Miksi koulut voivat pahoin?

Viime vuosisadan loppupuoliskolla kouluissa oli kuri ja järjestys, opettajaa kunnioitettiin, ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita, liikuntaa oli paljon koulussa ja vapaa-ajalla. Oppimistulokset olivat hyviä. Tietämäni mukaan kouluampumisia ei ollut.

Tällä vuosisadalla opettajien järjestyksenpito-oikeuksia on kavennettu tai niitä ei käytännössä ole ollenkaan, oppitunneilla osa oppilaista tekee ja huutaa mitä tykkää lakki päässään, osa pelaa kännyköillään eli oppimisympäristö on rauhaton. Oppimaan halukkaat eivät pysty keskittymään. Ei ole ihme, että oppimistulokset huononevat. Asia ei korjaannu sillä, että vaaditaan lisää avustajia, rahaa, jopa vartijoita kouluun ja häiriköt ehdotetaan sijoitettavan johonkin erillisiin punkkereihin. Lasten kasvatusketju kotoa päiväkotiin, sieltä alakouluun ja yläkouluun ja sieltä lukioon tai ammattioppilaitokseen pitää korjata ja samansuuntaistaa. Jos ei opita, pitää kerrata ennen kuin pääsee portailla eteenpäin. Korjausprojektiin mukaan kouluhallitus, vanhemmat, koulujen henkilökunta ja koululaiset. Poliitikot mukaan vasta, jos lakimuutoksia tarvitaan. Lapset pitää jo kotona opettaa kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja opettaa hyvät käytöstavat.  Vanhempien tulee pitää yhteyttä kouluun, opettajiin ja tukea heitä. Tästä nykyisestä ahdingosta selvitään vain kotien ja koulujen hyvällä yhteistyöllä. Tätä ongelmaa ei hallituskaan pysty yksi korjaamaan.