittauksissa muistettava noin 15 minuutin viime ja ulkomaan matkalle varajärjestelmä
mukaan
-Saimme hyödyllistä infoa uusista laitteista joita on markkinoilla ja joita on tulossa käyttöön
-puolisoiden mukana olo kursseilla erityisen tärkeää

Vapaassa keskustelussa tuli esille kuinka erilaista diabeteshoito on tänä päivänä eri kunnissa. Muutama kertoi saaneesa epäasiallista palveluakin. Esimerkiksi Heinolassa on tosi hyvä ja ystävällinen disbetespalvelu, kun taas viereisessä kaupungissa Lahdessa palvelu on ”kylmää” ja persoonatonta. Kävi selville että pienemmissä kunnissa, kaupungeissa homma toimii asiakasystävällisesti ja siellä hyödynnetään jatkuvasti kehittyvää tekniikkaakin, mutta suurissa kunnissa ja kaupungeissa toiminta ja asiakaspalvelu on jäykempää, kylmenpää, virkamiesmäistä.
Ymmärrän että Diabetesliitto yrittä levittää hyviä käytäntöjä koko maahan, mutta se ei näy vielä käytännössa tasavertaisina palveluina. Joku sanoi että tarvitaan uusi SOTE ennenkuin käytännöt yhtenäistyvät. Nyt diabetespotilaat ovat eri kunnissa eriarvoisessa asemassa. Diabetespotilaan hyvä hoito ja hoitotasapaino säästää myöhemmin kunnan kustannuksia. Potilas pysyy toimintakykyisenä pidempään.



lauantai 7. syyskuuta 2019

Vanhan seminaarikiinteistön kohtalo Heinolassa?






On valitettavaa että vanha, arvokas seminaarikiinteistö Heinolan keskustassa, puiston laidassa ei ole löytänyt arvoisaa omistajaa, käyttäjää. Vuosien varrella on ollut monia vaihtoehtoja, mutta kaikki ne eivät jostakin syystä ole toteutuneet. Hienot rakennukset ja ympäristö rappeutuu, kuihtuu.

Mielestäni paras ja toteuttamiskelpoinen esitys oli noin kymmenen vuotta sitten. Alueen kiinteistöineen olisi ostanut osakeyhtiö jonka olisivat muodostaneet Jyränkölä, Kaupunki ja Rakennusliike. Jyränkölä olisi siirtänyt kasvavia toimintojaa sinne ja rakennusliike olisi rakentanut puutarhaan, omenapuitten paikalle senioreiden palvelutalon ja kaupunki olisi siirtänyt tiloihin vuokratiloissa toimivia toimintojaan. Vanha ruokalarakennus olisi voitu vuokrata ravintolayrittäjälle ja majoitustilat hotelliyrittäjälle. Majoitustiloista olisi voitu myös tehdä edullisia senioriasuntoja.
Tämä vaihtoehto kaatui kaupungin näköalattomuuteen ja rohkeuden puutteeseen. Virkamiehet sanoivat että kaupunki ei tarvitse lisää tiloja. Tämä on taas yksi esimerkki jossa kaupunki ei ole nähnyt mahdollisuuksiaan vaan antoi menneä tilaisuuden ohi.

Ilmeisesti virkamiehet toivovat että kiinteistön ostaisi joku ulkolainen, esimerkiksi venäläinen kun nyt kiinalainen vetäytyy hankkeesta. Ei ole hyvä asia jos omistajaksi tulee joku ulkolainen, arvaamaton yrittäjä pilaamaan arvokkaan kiinteistön, ostamalla sen vain rahanpesutarkoituksessa. Toivon että ratkaisu löytyy heinolalaisista ja kotimaisista yrittäjistä. Heinolan kaupungin tulee olla aloitteellinen. Päättäjien pitää nähdä ”nenäänsä” pidemmälle. Tämä on osa keskustan kehittämistä.
Olisiko kiinteistön vapautumisesta apua vellovaan kouluverkkokeskusteluun ja Reuman palvelutalon vaihtoehtoihin vuorasopimuksen päätyttyä?