Palaute hyvä kehitysmoottori

Asiakkailta ja henkilökunnalta saatu palaute on yrityksen ja kaupungin paras ja halvin kehitysmoottori. Valitettavasti tätä eivät kaikki osaa hyödyntää. Juttelin 22.4. klo 8.30 Sataman roskakorien tyhjentäjän kanssa. Hän kertoi että häneltä ei ole kyselty millaiset roskakorit täällä toimisivat. Jos olisi kyselty, tällaisia ei olisi hankittu. Nämä ovat, varsinkin kesällä, liian pieniä ja avoimia. Yöllä lokit tyhjentävät roskakorin sisällön ympäristöön ja jos tuulee ne leiviää kauas. Aamulla sitten roskakorien tyhjentäjä kerää roskat yksitellen muovipussiinsa. Toisenlaisilla roskakoriratkaisuilla roskien kerääjän työaika lyhenisi kymmeniä tunteja kuukaudessa. Olen tästä asiasta antanut myös palautetta ja ideoita vastaaville virkamiehille. Viesteihin ei ole vastattu.

Olen esittänyt ja ideoinut vuosia käyttämättömänä olleen Kariniemen kesäteatterin henkiin herättämistä. Ympäristöpääkaupungin kunniaksi olen esittänyt vapaaehtoista organisaatiota kaupaunginosittain roskien keräämiseen puistoista ja katujen varsilta. Tarjoiduin itse koordinaattoriksi kerääjien ja kaupungin välille. Vastauksia ei ole kuulunut. Näyttää siltä että virkamiehet luulevat että viisaus on vain heillä, kaupunkilaisten ja henkilökunnan kuuntelu vie vai turhaa aikaa. On sentään yksi myönteinen poikkeus, esittämäni sataman kunto-näköalaportaat toteutunee naapurien valituksista huolimatta. Hienoa. Yhdessä olemme enemmän.

"Apulanta kesäteatteri" Kariniemeen, Pikku-Veskun naapuriin

Nykyinen Kariniemen kesäteatterikatsomo on vuosia ollut lähes käyttämättömänä. Nykyinen esiintymislava sopisi paremmin jonnekin laavulle. Kuulemma viime vuonna oli kaksi maksullista varausta. Ongelmana on kuulemma ollut tihutyöntekijät. Olen jo aikaisemmin esittänyt yhden kehittämisidean, mutta se ei vielä kantanut. Tässä tulee toinen kehittämisidea.

Kesäteatteri katetaan kevyesti, malli Heinolan kesäteatteri. Nykyinen esiintymislava siirretään laavulle ja tilalle rakennetaan toimivampi, muunneltavampi esiintymislava.

Katsomoon mahtuu kevyesti 400 henkeä. Alue pitää aidata. Ponsoriksi ehdotan Apulanta orkesteria. Olen maajussin poika, joten tiedän mitä apulannan kylväminen peltoon sai aikaan, Vilja, heinä ja perunat kasvoivat hyvin ja saatiin hyvä sato. Kuvannoillisesti tässäkin projektissa Apulanta kesäteatteri herättäisi henkiin alueen eri yhdistykset, harrastelija orkesterit, kesäteatterit ja kuorot. Timo Taulo voisi kirjoittaa ja ohjata kesäteatterikappaleita ”Sataman historia”, ”Taiteilija Lanu”, ”Apulanta” jne. Näin tämäkin ”Apulanta” antaisi hyvän sadon ympäristöönsä. Siellä voisi myös järjestää Äitienpäiväjuhlia, koulujen päättäjäisiä, yhdistysten määrävuotisjuhlia, syntymäpäiviä. Kesäteatterin ynpäristössä. Satamassa, Lanun puistossa, voisi järjestää monenlaisia urheilukisoja mm. kaupunkisuunnistuskisat. Apulanta kesäteatteri sopisi hyvin Vesiurkujen naapuriin ja piristäisi myös sataman elinkeinoelämää. Kaupungin pitää ottaa ideasta koppi ja käynnistää neuvottelut.

Miten taklaan korona-viruksen?

1.Kaupassa käynti

-tilaa joka toinen viikko tavarat kaupan kotiintoimituspalvelusta

-käy lähikaupassa kerran viikossa yksin

- jos Sinulla on nuha ja vähän lämpöä älä mene kauppaan

• teet kotona ostoslista valmiiksi
• hyödynnä kaupan käsienpesupiste
• kertakäyttökäsineet käteen
• kasvomaskin käyttö suositeltavaa
• vältä keskustelua muiden asiakkaiden ja myyjien kanssa
• muista turvavälit, myös kassalla
• älä menen maksamaan ennenkuin edellinen asias on

                            kerännyt tavaransa ja poistunu, maksa mieluimmin kortilla

- pyri selviytymään kaupassa käynnistä alle 15 minuutissa

- kotiin tultaessa pese kädet ohjeen mukaan ja juo kupillinen

kuumaa vettä

2.Ulkona, lenkillä käynti

-pyri lenkkeilemään päivittäin metsässä ja hiljaisilla kaduilla

-käsineet kädessä, kun kosketat kaiteita,ovenkahvoja jne.

-vältä ruuhkia, pidä turvavälit, mieluiten 4m

-vältä keskusteluja muiden liikkujien kanssa

-yskiminen ja niistäminen ohjeiden mukaan
-vältä liian kova lenkkiä kuntoosi verrattuna

-kotiin tultaessa pese kädet ohjeen mukaan ja juo kupillinen kuumaa vettä

3.Muuta huomioitavaa

-älä mene kyläilemään äläkä päästä vieraita kotiisi

-nauti alkoholituotteita kohtuullisesti, mieluiten ei ollenkaan

-kuuntele korona-uutisia ja ohjeita

Koronapäivän lukujärjestys 75v.

klo 6.30 Herätys, aamutoimet, lääkkeet

7.00 Kahvi,paahtoleipä-juusto,kaurapuuro-mustikkakeitto

7.30 Lehtien luku (paperi-digi), aamu TV, uutiset

9.00 Sauvakävelylenkki metsässä-sivukaduilla, 7-10 km

12.00 Kevyt lounas, itsetehty tai Pelicans tilauslounas kotiin

13.30 Päiväunet

14.30 Päiväkahvit parvekkeella ja puhelinsoitto ystävälle, lapsenlapsille

15.30 Kirjoitustöitä (luomupekka.blogspot.com)ja projektien valmistelua

17.30 Kevyt päivällinen pakasteesta tai kalakeitto

19.00 TV katselua ja seurustelua Annelin kanssa, kuntovoimistelua sisällä

23.00 Nukkumaan

Kerran viikossa elintarvikkeita Prismasta kotiintoimitettuna ja kerran viikossa

lähikaupassa S-Marketissa klo 7-8 välillä. Joskus siivotaankin ja saunotaan.

Luovuuden lähteet?

Moni on kysellyt mistä se minun luovuuteni ja idearikkauteni johtuu? Nyt korona-karanteenissa on ollut aikaa miettiä tätäkin asiaa. Seuraavassa miettimisen antia.

Lapsuus maalla 1950-luvulla

Ei ollut kännyköitä, televisioita,muovisia leikkikaluja ja pelejä. Kaikki leikit piti keksiä ja ideoida itse, kolmen nuoremman veljen kanssa. Tehtiin itse jousipyssyt, ritsat, puukiväärit Puolustusvoimien sotaharjoitusten innoittamana. Tehtiin seiväshyppytelineet ja seipäät, pituushyppypaikat sahanpurua hyödyntäen. Tehtiin kaarnaveneet purjeilla, puusta leikkiautot, kävyistä eläimiä. Talvella tehtiin lammen jäälle napakelkka ja luistimet puukapulasta ja sahanterästä, lähimetsään hyppyrimäki ja mäkisuksiksi isän leveät lankkusukset, joissa oli Voitto-siteet Oman polkupyörän ostoon rahat piti tienata itse, sain ne kuusentaimien koulimisesta.

Luonnon keskellä

Metsästä polttopuut, rakennuspuut, äitienpäiväkukat, riista, marjat, saunavastat, joulukuuset, juhannuskoivut pihalle, puiden halaukset, lintujen laulu, karjan hakeminen metsästä lypsylle. Pellon reunalla koulittiin kaksivuotisia kuusentamia ja nelivuotiaina ne istutettiin metsään. Meillä yli 50000 kuusentainta jotka nyt ovat tukkipuita. Isä opetti, että puun kaato kestää noin viisi minuuttia mutta sen kasvu tukkipuuksi kestää viisikymmentä vuotta, mieti kannattaako kaataa.

Maatilan töitä tehdessä oppi myös tietämään mistä ja miten ruoka tulee kauppaan.

Piti kyntää, äestää, kylvää, lannoittaa lehmän ja hevosen lannalla, niittää käsin, laittaa seipäille, puida kuivunut vilja, kuivata myös jyvät, jauhaa ne myllyssä jauhoiksi joista osa annettiin karjalle ja osasta leivottiin leipää, pullaa, puuroa. Ja kaikki työt tehtiin käsityönä, ei ollut traktoria, puimuria, lypsykonetta, tietokoneita, oli pari hevosta ja hevostyökalut ja monia käsipareja.

Koulu ja kyläyhteisö

Kun aloitin koulun 1952, kylään rakennettiin talkoilla uusi kansakoulu jossa oli myös opettajan ja keittäjän asunnot ja ulkovessa, perunamaa ja marjapensaita. Koulussa oli 12-16 oppilasta. Kunnan sääntö oli että jos oppilasmäärä putoaa alle 12 koulu suljetaan. Mielestäni tällä hetkellä sen rajan pitäisi olla 50 oppilasta, jolloin moni hyvä kyläkoulu säilyisi ja vetäisi osaltaan uusia asukkaita kylään ja estäisi poismuuttoa. Opettaminen oli henkilökohtaista, kaikki pidettiin mukana ja kuri oli kova. Opettajaa arvostettiin, juhlissa hän otti kahvia heti kirkkoherran jälkeen. Opettaja oli innokas järjestämään joulu-,kevät- ja äitienpäiväjuhlia.Kun oppilaita oli vähän, jokainen joutui suorittamaan jotakin ohjelmanumeroa. Siinä ujo maalispoikakin joului esiintymään kyläläisille. Myöhemmin aikuisena arvostin tätäkin kokemusta.

Kotikylässä oli noin viisikymmentä perhettä. Vanhempani tunsivat kaikki kyläläiset. Posti tuli kaupalle josta se meille kylän perälle haettiin vuoron perään matkalla olleiden talojen kesken. Postivuoro kesti aina viikon kerrallaan. Linja-auto kulki kaksi kertaa vuorokaudessa. Kylän yhteinen sonni oli kaupan vieressä, keskellä kylää. Sinne yleensä isän kanssa vietiin lehmä ”hoitoon” maantien viertä taluttaen. Matkaa oli noin kolme kilometriä. Kerran kuukaudessa kuljin äidin mukana paikallisten marttojen kokouksissa ja kursseilla. Siellä opin monia käden taitoja ja ”naistentöitä”.

Yhteenveto

Edellä kerrotun perusteella, minun luovuuteni lähteet ovat maaseudulla ja lapsuudessa. Siellä opittiin omatoimisuuteen, kekseliäisyyteen, yhteistyöhön. Nykypäivän apuvälineet, puhelimet, tietokoneet ,työkoneet, automatiikka on aikaansaanut paljon hyvää mutta monelta se on luovuuden tappanut. Odotetaan kaikki valmiina, helpolla. Saamani oppi ja luovuus purppuaa vielä 75 vuoden jälkeenkin.

Kiitos kotiseudulle, maaseudulle, vanhemmilleni, veljilleni, kyläläisille. Olen saanut hyvät eväät elämälle.

Miksi muuttaisin maalle?

Ennen korona-epidemiaa tehty tutkimus kertoo, että lähes miljoona suomalaista voisi harkita muuttoa maalle eläviin kyliin ja pikkukaupunkeihin. On ennustettu ,että tämän korona-epidemian jälkeen muuttohalut maaseudulle vahvistuvat. Ennusteen toteutuminen vaatii uusia konsepteja, rohkeita päätöksiä tulevaisuuteen.

Isoissa kaupungeissa on kaikkea enemmän, mutta lopulta ihminen tarvitsee ja tulee toimeen aika vähällä. Maalla on kaikkea mitä ihminen tarvitsee ja kaipaa. Maalla asuvat ovat tutkitusti kaupunkilaisia onnellisinpia. Palvelut ovat saatavilla verkossa ja työt voi tehdä etätyönä, hyvät yhteydet lähimpään kaupunkiin. Maaseutukaupungit ova ihmisen kokoisia, kaikki lähellä turvallisesti. Elävät kyläyhteisöt ovat turvallisia,lämpimiä ja ihmiset avuliaita. Luonto on aina läsnä 24/h ja elämä on stressittömämpää. Lapset voi laittaa turvallisesti pihalle leikkimään.

Tällä hetkellä monessa maaseutukaupungissa ja kunnassa ei ole panostettu eläviin kyliin ja niiden kaavoituksen kehittämiseen, tontti ja vuokra-asunto tarjontaan ja palvelujen kehittämiseen, päivähoito, koulu, kauppa. Myös maaseudulla sijaitsevien asuntojen hintakehitys huolestuttaa.

Nyt on kehitetty kuntien avuksi uuden asumisen malli ”Älykylä”. Konsepti mahdollistaa uudisrakentamisen maalle ilman pankkien lisävakuusvaatimuksia ja tarjoaa edullisinman asumisen ratkaisun laadusta tinkimättä. Konsepti on omistus ja vuokra-asumisen välimuoto, jossa asukkaat ovat vuokralaisia ja omistajia osuuskunnassa. Älykylässä älykkyys on paljon enemmän kuin älyteknologian ratkaisu. Siihen liittyy älyteknologia, energiaomavaraisuus, asumiskustannusten kohtuullisuus, ihmisen hyvinvointi, yhteisöllisyys, asukkaiden taloudellinen ja henkinen hyvinvointi, luonnon läheisyys, ilmasto- ja ympäristöystävällinen asuminen. Asukkailla on hyvä olla ja he voivat elää onnellista elämää.

Älykylä -konseptin kehittäjä on toimitusjohtaja Jyri Laurila, Arctic Smart Village Oy

Ps. Tätä konseptia kannattaisi Heinolan harkita Vierumäelle tai Lusin-kirkonkylään

Olen itse maaseutukylästä kotoisin, tehnyt töitä maaseudun pienyrittäjien kanssa. Uskon tähän hankkeeseen ja toivon että sitä hyödynnetään. Nopeat syövät hitaat.