Kuinka paljon voidaan tulosta ulosmitata?

 

Päivittäistavarakaupan ketjut ovat viimeisenä parinakymmenenä vuotena menestyneet hyvin, tulosta on kertynyt. Osaksi se on varmaan tullut toimintoja rationalisoimalla, verkostoa saneeraamalla, tietotekniikkaa hyödyntämällä, ostoehtoja parantamalla ja itsepalvelua lisäämällä. Tänään näyttää siltä että jatkuva tulosten parantamisvaatimukset vaikuttavat ja näkyvät huonona asiakaspalveluna ja pellolta pöytään ketjun osien huonona vointina, esim. kotimaiset tuottajat ovat tästä kehityksestä kärsineet. Ketjujen johtajat tuijottavat toimistoissaan vain numeroita, teholukuja, ostohintoja. He ovat vieraantuneet kaupan hoitotason vaatimuksista ja ylläpidosta

Miten näkyy tänään kaupassa? Hyllystä löytyy enemmän huonolaatuisia hedelmiä, hyllystä löytyy enemmän eilisellä päiväyksellä olevia tuotteita, osa vaakoja pois pelistä- paperi loppu, toinen pullonpalautusautomaatti ei toimi, keskellä päivää purkamattomia ja osaksi purettuja lavoja käytävillä, lattiat iltapäivällä likaisia, epäsiistejä, kassoilla pitkiä jonoja, osa myyjistä ei huomioi asiakaita- sano päivää, jne. Tämä on tietenkin karrikoitu esimerkki, mutta tähän suuntaan ollaan menossa. On vielä muutamia kauppoja joissa palvelu pelaa ja asiakkaat huomioidaan, mutta niiden määrä vähenee. On vaara että aukioloaikojen vapautuminen merkitsee sitä että henkilökunnan määrä per tunti vähenee. Tämä merkitsee sitä että palvelupuutteet lisääntyvät ja myyjät tressaantuvat entisestään.

Olen ollut pääkaupunkiseudulla 1980-2000 rakentamassa sen suurinta päivittäistavaraketjua. Tiedän millä käytännön toimenpiteillä se tehtiin. Siksi olen huolestunut tämän päivän kehityksestä. Tämä on ”hätähuuto” hyvän asiakaspalvelun puolesta ja kotimaisten tuottajien toimeentulon turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Toivon myös että kotimaisten elintarvikkeiden osuus kaupan valikoimissa ja kuntataloudessa kasvaa voimakkaasti ja sitä kautta saadaan uutta työtä Suomeen ja eurot kiertävät kotiseudulla.

Kehittämisterveisin

Luomupekka