Tehomaatalouden tulevaisuus Suomessa?

S-Ryhmän pääjohtaja vaatii tilakokojen kasvattamista eli tehomaatalouden lisäämistä ja sitä kautta halvempia hintoja. Hintoja voidaan halventaa myös lyhyemmillä logistiikkaketjuilla. Mielestäni, me tarvitsemme ympäristöystävällisempää tehomaataloutta, mutta meidän kannattaa kehittää sen rinnalla, Suomen luontoon ja edellytyksiin hyvin sopivaa lähituotantoa ja luomutuotantoa. Suomi ei koskaan tule pärjäämään tehotuotannolla Keski-Euroopan tuottajille, siksi meidän kannattaa erikoistua pienempään lähi- ja luomutuotantoon. Tutkimuksetkin osoittavat, että Suomen puhtaassa ilmassa ja yöttömässä yössä tuotetut tuotteet ovat erilaisia, parempia, haluttuja. Esimerkiksi Pekan Leipä Heinolassa vie luomuleipää Saksaan. Tuotantoketjua voi ja pitää kehittää muullakin tavalla kuin vain kasvattamalla tilakokoja. Tämän päivän ja huomisen asiakas arvostaa läpinäkyvää tuotantoketjua, kotimaista, lähellä tuotettua, turvallista, maukasta ruokaa, joka myös tukee kotiseutua, aluetaloutta. Kun halutaan asuttaa koko Suomi, lähituotannon kehittäminen on siihen yksi hyvä keino. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä lähitilan, lähituottajan, lähiteollisuuden ja kaupan kesken. Maatilamatkailun kehittäminen sopii hyvin tähän konseptiin. Myös kaupan pitää ymmärtää valikoimiensa mainonnassa muutakin kuin hinta. Kaupassa pitää olla tuotteita joissa hinta on tärkeä valintaperuste, mutta siellä pitää olla myös lähellä tuotettuja paikallisia tuotteita joissa maku, ympäristöystävällisyys, erilaisuus, perinteet, vaikuttavat valintaan. Kaupan pitää osata viestittää tämä asiakkaille. Nyt ei vielä osata tai haluta. Myös ravintolat voisivat erikoistua lähellä tuotettujen raaka-aineiden käyttöön ja mainontaan. Lähituotannossa kannattaisi myös hyödyntää agroekologinen symbioosi eli tuotetaan ruokaa ja energiaa. Yhdessä olemme enemmän.

Olen ollut kehittämässä S-Ryhmän lähiruoka- ja luomuvalikoimia, olen valmentanut pientuottajia teemalla ”Miten saan tuotteeni kaupan hyllylle?”, olen synnyttänyt Heinolaan lähiruokatori-ravintola Heilan. Olen maanviljelijän vanhin poika. Tiedän mistä puhun.

  

 

Euroopan ympäristöpääkaupungin 2021 Innovaatiokisaan ehdotus:

Päätöksentekoon osallistuvien kuntalaisten aktivointi

1.    Kaupunki velvoittaa kaikkia lautakuntia kuulemaan sen alueen kyläyhdistystä tai kaupunginosayhdistystä ennen päätöksentekoa. Eli pyydetään virallinen lausunto. Tämä helpottaa päätöksentekijöitä ja virkamiehiä, koska ne saavat yhdestä paikasta kyseisen alueen mielipiteen kannanoton. Kun suunnitelma, esitys menee päätettäväksi esimerkiksi hallitukseen, esityksen liitteenä pitää olla ko. alueen virallisen yhdistyksen lausunto. Kaupunki laatii rekisterin alueista ja siellä toimivasta yhdistyksestä, joka edustaa koko aluetta, kylää. Samaan rekisteriin puheenjohtajien ja sihteerien nimet ja sähköpostiosoitteet. Kaupunki nimeää yhden virkamiehistä oto. kyläasiamieheksi, joka käy tarvittaessa yhdistysten kokouksissa ja pitää yhteyttä puheenjohtajiin ja valvoo prosessin toteutumista ja kehittämistä.

 

2.    Tämä motivoi kylien ja kaupunginosien yhdistyksiä aktivoitumaan aluettaan koskevissa suunnitelmissa ja päätöksissä. Tämä myös piristää yhdistysten toimintaa, koska koetaan että sillä on ihan oikeasti vaikutusvaltaa. Siellä missä ei vielä ole mitään alueen yhdistystä, tämä aktivoi sen perustamista. Alueella aktiivisesti toimiva yhdistys lisää alueen viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tästä on hyvä esimerkki Vuolenkosken kylä. Aktiiviset kylät, kaupunginosayhdistykset toteuttavat parhaiten myös ympäristötavoitteita.

 

3.    Kaupunki kutsuu ennen syksyn budjettikokousta kyläyhdistysten/kaupunginosayhdistysten puheenjohtajat yhteiseen palaveriin, jossa käsitellään alueiden esityksiä kaupungin budjettiin seuraavalle vuodelle. Tämä taas aktivoi ja motivoi puheenjohtajia.

 

Tämän hankkeen toteuttaminen ei maksa paljon. Rekisterin teko ja sen ajan tasalla pito ja vuosittain puheenjohtajien kokouskulut. Enemmän tämän toteuttaminen vaatii uutta asennetta ja halua muuttaa nykyisiä toimintatapoja. Ei tarvitse rakentaa uusia organisaatiotasoja, pyrokratiaa, hyödynnetään nykyisiä.

 Onko lähiruoka ja luomu kallista?

On, jos verrataan pelkkää hintaa, eikä huomioida laatua, jäljitettävyyttä, kasvinsuojeluaineiden ja lääkkeiden käyttöä, pitkiä kuljetusmatkoja eikä työntekijöiden työoloja, eikä sitä, että osa maksamistamme euroista menee ulkomaille.

Moni suomalainen sanoo, että ruoka on kallista ja samaan aikaan hän heittää ruuastaan 15-20% hävikkiin, jäteastiaan. Samoin suomalaisella ei ole koskaan mennyt palkastaan niin vähän rahaa ruokaan kuin tänään. Eli palkat ovat nousseet enemmän kuin ruoan hinta.

Suomen puhtaassa luonnossa ja yöttömässä yössä kasvaneet luomutuotteet ovat luomun luomua verrattuna keski-Euroopassa kasvaneisiin. Luomutuotteiden kasvatuksessa ei ole käytetty mitään ”myrkkyjä”, kasvinsuojeluaineita, tuotantoeläimiä ei ole rokotettu kielletyillä lääkkeillä, ja ne pääsevät luontaisesti liikkumaan talvella ja kesällä. Nyt kun luomutuotteiden kysyntä ja volyymi ovat kasvaneet ja logistiikka järkeistynyt, hinnoissa ei ole enää mitään ”luomulisää”. Kaikki kotimainen luomu ei ole lähiruokaa, sillä osa tulee eri puolelta Suomea.

Lähiruoka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lähiruoan ja luomun tuotantoketju on läpinäkyvä ja kun ne tuotetaan lähiseudulla asiakkaat useimmiten tuntevat tuottajat. Tilamyyntiä ja torimyyntiä tuottajat monesti hoitavat itse ja saavat palautetta asiakkailtaan suoraan. Kun tuottajan ja asiakkaan välissä ei ole välikäsiä, hintakin on edullisempi. Ostamalla lähiruokaa, maksamasi eurot jäävät hyödyntämään kotiseutusi aluetaloutta ja parannat Suomen huoltovarmuutta kriisitilanteissa.  Monet tilat järjestävät tiloilla avointen ovien päiviä, jolloin asiakkaat voivat käydä tutustumassa tilan tuotantoon, eläimiin. Parhaillaan netissä pyörii video, jossa esitellään maitotilan elämää, lehmiäkin omilla nimillään ja selvitetään lapsille mistä se maito tulee. Asiakkaan luottamus kotimaiseen lähiruokaan ja luomuun vahvistuu. Ja kun volyymi kasvaa hintaerot tasoittuvat eli suomalainen lähiruoka ja luomu ei ole kallista. Laadusta ja mausta kannattaa maksaa.

 
Pekka Luomupekka Rusila

Euroopan ympäristöpääkaupungin yksi tekijä                   

 

Heinolan raviradan visio?

Mikä on Heinolan päättäjien visio raviradalle? Jos sitä ei ole, esitän että sellainen laaditaan. Tässä suunnittelijoille ideoita ja rakennuspalikoita.

Raviradan hiihto- ja jääpuisto

Hiihtäjät ovat jo osoittaneet, että raviradan hiihtolatuja tarvitaan varsinkin hiihtokauden alkuun. Sieltä on hyvä ikäihmisten hakea tasapainoa ja kuntoilijoiden kuntoa. Siellä voisi järjestää myös hiihtokouluja aloittelijoille. Sen jälkeen on turvallista siirtyä metsäladuille. Uskon että myös Peltosen suksitehdas ja joku yhdistys (kioski, makkaranpaisto, nokipannukahvit) voisi hyödyntää aluetta. Eli tarvitaan alkuun tykkilumilatuja ja se merkitsee, että tarvitaan vettä ja lumitykki. Jos ei ole varaa hankkia omaa tykkiä, voisi neuvotella Opiston kanssa yhteistyötä. Jos ei ole varaa vain tykkiä varten järjestää vesijohtoa, sillä pitää olla muutakin käyttöä.

Raviradan keskelle jäädytetään luistelukenttä ja Heinolan Latu rakentaa reunoille pari jääliukumäkeä ja napakelkan sekä veistää muutaman jääveistoksen. Sitten hankitaan, vuokrataan huoltokontti, jossa WC ja luistimien vaihtotilat, huoltotilat. Lisätään valaistusta. Näin koko perheen hiihto- ja jääpuisto on valmis. Sopii hyvin terveysliikuntakaupunkiin. Tämä on investointi tulevaisuuteen ja terveyteen.

Miten aluetta hyödynnetään kesällä? Voidaan järjestää Suomen ensimmäiset läskipyörien ja maastopyörien (ilman akkua ja akun kanssa sarjat) SM-kisat. Vesijohtoa voisi käyttää radan kasteluun. Radalla voidaan jatkaa ponikisojen järjestämistä. Raviradan keskellä voisi järjestää  mölkkykisoja, puulaakikisoja, SM-kisoja. Siellä olisi myös muutama kuntolaite. Raviradalla ja lähimaastossa voisi järjestää maastojuoksukisoja eri ikäisille.

 

Ympäristöpääkaupunki ja Lähiruoan myyntikanavat

osa 2

Lähiruoka on lähellä kuluttajaa usein pientuottajan tuottamaa, ruoan tuotantotapa, joka hyödyntää aluetaloutta ja on jäljitettävä. Ruokaketju on läpinäkyvä. Luomu voi olla myös lähiruokaa, mutta kaikki luomu ei ole lähiruokaa vaan se on tuotettu kauempaa, osa ulkomailtakin. Joillakin lähituotteilla alueena on Suomi, esimerkiksi porotuotteet, joita ei täällä etelässä kasvateta. Lähiruoka on aina suomalaista, kotimaista. Lähiruoan myyntikanavia Päijät-Hämeessä ovat;

Merkittävä myyntikanava on myös kaupungin ja kuntien laitoskeittiöt, koulut, päiväkodit, palvelutalot. Näissä yksiköissä pitäisi lähiruoan osuutta lisätä sillä se lisää alueen työllisyyttä ja tukee aluetaloutta. Tämä pitäisi poliitikkojenkin ymmärtää.

Jos ja kun nämä kaikki myyntikanavat lisäävät lähituotteiden osuutta ja myyntiä, riittävätkö tuottajien tuottamat tuotteet? Ei riitä. Esimerkiksi Ympäristöpääkaupungin elinkeinotoiminnan johto ja MTK pitäisi käynnistää hanke, jossa värvätään ja valmennetaan uusia yrittäjiä tuottajiksi niiden tuotteiden tuottamiseen, joista nyt ja tulevaisuudessa on puutetta. Tärkeimpiä olisivat lähikala, lähiruokaeinekset ja luomutuotteet sekä ruokaravintoloiden raaka-aineet

 

Ympäristöpääkaupunki ja Lähiruoan myyntikanavat

osa 1

Lähiruoka on lähellä kuluttajaa usein pientuottajan tuottamaa, ruoan tuotantotapa, joka hyödyntää aluetaloutta ja on jäljitettävä. Ruokaketju on läpinäkyvä. Luomu voi olla myös lähiruokaa, mutta kaikki luomu ei ole lähiruokaa vaan se on tuotettu kauempaa, osa ulkomailtakin. Joillakin lähituotteilla alueena on Suomi, esimerkiksi porotuotteet, joita ei täällä etelässä kasvateta. Lähiruoka on aina suomalaista, kotimaista. Lähiruoan myyntikanavia Päijät-Hämeessä ovat;

Alueen ruokakaupat (K, S, Lidl) ovat viime vuosina merkittävästi lisänneet lähiruokaa valikoimiinsa. Kauppaketjut ovat myös helpottaneet valikoimiin pääsyä. Kaikkia ei tarvitse kierrättää keskusvarastojen kautta vaan kauppa voi ostaa suoraan lähituottajalta, kun tuote täyttää lain edellyttämät minimivaatimukset. Ketjujen ruokakauppojen valikoimissa on yleensä 15000-20000 tuotetta, josta lähiruokaa noin 1-3%, osuus vaihtelee alueittain. Lähiruokaa voi myös tilata netin kautta. Myös ruokaravintolat ovat alkaneet hyödyntämään lähiruokaa ruokalistoillaan, Päijät-Hämeessä esimerkiksi Vellamo-ruokalistan avulla. Tätä osuutta pitää vielä kasvattaa.

Maatilatorit Kausalassa, Heinolassa ja pienimuotoisena Lahden kauppahallissa. Tavoitteena voisi olla synnyttää uusi lähiruokatori Renkomäkeen, moottoritien kainaloon ja kasvattaa Lahden kauppahallin maatilatorin valikoimia. Maatilatoreilla tuottajat ovat vahvasti mukana, logistiikka on suoraviivaista ja välikäsiä on vähän. Esimerkiksi Heilan valikoimissa on lähes 2000 tuotetta. Heilalla on myös nettimyyntiä.

Reko-piirejä alueella on kuusi. Reko piiri on tuottajan ja kuluttajan yhteistyöelin. Kuluttaja on suoraan yhteydessä tuottajaan ja tuottaja toimittaa tilaukset sovittuun paikkaan sovittuna aikana esim. Vierumäellä Salen pihatorille.

Suoramyyntipaikat ovat yleensä tuottajan kotipiirissä, jossa tuotteita myydään tuottajan toimesta suoraan tilalta kuluttajalle. Yleensä myydään oman tilan tuotteita, mutta monesti niitä on täydennetty naapuritilojen tuotteilla. Tässä mallissa kuluttaja pääsee samalla tutustumaan tuotantotiloihin, monesti tuottajan itsensä opastamana. Maatilalla on ikään kuin avoimet ovet. Suoramyyntipaikoista ostettavia tuotteita ovat mm. marjat, perunat, juurikasvit, vihannekset, lihajalosteet ja liha. Lähes kaikilla tiloilla on omat nettisivut.

Toreilla, Lahden torillakin myydään kausittain monenlaista lähiruokaa ja luomua esimerkiksi perunaa, juureksia, vihanneksia, marjoja, leipomotuotteita, kalaa, hunajaa, hedelmiä. Toreilla voisi järjestää keväällä ja syksyllä ”Maatilamarkkinat”, jotka esimerkiksi Englannissa ovat suosittuja ”Farmer´s Market”

Jatkuu osa 2 :ssa

 

Vaihtoehdot ilman EU:n jäsenyyttä?

EU:n jäsenyyden aikana maaseudun kirkonkylät ja pienet kaupungin käyvät kuolinkamppailuaan, väki vähenee, yritykset vähenevät, koulut suljetaan, yhteiskunnan palveluja karsitaan ja silti kunnat velkaantuvat lisää ja voivat huonosti. EU:lle maksetaan enemmän jäsenmaksuja kuin sieltä saadaan avustuksia eri hankkeisiin. EU vei Suomen itsenäisyyden.

Näin väittävät EU:n vastustajat, eroa vaativat. He olettavat, että se kolmekymmentä vuotta sitten ollut ihanuus olisi säilynyt ilman EU:ta. He olettavat, että Suomi ei olisi tarvinnut mitään sellaisia rakennemuutoksia, joita EU toi. Väitän että toteutuneet rakennemuutokset olisivat olleet toisenlaisia ja rajumpia. Teollisuuden rakenne ja määrä olisi ihan toisen näköinen. Maatalouden tilanne olisi hankalampi. Kehitys, ei olisi ollut niin voimakasta monella sektorilla kuin se nyt EU aikana on ollut. EU:n kauppaneuvottelujen hyödyt olisivat jääneet saamatta. Opiskelijavaihdot olisivat olleet vaikeampia toteuttaa. Matkailu ja ihmisten vapaa liikkuvuus olisi kärsinyt. Osallistuminen ympäristötalkoisiin olisi ollut vaikeampaa. Suomi, olisi käpertynyt tänne Pohjolan perukoille omaan kuplaansa. Suomi ei olisi yksi maailman onnellisimmista kansoista. Monella mittarilla mitattuna emme olisi maailman kärkimaa. Ilman EU:ta ei olisi myöskään nykyisenlaisia populistisia puolueita. Yhteistyö on Suomen voimavara, yhdessä olemme enemmän.