Vanhusten hoitajamitoitukset?

Ammattiyhdistysliikkeet vaativat vanhusten hoitajamitoitusten nostamista ei laskemista. Oletan että hoitoalan ammattilaiset tietävät että tämän päivän ja huomisen vanhukset elävät pidempään kuin ennen ja ovat hyvin erikuntoisia. Tähän tosiasiaan ei oikein sovi keskiarvojen mukaan lasketut mitoitukset ja minuuttiaikataulut. Minun mielestäni vanhusten hoitolaitokset, palvelutalot pitäisi luokitella vaikka kolmeen palveluluokkaan asukkaiden kunnon mukaan esim. kokonaan autettavat, osittain autettavat ja omatoimiset. Hoitolaitosten pitää erikoistua. Hoitajamitoitukset määritellään hoitotarpeen mukaan, esim. henkilökuntamitoitukset voisivat olla 0,6 ja 0,5, ja 0,4. Henkilökunnan ”nuppiluku” ei aina takaa hyvää hoitoketjua, tarvitaan hyvää töiden organisointia, työnjohtoa ja motivointitaitoa.

Asukasviihtyisyyteen vaikuttaa myös palvelutalojen toimintatavat. Nukutetaanko siellä vanhuksia pillereiden avulla vuoteessa vai järjestetäänkö heille toimintakyvyn mukaisia aktiviteettejä. Aktiviteettien toteuttamisessa voisi nykyistä enemmän hyödyntää eri yhdistyksiä, järjestöjä, omaisia. Esimerkiksi Ruotsissa on kokeiltu ottaa virkeimpiä vanhuksia mukaan ruuanlaittoon josta on saatu hyviä kokemuksia, mm. vanhusten ruokahalu on parantunut. Ruoka on lähiruokaa ja se on valmistettu paikan päällä. Vanhusten hoitoketjussa on myös sellaisia töitä joita voi mielestäni tehdä myös henkilöt, joita ei ole koulutettu varsinaiseen hoitotyöhön, mutta heidät perehdytetään haluttuun, avustavaan tehtävään. Uskon että tähänkin työhön löytyy sopivia henkilöitä työttömistä ja maahanmuuttajista. Yhteistyöllä parempaa palvelua vanhuksille.'