Suomen ruokaketjun, ”pellolta pöytään” muutokset ja tulokset

Tuottajien yksikkökoko on kasvanut ja määrä vähentynyt, mutta tuotantomäärät ovat kuitenkin kasvaneet. Tuotanto on koneellistunut ja työntekijämäärä vähentynyt. Tuotteen yksikköhinta on laskenut. Tuottajat ovat yrittäneet vähentää välikäsiä ja myydä tuotteitaan suoraan tilalta, RuokaRinkin kautta ja muutaman lähitorin (esim. Heila, Lahden Kauppahalli) kautta.

Elintarviketeollisuudessakin yksikkökoko on kasvanut ja määrä vähentynyt. Koneellistuminen on vähentänyt työntekijämääriä. Tuotteiden keräilymatkat maaseudulta ovat pidentyneet ja keräilyautojen koko on kasvanut. Osa teollisuudesta on maanviljelijöiden osuuskuntien omistuksessa, kuitenkin omistajien vaikutusvalta on olematonta. Osa leipomoista on perustanut autotavarataloihin myymäläleipomoita.

Kaupan rakenne on muuttunut rajusti. Tukkuliikkeet ovat poistuneet ja osa kaupan yrityksistä (E-Liike/EKA ja Tuko) lopettanut kannattamattomana. Tilalle on tullut LIDL. Vähittäiskauppaan on syntynyt valikoimistaan eri tasoisia ketjuja, lähikaupat, supermarketit, autotavaratalot ja halpahallit. Lähikauppojen määrä on merkittävästi vähentynyt ja tätä yritetään korvata täysin itsepalvelulla toimivilla kaupoilla ja netin kautta tilattavilla kotitoimituksilla. Sääolosuhteista johtuen kauppaverkoston rakentaminen meillä on kalliimpaa kuin muualla Euroopassa.

Ruokaketjun jokainen lenkki on kehittänyt toimintaansa kustannustehokkaaksi, mutta ketjun yhteistyötä ei ole kehitetty, jokainen vain huutaa poteroistaan ja syyttää toisiaan ja valittaa että Suomessa ruoka on kallista ja kauppa on siihen syyllinen. Ruokaketun toimijoiden tulonjakoa on kehitettävä tasapuolisemmaksi, ketjun tuotteiseen käytettyyn panokseen, työtunteihin nähden. Uusia lakeja säätämällä tilanne ei parane. Pitää huomioida, kuinka palkat ovat kehittyneet samassa ajassa. esimerkiksi linja-autonkuljettaja maksoi palkastaan ruuasta ennen paljon enemmän kuin nyt. Ruoan hinnassa verojen osuus on suurempi kuin muualla Euroopassa eli ruoan ostajat tukevat myös hyvinvointivaltion terveydenhuoltoa ruoan veroa maksamalla. Ruoan kotihävikkiä ( 20-25%) pienentämällä ruoka tulee halvemmaksi. Kotimainen ruoka on puhdasta, terveellistä ja sitä ostamalla tuetaan kotiseudun kuntataloutta, elinvoimaa.