Tulevan Soten kehittämisvaihtoehtoja

”Sote-sodassa” on ollut politikointi, vastakkainasettelua, mustamaalaamista kymmeniä vuosia. Vastakkain asetettiin aina julkiset palvelut ja yksityiset palvelut. Ei esitelty uskottavasti kolmatta vaihtoehtoa. Sipilän hallituksen mallissa hyödynnettiin täysimääräisesti myös yksityiset palvelut, valinta oli kuntalaisella, asiakkaalla. Vastustajien mielestä yksityiset yritykset keräävät voitot, jotka päätyvät ulkomaille verottajaa piiloon. Ja suuret toimijat ostavat pienet pois markkinoilta.

Marinin hallituksen mallissa, nyt hyväksytyssä mallissa, pääpaino on julkisilla palveluilla ja yksityisiä käytetään rajoitetusti. Kuntalaisella, asiakkailla ei ole sellaista valinnan mahdollisuutta kuin Sipilän mallissa. Vastustajat moittivat mallia liian pienistä alueista, maakunnista ja kalliista mallista veronmaksajille. Alueiden verotusoikeudesta kinastellaan, sanotaan että se tulee myöhemmin.

Pääosin keskusteluista puuttui kolmas sektori ja osuuskuntanmalli. Näissä uusissa vaihtoehdoissa voitot eivät mene omistajille, paratiisisaarille. Mahdolliset voitot käytetään toiminnan kehittämiseen ja palvelun parantamiseen. Näiden toimijoiden päätöksissä korostuu ja näkyy paikallisuus. Ne syntyvät tai ovat jo maakunnissa, hyvinvointialuilla. Kolmannen sektorin toimijoita on jo valmiina paljon esim. Heinolassa Jyränkölän Seklementi. Osuustoiminnallisia Sote alan yrityksiä on vähän, niitä pitää synnyttää joka alueelle, maakuntiin lisää esim. erikoissairaanhoidon paleluille, päiväkotien palveluille, vanhusten hoitokotien palveluun, kotihoitopalveluihin, sote-keskusten pyörittämiseen. Tällä saataisiin vastavoima, vaihtoehto valtakunnallisille alan suuryrityksille. Hyvä esimerkki on Pohjois-Karjalan Osuuskaupan PK-Terveys palvelut. Uskon että puolueiden on helpompi hyväksyä tämä kolmas vaihtoehto julkisen ja yksityisen rinnalle ja kumppaniksi.

 

 

Kaupassa pitää olla näkyvä vastuuhenkilö

Yrityksissä yleensä vastuuhenkilö on yrittäjä, joka tunnetaan. K-kaupoissa vastuuhenkilö on kauppias, yrittäjä, joka tunnetaan. K-Kauppias tunnetaan paikkakunnalla, hän usein liikkuu myymälässä asiakkaiden keskuudessa, sanoo päivää ja kuuntelee kuulumisia, asiakkaiden toiveita, palautetta. Monessa K-kaupassa myymälään sisään tullessa on kauppiaan kuva nimi ja työryhmän kuva, he toivottavat asiakkaat tervetulleiksi kauppaan. Kuvan perusteella kauppias myös tunnistetaan myymälässä. K-kaupassa on kauppias, osuuskaupassa on osuuskauppias. K-kauppias vastaa tuloksestaan omaisuudellaan ja tulos kirjataan kauppiaan tilille, osuuskauppias vastaa tuloksesta työpaikallaan ja osuuskauppa käyttää tuloksen toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen..

Olen viime aikoina liikkuessani S-kaupoissa törmännyt tuttujen kysymykseen ” kuka täällä on kauppiaana, päällikkönä?” Kun itse olin johtajana S-kaupoissa viime vuosisadan lopulla Joensuussa, Orivedellä ja pääkaupunkiseudulla yritin kaventaa tätä K-kaupan etumatkaa. Näyteikkunaan tai tuulikaappiin laitettiin taulu valokuvan kera ”Täällä Teitä palvelle osuuskauppias Ville Virtanen työryhmineen, Tervetuloa” Alussa esittelimme myös tuoteryhmien hoitajat samalla tavalla, kuvan kera ”Leipäosastomme palvelusta vastaa Liisa Limppu työryhmineen, kertokaa toivomuksenne heille, kiitos” Jostakin syystä tästä vastuuhenkilöiden esittelystä on luovuttu, minusta se huonontaa palvelumielikuvaa. Nyt näyttää siltä että osuuskauppias/myymäläpäällikkö ei liiku kaupassa asiakkaiden keskuudessa, ei tervehdi asiakkaita, eikä kuuntele palautteita. Hän on näkymättömissä, toimistossa, jolloin myymälä, kauppa on persoonaton.

Aikaisemmin oli Sokoksissa näkyvät myymäläemännät, jotka hoitivat omia tuote-esittelyitä, asiakkaiden opastusta ja kuuntelivat asiakkaiden toiveita. Nyt marketemännille olisi tilaus Prismoissa. Aikaisemmin uudet myymäläpäälliköt, osuuskauppiaat esiteltiin lehdistössä ja he itse tarjoilivat tutustumiskahvit myymälässä.

Kauppaketjujen ja kauppojen välinen kilpailu kiristyy. Kilpaillaan hinnoilla, valikoimilla, sijainnilla, helppoudella, kotiin toimituksilla, nettikaupalla. Miksi ei kilpailla hyvällä, ystävällisellä palvelulla, kohtaamalla asiakkaita myymälässä. Tämä ei varmasti ole rahasta kiinni, se on kiinni asenteesta, asiakkaiden arvostamisesta, perehdyttämisestä.

 

 

Miksi suomalaista lähiruokaa?

Eräs savolainen suurtalousemäntä motivoi työryhmäänsä kertomalla mitä lähiruoka on; Lähiruoka on kuin paratiisi, työyhteisön ilo, ammattitaidon arvostus, hyvät ihmissuhteet, onnellisuus. Lähiruoka on kuin satumaa, kodin ja mummolan maut ja tuoksut, nautinto, viihtyminen. Lähiruoka on kuin taide, viimeistely, hienostunut, esteettinen, hiottu, aito makuelämys. Lähiruoka on kuin löytöretki; uudet maut, entiset maut, kokeilut, perinteet, luovuus. Lähiruoka on kuin rakkaus, perinteeseen kotiseutuun, makuihin, ”Minä haluan Sinulle hyvää”. Lähiruoka on kuin kuolemattomuus, aito ei koskaan katoa. Tässä on hyvin sanottu ja perusteltu Lähiruoan vahvuudet.

Valtakunnallisen Lähiruokapäivän 10.9.2022 ja tekijöiden kunniaksi