Diabeteksen lähihoito tärkeää

Diabeetikkoja on Suomessa noin 300 000 ja tietämättään 200 000 sairastaa kakkostyypin diabetesta. Diabetikkoja on noin 10% Suomen aikuisväestöstä.

Diabeteksen sairaanhoidon kustannukset ovat noin 15000 miljoonaa euroa vuodessa. Tuottavuuskustannukset ovat myös lähes 15000 miljoonaa, josta 10000 miljoonaa euroa oli ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisestä. Sairaslomien aiheuttamat kustannukset ovat noin 60 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä kaikki kustannukset kasvavat joka vuosi.

Diabetesta sairastavan paras hoitaja on hän itse. Häntä pitää motivoida, tukea ja antaa tarpeelliset välineet tähän tehtävään:

-diabeteshoitajan vastaanotto ja jalkahoito lähimmällä terveyskeskuksella

-säännölliset käynnit diabeteshoitajalla ja jalkahoitajalla

-yhteydenpidossa ja toimenpiteiden kirjauksessa hyödynnetään nykytekniikkaa, esim. itselläni on käytössä

  Balansio- ohjelma josta päivittäin tiedot välittyvät hoitajalle ja lääkärille ja tämä vähentää käyntejä ter-

  veyskeskuksella ja auttaa omahoidon seurantaa

-myös paikallisten diabetesyhdistysten antama vertaistuki ja valmennusviikot ovat arvokasta tukea

Jos nämä palvelut siirretään terveyskeskuksista maakuntakeskuksiin, diabeteksen kustannukset nouseva vielä rajummin. Kynnys tulla diabeteshoitajan vastaanotolle tulee olla matala, vastaanottopiste lähellä ja henkilökunta ammattitaitoista. Näin pystytään vähentämään sairauden tulevia kustannuksia ja varmistaa diabetikoille inhimillinen loppuelämä.

Oma lukunsa on sitten sairauden ennaltaehkäisy, varsinkin kakkostyypin diabeteksessa. Oikea ruokavalio, säännöllinen liikunta, painon pudotus ja stressin välttäminen. Tähänkin voi jokainen suomalainen itse vaikuttaa. Nämä keinot pitäisi huomioida jo koulussa eli säännöllinen liikunta ja oikea ruokavalio.

"Suomessa maailman puhtainta ruokaa"

"Suomessa maailman puhtainta ruokaa"

Näin lausui ex-suurlähettiläs Bruce Oreckin joka toimii nykyään myös S-ryhmän vastuullisuuslähettiläänä. Hän katsoo suomalaista ruokakulttuuria etäämmältä, kansainvälisin silmin. On usein niin, että me itse emme erota ”metsää puilta”, me katselemme näitä asioita liian läheltä, emme tunnista erilaisuuksiamme, ylivoimaisuuksiamme. Tarvitaan ulkopuolinen herättäjä. Bruce kehuu yöttömässä yössä kasvaneita kesän vihanneksia, juureksia, marjoja ilmiömäisiksi. Hän on erityisen ihastunut mustikkaan ja korvapuusteihin

Brucen mukaan 2020 luvulla kaupunkikulttuuri vahvistuu, nuoret elävät mahdollisimman egolokisesti, mielellään autoitta, lähellä palveluja, he eivät halua kokata kotona vaan menevät kahviloihin tapaamaan ystäviä, he arvostavat myös lähellä tuotettua ruokaa. Tämä tarkoittaa parempaa kahvilakulttuuria Suomeen

Kaupan kalatiskiä pitää arvostaa enemmän ja kehittää. Lisää kotimaista järvikalaa. Brucen mielestä muikku on parasta. Kun talvella kotimaisten kasvisten saanti on vähäistä, hän ehdottaa että kaupunkimarkettien katolle rakennetaan kasvihuoneita jotka hyödyntävät hukkalampöä ja led-valoja. Kuljetuskustannukset ja liikennepäästöt vähenevät. Hän ehdottaa, että mustikasta ja korvapuustista tehdään suomalainen brändi.

Bruce kertoo että hän on lisännyt lautaselleen kasviksia ja kalaa ja vähentänyt punaisen lihan syöntiä kerran pari viikkoon. Hän toivoo, että Suomen puhtaasta ruoasta tehdään runoutta. Hän ei tiennyt, että savolainen suurtalousemäntä on jo tehnyt lähiruokarunon, jolla hän motivoi henkilökuntaansa.

Lähiruoka on kuin Paratiisi

-Työyhteisön ilo, ammattitaidon arvostus, hyvät ihmissuhteet, onnellisuus

Lähiruoka on kuin Satumaa

-kodin ja mummolan maut ja tuoksut, nautinto, viihtyminen

Lähiruoka on kuin Taide

-viimeistelty, hienostunut, eettinen, hiottu, aito makuelämys

Lähiruoka on kuin Löytöretki

-uudet maut, entiset maut, kokeilut, perinteet, luovuus

Lähiruoka on kuin Rakkaus

-perinteeseen, kotiseutuun, makuihin, ”minä haluan Sinulle hyvää”

Lähiruoka on kuin Kuolemattomuus

-aito ei koskaan katoa

Lahti-Heinola maaottelu

Asun nyt toista jaksoa Lahdessa. Syntymäkotini on Nastolassa eli nyt asun kotikaupungissani. Olen asunut myös kaksi jaksoa Heinolassa. Olen syntynyt Heinolan maalaiskunnassa, Suomen Urheiluopistolla.  Työurani aikana olen asunut kymmenellä eri paikkakunnalla Suomessa, pienissä ja isoissa kaupungeissa. Pystyn näkemään ja vertailemaan paremmin eri paikkakuntia keskenään, kuin sellainen henkilö joka on koko ikänsä asunut Heinolassa tai Lahdessa.

Ystäväni Heinolassa haastoivat minut kirjoittamaan vertailua Lahden ja Heinolan hyvistä ja huonoista puolista.

Heinolassa on kansallinen kaupunkipuisto. Heinola on Suomen joulupuukaupunki (yli 200 valaistua joulupuuta).  Heinola on ihmisen kokoinen kaupunki, kaikki lähellä. Heinolassa on avovettä läpi vuoden. Heinolassa on hyvin toimiva terveyskeskus ja kesäteatteri. Heinola on ollut edelläkävijä ”Liikkuva koulu” hankkeessa. Heinolassa on Suomen Urheiluopisto, Apajalahden luola, Siltasaari, rantapuisto, kaksi jäähallia. Heinolassa järjestetään jäänveisto -ja puunveistokisat, ”kunnossa kaiken ikää” ohjelmat, yli 70v ilmainen uimahalli ja kuntosali. Nämä asiat ovat Heinolassa paremmin kuin Lahdessa. Toivon että heinolalaiset arvostavat näitä. Varmasti sananlasku ”aika kultaa muistot” pitää minunkin osalta paikkansa. Kannattaa muistaa että Heinolasta on ihan sama matka Lahteen kuin Lahdesta Heinolaan. Osittain tästä syystä käytän koko vuoden Heinolan terveyskeskuspalveluja, parturipalveluja ja hierontapalveluja. Tarkoitus on myös järjestää moottorisahauksen SM-puuveistokisat Heinolassa 2018. Mies voi lähteä Heinolasta mutta Heinola ei lähde miehestä.

Lahdessa on paremmin junayhteydet pääkaupunkiseudulle, paremmat kesä - ja talviliikuntapaikat, toriparkki, Sibeliustalo, Teatteri, Messukeskus, vilkas satama, Vesiurut, puhdistuva Vesijärvi, monipuoliset kauppapalvelut, Messilä, Päksin palvelut, tuleva korkeakoulukaupunki, Pajulahti, Valtteri Bottas, omat kansanedustajat. Toivottavasti Lahti on Euroopan vihrein kaupunki 2020, olevassa kisassa.

Kaupungin taloudenpito on yhtä huonolla tolalla Lahdessa ja Heinolassa. Molemmissa kaupungeissa on homekouluja ja korjausvelkaa liikaa. Sosiaalidemokraatit johtavat menoa molemmissa kaupungeissa. Torikauppiaiden määrä vähenee molemmilla toreilla. Torien ympäriltä löytyy tyhjiä liikehuoneistoja. Yrittäjäystävällisyydessä on parantamisen varaa. Kaupunkikeskustojen kehittäminen on kesken. Ja näistä kaupunkilaiset valittavat: Koirankakkaa on liikaa molempien kaupunkien puistoissa ja talvella koirankusettajat sotkevat hiihtäjien latuja. Osa kaduista huonossa kunnossa.
Naapurista kuuluu liikaa elämisen ääniä.

Mielestäni Lahden ja Heinolan vahvuudet pitää yhdistää ja sitä kautta saada nykyistä vetovoimaisempi Päijät-Häme. On huolestuttavaa lukea Lahti Regionin markkinointia jossa muut ympäristökunnat ovat mukana, mutta Heinola puuttuu. Yhdessä olemme enemmän.

Miksi kotimaista järvikalaa on vähän ruokalautasellamme?

Lähiruoka ,kestävä kehitys ja terveellisyys ovat nykytrendejä. Kotimainen luonnonvarainen kala  on kuluttajalle ympäristöystävällisin vaihtoehto. Lähikala, tuotteen jäljitettävyys ja kotimaisuuden arvostus vetoaa kuluttajiin. Kala on kevyttä ja hyvin sulavaa ruokaa. Kalan rasva sisältää omega-3-rasvahappoja, jotka vähentävät sydän -ja verisuonitautiriskiä ja parantavat diabeetikoiden sokerinsietokykyä. Lisäksi runsaalla kalan syönnillä on miesten eturauhassyövän riskiä vähentävä vaikutus. Kala on myös hyvä D-vitamiinin lähde. Useimmin esiintyvät kalat suomalaisten ruokalautasella ovat muikku, kuha, siika. Järvikaloista valitettavasti hauki, lahna, kuorre, ahven ja särki eivät kelpaa suomalaisten ruokalautaselle.

Kalaa kasvaa Suomen tuhansissa järvissä runsaasti. Järvissämme elää noin 70 kalalajia ja lähes kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta. Suomessa kalan kulutus on noin 14-16 kg henkeä kohden vuodessa ja siitä on kotimaisen järvikalan osuus vain noin 3-4kg. Järvikalan osuutta pitää kasvattaa.

Järvikalan käyttöä vähentävät ammattikeittiöissä seuraavat heikkoudet: ennakkoasenteet, alhainen jalostusaste, toimimaton logistiikka, ammattikeittiöiden kapasiteetit, puutteellinen markkinointi. Tämän korjaaminen vaatii tiivistä yhteistyötä, kalastajien ja ammattikeittiöiden kesken.

Jalostusastetta nostamalla kalastajakin voisi saada tuotteestaan paremman hinnan ja ammattikeittiöt olisivat kiinnostuneimpia ostamaan. Tämän toteutuminen vaatii valtakunnallisia ja alueellisia toimijoita sekä maa ja elinkeinoministeriön tukea, ohjausta. Tässä olisi oiva kohde passiivisten yritystukien uudelleen kohdistamiselle. Näistä tarpeista pitäisi rakentaa EU- rahotteinen hanke ”Suomen järvikalan hyödyntämiseksi ”.Järvikala-ateria olisi yksi hyvä matkailuvaltti. Esimerkiksi Kiuruvedellä tarjotaan koululaisille joka viikko yksi järvikala-ateria yhteistyössä paikallisten kalastajien kanssa. Ammattimaisia järvikalastajia tarvitaan lisää, tässä haaste työministerille.

Järvikalan lisäämiseksi vähittäiskaupassa tarvitaan mm. tuotekehitystä, toimivaa logistiikkaa, järvikalabrändiä, ruokaohjeita jne.. Kalaa pitäisi olla kaupan kalatiskissä ja pakastealtaassa läpi vuoden. Tässä on kauppaketjuilla merkittävä rooli. Tarvitaan yhteistyötä kaupan ja kalaa jalostavien yritysten kesken ja kalastajien kesken. Tarvitaan myös byrokratian karsimista. Viisi vuotta sitten yhteistyöhanke, jonka tavoitteena oli kotimaisen järvikalan käytön lisääminen, kaatui Heinolassa terveysviranomaisten vaatimuksiin.

Toivoisin että, valtiovalta ottaisi kotimaisen kalan käytön lisäämiseen aktiivisemman otteen. Tämän hankkeen eteen on esimerkiksi Mikkelin Ammattikorkeakoulu tehnyt vuosien aikana hyvää pohjatyötä. Antti Ruuskasen opinnäytetyö 2013 on tästä hyvä esimerkki.

Pikkukaupunkien torien kehittäminen 2017-2018

Suomessa pienissä kaupungeissa ja kirkonkylissä toritoiminta on hiljentynyt huolestuttavasti. Tämä on taas puolestaan hiljentänyt kaupunkien ja kirkonkylien keskustojen liike-elämää. Osasyynä kehitykseen on torikauppiaiden ikääntyminen ja harventuminen sekä torielämän pysähtyneisyys. Torit eivät ole riittävästi uudistuneet eivätkä kehittäneet uusia toimintatapoja ja yhteistyömalleja. Mökkiläisetkin hakeutuvat laajempien valikoimien äärelle, isoimpiin kaupunkikeskustoihin.

Heinolan kaupunki on parhaillaan tarkistamassa keskustan kaavaa ja torin uudistamista. Nyt on hyvä aika toimia.

Heinolan KaupunkiSydän ry voisi kehittää uudenlaista toritoimintamallia seuraavasti:

1.Tiivistetään yhteistyötä kaupungin kanssa

    -rakennetaan torille pysyvä kaupungin infopiste jota pyöritetään yhteistyössä kaupungin kanssa

    -yhdistys hoitaa kaupungin toimeksiannosta kaupungin keskustan pysäköintivalvontaa

    -torin uudistamisessa hyödynnetään yhdistyksen esittämiä ideoita (ohjelmalava, äänentoisto jne.)

    -kaupunki tulee yhdistyksen jäseneksi ja kaupungin edustaja hallitukseen

2.Tiivistetään yhteistyötä keskustan kivijalkakauppiaiden ja torikauppiaiden kesken

    -yhteiset tapahtumapäivät (markkinat, kesä- ja joulukauden avaukset, muotinäytökset, tuote-esittelyt)

    -yhteismarkkinointi paikallislehdessä, yhteiset aukioloajat tapahtumissa, ”Korttelitori” idean hyödyntäminen

    -keskustan laidoilla olevat yritykset esittelevät toimintaansa torilla ”Taivaskattoinen Kauppakeskus” teemalla

    -torille iso sähköinen infotaulu jossa kerrotaan tapahtumista, tarjouksista, tuote-esittelyistä jne.

3.Kehitetään sunnuntaitoria

   -uudenlainen kirppiskonsepti (autokirppis, pöytäkirppis, telttakirppis, yhdistyskirppis, opiskelijakirppis)

4.Nettisivujen ja facebookin hyödyntäminen

   -viikottainen ajan tasalla pito, torin ympäristön yritykset mukaan, koko kaupungin tapahtumakalenteri

   -nettikameralla suoraa kuvaa torilta 7/24h

5.Muut kehittämisideat

   -Lapsille leikkipaikka, polkuautot, talvella luistelualue-jääliukumäki, lapsiparkki tunniksi jne.

   -viihtyvyyttä parannetaan, katoksilla, kukkaistutuksilla ja istumapaikoilla - penkeillä

   -torin tarjontaa monipuolistetaan, pyöritetään polkupyörien vuokrausta

   -lisätään yhteistyötä keskustassa toimivien yhdistysten kanssa