Suomen joulukaupungin tila huolestuttaa

Heinolan kaupunginhallitus julisti 2011 Heinolan Kaupunkisydän ry:n esityksestä Suomen joulupuukaupungiksi. Heinolassa oli silloin yli 100 valaistua joulupuuta eli eniten koko Suomessa. Joulupuukaupungin synnyttämisessä vahvasti mukana kaupungin puutarhuri Javanainen, Sähkö Lukkarinen ja Luomupekka Rusila. Joulupuukaupungin emokuusi on Rantapuistossa komeileva Albertan valkokuusi, sarjassaan Suomen suurin. Torin ympäristön puiden jouluvalot kustansivat Heinolan yrittäjien edustajat, kaupunki valaisia omia kuusiaan puistoissa ja omakotiasujat valaisivat omia kuusiaan pihallaan. Valaistus hoidettiin edullisilla Led-valoilla. Joulunavaukset aloitettiin Rantapuistosta Emokuusen juurelta joululaulujen kera. Lyhtykulkueena marssittiin sieltä torille. Ensimmäiset Suomen joulupuukaupungin yli 100 joulupuuhun valot sytytti 03.12.2011 illalla silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö. Joululaulujen esilaulajana toimi kansanedustaja Sanni Gran-Laasonen. Tori oli väkeä pullollaan ja tunnelma taivaissa. Tapahtuman järjestelyissä mukana Timo Erkkilä.

Uskon että tällä hetkellä valaistuja joulupuita on reilusti yli 200. Aikaisemmin kun matkailija tuli torille, hän näki mitä joulupuukaupunki tarkoitti, lähes kaikki torin varren puut olivat jouluvalaistuja. Nyt kun torilta kaadettiin puita ja osasta poistettiin vanhentuneet valot, Suomen joulupuukaupunki ei ole eikä näy torilla, kaupungin sydämessä. Nyt kannattaa siistiä Torikahvilan viereiset puut ja Kirkkokadun puolella olevat puut ja valaista ne Led- valoilla ja aikakellolla eli ne palavat vain pimeällä. Samoin torin ja parkkialueen välillä olevat pensasmaiset puut. Torin laitaan vois myös pystyttää infotaulun Suomen Joulupuukaupungin synnystä. Heinolassa talvella ei ole moniakaan tapahtumia, siksi Suomen Joulupuukaupunkia kannattaisi tuoda esille myös kaupungin markkinoinnissa. Joulunavaustapahtumissa kannattaisi myös kunnioittaa perinteitä. Kaupungin organisaatiossa pitää nimetä vastuuhenkilö Joulupuukaupungin ylläpitoon, kehittämiseen ja hyödyntämiseen.

 

Makujen Messujen palaute

Ensimmäiset Makujen Messut Mukkulan kartanon kauniissa puistossa oli hyvä alku perinteelle. Positiivisia asioita sään lisäksi olivat yhteistyö Koulutuskeskus Salpauksen kanssa, näytteilleasettajien ryhmittely teemoittain, Lastenmaa, Laituritanssit, Viinikylä, Kalatori ja Villiyrtit. Kehittämisehdotuksiani ensi vuodelle; paikallisia pienpanimoita ja viinitiloja lisää, kuten Pihamaa, paikallinen mylly, kuten Vääksy tai Vuolenkoski, paikallisia pienleipomoita lisää, luomutuotteiden kasvattajia lisää, perunan, juuresten ja vihannesten tuottajia eli syksyn satoa. Kokonaisvaltaista yrityksen tuotteiden esittelyä, Meronen paistoi vain yhtä makkaraansa. Ok Hämeenmaa voisi järjestää lavalla keskustelun ruoan hinnasta ja lähiruoan merkityksestä. Kartanon tilojen esittelykierros voisi olla pari kertaa päivässä. Tapahtumaa voisi ennakkoon esitellä myös Lahen torin lavalla, musiikkiesityksen lomassa sekä Hämeenmaan toimipaikoissa. Rannassa lähikalan ongintakilpailu. Asiakkaat voisivat äänestää parhaan näytteilleasettajan, äänestäjien kesken arvotaan Kartanon hotelliviikonloppu.

Eräs suurtalousemäntä kertoi tiimilleen mitä lähiruoka on: Lähiruoka on kuin paratiisi, lähiruoka on kuin satumaa, Lähiruoka on kuin taide,  Lähiruoka on kuin löytöretki, Lähiruoka on kuin rakkaus, Lähiruoka on kuin kuolemattomuus.

”Kansantuote” hyötykäyttöön

Miksi Suomessa ei kunnolla tutkita ”kansantuotteen” (kakka ja virtsa) hyödyntämistä? TV1:ssä oli puhutteleva, herättävä ohjelma aiheesta ”Paska Juttu” Tutkimuksissa on jo selvinnyt, että yhden ihmisen tuottama kansantuote kasvattaisi hänen tarvitsemansa viljamäärän eli kalliita lannoitteita ei tarvittaisiin. Tulevaisuudessa vesivessa tulee liian kalliiksi. Uudenlainen kuivakäymälä toimii edullisemmin, se erittelee kakan ja virtsan. Kakasta syntyy vuosien saatossa ravinnerikasta multaa ja vitsa hyödynnetään lannoitteena. Tämä on erittäin edullinen ratkaisu kompostin lisäksi omatotitaloissa ja kesämökeillä. Ei tarvita rakentaa kalliita likakaivoja ja maksaa niiden tyhjennyksestä. Uudenlainen kuivakäymälä on ulkonäöltään vesivessan näköinen eikä hajuhaittoja ole. Mikäli virtsaa ei käytetä omalla tontilla, se voidaan kerätä kunnan yhteiseen astiaan, josta viljelijät voivat sitä hyödyntää. Uusi toimintatapa vähentää merkittävästi veden käyttöä. Toimivia esimerkkejä on jo olemassa kymmeniä Suomessakin. Tämän mallin sisäänajo voidaan aloittaa jo 2024. Kannattaa lisätä tulevaan hallitusohjelmaan uuden jätelain synnyttäminen.

Kuntien keskustoista, kerrostaloista kerätään kansantuotteet puhdistamoihin kuten nytkin, mutta puhdistamoiden toimintaa muutetaan. Puhdistamossa eritellään kakka multausprosessiin ja virtsa lannoiteprosessiin ja puhdistettu vesi vesistöön. Prosessissa syntynyt multa hyödynnetään kunnan puutarhatöissä ja ylimääräinen myydään kuntalaisille. Lannoitteeksi sopiva virtsa hyödynnetään puuarhoilla ja osa myydään maatalousyrittäjille lannoitteeksi. Virtsan hyödyntäminen lannoitteena vaatii kuulemma joidenkin lakien muuttamista. 

Minun nuoruudessani maalla hyödynnettiin eläinten ja ihmisten jätökset pellolle, lannoitteeksi, ei käytetty keinolannoitteita. Pitäisikö ottaa uudelleen käyttöön maaseudulla, omakotialuilla nykytekniikkaa hyödyntäen? Saataisiin merkittäviä säästöjä

 

Näin selätin syövän

Minulta leikattiin peräsuolen syöpä 22-30.12.2002 Meilahden sairaalassa, leikkauksen suoritti Pekka Luukkonen. Olin hyvässä hoidossa. Myös Heinolan terveyskeskuksessa olen saanut hyvää hoitoa. Sen jälkeen joka uudenvuodenpäivänä kiitän lääkärihoitajia ja yläkerran Herraa lisäajasta, jota nyt on jo kertynyt yli 20 vuotta. Seuraavassa kerron syitä selviämiseeni.

Ennen leikkausta lääkärit pyysivät minut neuvotteluun. Heillä oli puhdas ruutupaperilehtiö mukana, johon he piirtelivät eri vaihtoehtoja mitä leikkauksessa voi tapahtua. He esittelivät myös eri hoitomuotoja ennen ja jälkeen leikkaukset, joita he perustelivat ulkomaalisilla tutkimustuloksilla. Kaikkien vaihtoehtojen kohdalla kysyttiin minun mielipidettäni. Kerrottiin myös avanteesta, että sen laitto väliaikaisesti ei olisi pakollista mutta se auttaisi paranemista. Hyväksyin ehdotuksen. Avanne poistettiin puolen vuoden jälkeen. Silloin ihmettelin neuvottelun tarpeellisuutta ja minun mielipiteideni merkitystä. Nyt ymmärrän, tällä tavalla minut saatiin mukaan tervehdyttämisprosessiin, Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi, että viiden vuoden päästä tutkimusten mukaan puolet on haudassa, joilla on samanlainen syöpä. Minä sanoin. että olen siinä puolikkaassa, joka selviää. Sitten lääkäri totesi, että se on Sinun korviesi välistä niin, tarkoitti positiivista elämän asennetta. Sanoin että asia sovittu.

Leikkauksen aikoihin minulla oli ensimmäinen lapsenlapseni kolmevuotias. Päätin että haluan nähdä. kun hän menee kouluun. Kun se toteutui, halusin olla hänen rikkijuhlissaan. Kun sekin toteutui, halusin nähdä, kun hän valmistuu ammattiin ja sekin on toteutunut. Seuraavan haaveena on olla hänen vihkiäisissään, uskon että sekin tavoite toteutuu, tyttö on 22- vuotias ja seurustelee ihanan poikaystävän kanssa. Vakavan sairaudenkin kohdatessa ihmisellä pitää olla tavoitteita, silloin elämä kantaa.

Uskon että selviytymiseeni vaikutti myös raparperi-koivunmahlamehun juonti viiden vuoden aikana joka aamu. Terveellinen ruokavalio, ei punaista likaa, salaattia paljon ja alkoholia minimaalisesti. Poistin myös työ- ja kotistressin. Vertaistuki oli myös korvaamaton. Olen syntynyt Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä ja se on kannustanut minua liikkumaan ja urheilemaan koko ikäni. Armeijassa Cooper-- testissä 3300m ja vielä 50v 3000m. Tällä hetkellä sauvakävelyä noin 10km per päivä.

Näillä keinoilla olen syöpäni selvittänyt ja elän normaalia eläkeläisen elämää 77v.

 

 

Miksi nuoriso ei tunne liikennemerkkejä?

Tänään 10.8.aamulenkillä seurasin koululaisten pyörällä ajoa torin ympäristössä. Kymmenestä yksi käytti merkittyä pyörätietä ja yhdeksän ajoi kävelykadulla ja torilla kiemurrellen kävelijöiden ja lastenvaunujen välissä. Mistä tämä johtuu? Kun lapselle on ostettu ensimmäisiä polkupyöriä ja hän joutuu eka kertaa liikkumaan pyörällä keskustassa, vanhemmat eivät ole opastaneet eikä kertoneen miten keskustassa ajetaan ja miten suojatiet ylitetään, koska ajetaan ja koska talutetaan pyörää. Osa nuorista tietää mutta ei välitä noudattaa. Tästä tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä johtuu myös se, että sähköpotkulaudoilla ajetaan samalla tavalla holtittomasti kävelykaduilla.

Kouluissa lukuvuoden alussa kannattaisi pitää yksi oppitunti kevyen liikenteen säännöistä, liikennemerkeistä ja piirtää oikein kartalla turvallinen pyörätie kotoa kouluun jne. Tietysti virkavalta voisi suojatievalvonnan tehostamisen lisäksi valvoa myös kevyen liikenteen rikkomuksia ja sakottaa törkeyksistä. Vanhemmat usein saattelevat ekaluokkalaisen kävellen kouluun, samoin pitäisi saatella myös eka kertaa pyörällä kouluun menijä. Turvallisia koulumatkoja kaikille.

 

Missä on kuuluisa suomalainen SISU?

Katsellemme joka päivä sotakuvia Ukrainasta. Pommitetuista kaupungeista, joissa vielä osa ihmisiä asuu, ilman vettä, lämpöä, sähköä, ruokaa. Ihmiset haluavat selviytyä ja asua kotiseudullaan, luottaen tulevaisuuteensa. Me Suomessa elämme yltäkylläisyydessä, emmekä ole valmiit tinkimään elintasostamme. Lähes yksimielisesti hyväksytyt Putinin hyökkäyssodan ja sen lopettamiseen tähtäävät sanktiot, pakotteet ja rajoitukset merkitsevät, että jokaisen suomalaisen on jostakin säästettävä, muutettava elintapojaan, käytettävä luovuuttaan selviytyäkseen. Kun Suomessa kahvi, ruoka, bensa, sähkö jne. kallistuvat, huudetaan heti yhteiskuntaa apuun. Verorahat loppuvat kohta ja lainarahoilla eläminen tulee liian kalliiksi, varsinkin tuleville sukupolville, Jos Suomessa ”makaamalla” kotona saa rahaa enennän kuin menemällä töihin, jotakin yhteiskunnassamme on pahasti vialla. Me selviämme tästä ahdingosta vain työtä tekemällä, yhdessä, toisiamme tukien. Otetaan uudelleen käyttöön suomalainen SISU, jatkuvan valittamisen sijaan.

Työmatkakustannusten parempi huomiointi on oikea toimenpide, ei bensanhinnan alentaminen lainarahoilla. Lapsilisien korotus tietyn tulotason alittaville on oikea toimenpide, ei rahan jakaminen hyvätuloisille. Ruokaketjun oikeudenmukaisempi tulonjako on oikea toimenpide, ei toisten syyttely. Ruokahävikin pienentäminen kompensoi ruoan hinnannousut. Metsämarjojen, sienien ja villivihannesten kerääminen luonnosta keventää ruokakustannuksia ja antaa hyvän mielen ja kunnon. Maalämpöön ja aurinkosähköön siirtymisen tukeminen on oikea toimenpide. Turpeen käytön salliminen määräajaksi, on oikea toimenpide. Maltilliset palkankorotukset ovat oikea toimenpide, ei veronkorotuksia eikä veron alennuksia. Työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan kokonaisvaltainen uudistaminen on oikea toimenpide, ei nykyisten lakien laastaripaikkaukset. Valtion hallinnon keventäminen on oikea toimenpide, ei sen kasvattaminen. Maailma ympärillämme on muuttunut, meidänkin pitää muuttaa toimintatapojamme.

 

Hankerahoituksen tuottavuutta parannettava

Hyviin hankkeisiin, ideoihin on voinut hakea rahallista tukea EU:lta, Suomen valtiolta, kunnilta ja rahoittajilta. Mielestäni hankerahoituksen alulla saadaan hyvä idea lentoon ja hankkeen päätyttyä 3-5 vuoden kuluttua hanke lentää omin voimin. Valitettavasti on paljon hankkeita, jotka elävät vain hankerahoituksen turvin ja kun rahoitus loppuu, hankkeen lentokin loppuu. Monesti hankkeen vetäjä viime metreillä yrittää sorvata uutta jatko hakemusta samalle hankkeelle, jotta saisi työpaikkansa säilytettyä. Nämä ovat niitä kertakäyttöhankkeita, joissa veronmaksajien rahoilla ei saada mitään pysyvää aikaan. Hankehakemuksessa pitää nykyistä selvemmin vaatia suunnitelma hankkeen, idean jatkosta hankkeen päättymisen jälkeen eli mitä pysyvää jää jäljelle. Tämä asia pitää myös päätöksenteossa vahvemmin huomioida. Hankeen vetäjälle ei riitä päätöksentekijöitä miellyttävän anomuksen teko, tarvitaan myös uskottavuutta, kokemusta ja näyttöjä. Näin menetellen veronmaksajien rahoilla saadaan enemmän näkyvää aikaan ja hankkeen tuottavuus paranee.

 

Hävikin pienentämisestä suurimmat säästöt

Kotitalouksien suurin säästöä aiheuttava toimenpide on ruokahävikin pienentäminen. Tutkimusten mukaan kotitalouksien keskimääräinen ruokahävikki on noin 20%. Hävikkiä voidaan vähentää suunnittelemalla viikon ruokalista ennakkoon, ennen kauppaan menoa ja tarkistetaan mitä jääkaapissa ja pakastimessa on. Oikeat ostomäärät, hamstrata ei kannata, kaupat ovat auki joka päivä. Oman kaupan nettisivuilta kannattaa tarkistaa tarjoukset kauppapäivänä ja hyödyntää ne ruokalistassa. Kannattaa muistaa, että viimeinen myyntipäivä ei tarkoita viimeistä käyttöpäivää. Kannattaa hyödyntää myös ostot suoraan tuottajilta, jos niitä on lähiseudulla. Kotona valmistettu ruoka on monesti terveellisempää ja edullisempaa kuin valmisruoat, einekset. Marttojen nettisivuilta löytyy hyviä säästövinkkejä. Metsämarjojen kerääminen helpottaa ruokakustannuksia ja parantaa kerääjän kuntoa. Kerrostaloasukas voi vuokrata kasvimaan kunnalta ja omakotiasuja voi hyödyntää pihassaan kasvimaata, teko ohjeet löytyvät myös Marttojen sivuilta. Järkevällä kotikalastuksella vaikutetaan myös ruoan hintaan ja terveyteen.

Kaupan hävikkiä pienentämällä vältetään osa ruoan hinnankorotuksista. Ruokakaupan hävikki vaihtelee tuoteryhmästä riippuen 2-6 % .  Hävikkiä pienentää valikoimien supistaminen, rinnakkaistuotteiden karsiminen, kotimaisuuden suosiminen, oikeat tilausmäärät menekin mukaan, oikeat säilytyslämpötilat, ovelliset kylmähyllyt, nopea reagointi päiväysten vanhenemiseen, vähennetään hävikkiä aiheuttaneiden tuotteiden toimituspäiviä, ja ilmoitetaan niistä hyllynreunassa esim. ”Mustamakkaraa tulee aina perjantaisin”, tiedostetaan miten eri viikonpäivät vaikuttavat tuotteen menekkiin. Lahjoitetaan ”pakollinen” hävikki niitä hyödyntäville järjestöille, yhdistyksille.

Näillä kuluttajan ja kaupan toimenpiteillä hillitään ruoan hinnan nousua. Ei tarvita valtion tukiaisia. Kotimaisesta ruoasta kannattaa maksaa vähän enemmän, koska se on terveellistä, turvallista, luo työtä Suomeen ja turvaa varmuusvaraston