Ikä ihmisten ulkoiluttaminen?

Viimeisten tutkimuksen mukaan kotihoidossa olevista ikäihmisistä joka neljäs ei päässyt ulos koko vuotena ja laitoksissa olevista vanhuksista joka viides ei päässyt ulos koko vuotena. Syynä on kuulemma se, että hoitajat eivät ehdi ulkoiluttamaan. Pitää miettiä ja ideoita uusia tapoja, keinoja.

Suomessa kotieläimillekin on oikein laissa määritelty ulos pääsy, se otetaan huomioon jo rakennuksia suunnitellessa. Miksi ei vanhusten hoidossa? Olen nähnyt uusimpia yksityisten palvelukoteja, joissa talon ympäristö on aidattu ja pihalla huomioitu vanhusten liikkumistarpeet. Pirteämmät voivat ulkoilla itsekseen, eivätkä karkaa kylille yksinään. Miksi ei kaikissa hoitolaitoksissa voisi tehdä vuoden ulkoiluttamissuunnitelma ennakkoon? Varataan joka kuukaudelle ulkoiluttamispäivä ja neuvotellaan niille päiville ulkoiluttamisapua, mikäli omaiset eivät pääse. Apua voisi neuvotella alueen leijonilta, rotareilta, eläkeläisyhdistyksiltä, urheiluseuroilta, terveysalan opiskelijoilta. Ulkopuolisille ulkoiluttajille laaditaan ohjelehtinen: luottamuksellisuus, pukeutuminen, liikkumisvälineet, reitti, aika, juomat. Mukana olisi ulkoilupäivinä aina yksi hoitaja, henkilökuntaan kuuluva. Kun ulkoilupäivät on ohjelmoitu aina vuodeksi eteenpäin, töissä olevien omaisten ja lupautuneiden yhteistyökumppaneiden on helpompi varata päivä tälle tapahtumalle. Tavoitteena tulisi olla, että jokainen vanhus pääsisi ulos vähintään kerran kuukaudessa, mieluimmin tietysti kerran viikossa. Ulkoilumuotoja ovat pihatapahtumat, kävelyretket lähiympäristössä. Tämä käytäntö on sovellutettavissa myös kotihoitoon, jokaiselle kotihoitoasiakkaalle tehdä oma ulkoilusuunnitelma aina kuukausia eteenpäin. Yhteistyö on voimaa, yhdessä enemmän.