Olen syntynyt Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä,
maanviljelijän poikana, sota aikana siellä oli sotilassairaala, jossa
naapuriemännät kävivät synnyttämässä. Syntymäpaikka on kannustanut minua aina huolehtimaan kunnostani liikunnan
avulla. Vuosittain ”Suomi juoksussa” ja Cooperin teisteissä (vielä 50v. 3050m)
kuntopoluilla ja hiihtoladuilla. Tästä huolimatta sairastuin 55- 60 vuosieni
välissä ensin ykköstyypin diabetekseen ja sitten syöpään. Lääkäri sanoi että
tilastojen mukaan viiden vuoden päästä puolet on haudassa. Löin vetoa lääkärin
kanssa että minä olen siinä puolikkaassa joka ei ole haudassa. Eli pääsin
jatko-ajalle ja nyt olen kohta 73v. Seuraavassa syitä jotka mielestäni tämän
mahdollistivat:
1.Meilahden sairaalan lääkärien ammattitaito ja hoitajien
luoma lämmin ja positiivinen ilmapiiri. Kiitos.
2.”Yläkerran Herran” antama lisäaika ja paljon tehtäviä
jotka on suoritettava ennen lähtöä, lähimmäisten auttaminen, yksinäisten
piristäminen, vertaistuen antaminen, lastenlasten tukeminen, hiljaisen tiedon
jakaminen. Kiitos.
3.Koivunmahla-rapanperimehu ja brasisialainen puutee, joita
Mantsin Makien perustajarouva suositteli. Hän sai itselleen aikanaan lisäaikaa
näillä samoilla ”lääkkeillä”, hän uskoi niihin. Kiitos.
4.Ensimmäisen lapsenlapseni syntymä ja hänen antama toivo.
Toivoin että näkisin kun hän menee kouluun, sen päivän näin, seuraavaksi
toivoin näkevänä kun hän pääsee ripille, sekin päivä tuli vastaan. Hän on nyt 18v. Nyt toivon että voisin
todistaa hänen vihkiäisiään. Pitää olla toivoa. Kiitos lapsenlapset.
5.Nykyinen elämänkumppanini on ”hoitanut” minua hyvin hellästi
, kannustavasti ja tilaa antaen. Hän kannustaa minua liikkumaan, syömään
terveellisesti ja hommaa puuttuvat vitamiinit. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti