Mitä pahaa on työttömien aktivoinnissa? kirjoitti
lähihoitaja Arja Lankinen 27.1. Hesarissa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Miksi koetaan jonkinlaisena rangaistuksena se, että ihminen on edes hiukan
nähtävä vaivaa elantonsa eteen? Oikeuksia pitää olla vaikka kuinka, mutta ei
mitään velvollisuuksia. Tästä ei voi seurata mitään hyvää. Vihreiden entinen
kansanedustaja Paloheimokin totesi että
ollaan menossa ”paapomisyhteiskuntaan”
AY-väelle näyttää olevan vaikeaa ymmärtää että vaatimalla
aktiivimallin kumoamista, he vaativat eduskunnan demokraattisin perustein
hyväksymän lain kumoamista. Lakko on poliittinen. AY-väki on pahasti jälkijunassa. Palaute olisi
pitänyt antaa lain valmisteluvaiheessa, kuten tekivät 2015 pakkolakien
kohdalla. Mitään ei ole opittu. Hallituskin on todennut että toteutuksessa
esiin tulevat ongelmat korjataan. Tätä edellytti myös eduskunta hyväksyessään
lain. Työttömyyden vähentämiseksi kaikki keinot ovat tarpeen. Tuleva lakko ei
vähennä työttömyyttä.
Poliittiset lakot on tarkoitettu poliittisia päättäjiä
vastaan ja tässä tapauksessa vielä kerätä ääniä jatkossa SDP:n laariin.
Opposition ”kärki tylsyy”, kun talous elpyy ja työttömyys vähenee.
Valitettavasti näistä lakoista laskun maksaa täysin osattomat tahot. Tällä
kertaa raskaimman taakan kantavat yritykset, joiden tuloihin yhden päivän
lakkokin iskee ison loven. Me kansalaisetkin joudumme kärsimään lakosta kun
bussi jää tulematta räntäsateisena aamuna. Nämä vuosien ongelmat ovat seurausta
Euroopan jäykimmistä työmarkkinoista. Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta
rohkeat tekijät puuttuvat. Pientä valoakin on näkyvissä. Lauri Ihalainen esittää
että SAK aloittaa tiekartan laatimisen paikalliseen sopimiseen. Toivon että
esitys konkretisoituu toimenpiteiksi. Myös kansanedustaja Eero Lehti esitti hyviä, perusteltuja korjaustoimenpiteitä AlfaTV:ssä 23.1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti