Kariniemen ympäristön kehittäminen?

Lahden sataman seutua on mainostettu lahtelaisten olohuoneeksi. Nyt on mielestäni tullut aika tehdä ja päivittää uudet kehittämissuunnitelmat satamalle, Kariniemen mäelle. Pikku-Veskun puistolle onkin jo tehty kehittämissuunnitelma 2021. Näitä kolmea aluetta pitäisi kehittää yhdessä. Näin lahtelaisten olohuone laajenisi, komistuisi ja sitä kävisivät matkailijatkin ihastelemassa.

Seuraavassa kerron ideoita Kariniemen mäen ympäristön kehittämiseksi. Nyt on oikea aika, kun Lanun puisto täytti 30v ja kunto-näköalaportaat satamasta Lanun veistospuistoon rakentuvat syksyllä. Portaat lisäävät Lanun veistospuiston ja 2005 perustetun puulajipolun tunnettavuutta ja helpottavat sinne menoa. Puulajipolkua, voisi täydentää mäen päällä olevan aukion istutuksilla. Siitä voisi tehdä kirsikka -sireeni- pihlaja- tai visakoivupuiston, jonne voisi sijoittaa myös puuveistoksia, aiheena metsän eläimet. Voisin järjestää puuveistäjien kilpailun aiheesta. Puuveistotaiteilijat lahjoittaisivat taideteoksensa puulajipolulle, Lanun töiden kaveriksi. Polkuja pitää siistiä ja opastaa paremmin. Sataman bulevardin varrella portaiden vieressä opastaulu, jossa kerrotaan portaista, Lanun veistospuistosta, Puuveistospuistosta, Kirsikkapuistosta, Puulajipolusta ja runsaista valko- sinivuokko ja kielo esiintymisistä

Kariniemen kesäteatteri on toiminut vuodesta 1958 alkaen, ja 1990 luvulla toiminta lopetettiin kuulemma nuorison tihutöiden takia. Nyt olisi aika herättää kesäteatteri taas toimimaan Lahden harrasteteattereiden toimesta. Kaupunki siistisi katsomon penkit ja katsomo katettaisiin Heinolan mallin mukaan, näkyvän sponsorin toimesta. Kaupunki rakentaisi aidan alueen ympärille (osittain jo rakennettu) ja rakentaisi uuden esiintymislavan tai kunnostaisi nykyisen tarpeeseen sopivaksi. Naapurissa oleva kioski tarjoaisi palveluja teatterivieraille. Teatteritiloissa voisi järjestää myös äitienpäiväkonsertteja, koulujen päättäjäisä, isoja perhejuhlia, kyläkokouksia jne. Kesäteatterin ensimmäisten esitysten teemoja voisi olla ”Lanun vaiherikkaasta elämästä ja sataman historiasta ja Vesijärven puhdistumisesta.

Sataman kehittämisideat ovat jo toisen kirjoituksen aihe, toivon siinä kaupungin aktiivisuutta ja alueen yrittäjien ja käyttäjien kuulemista.

 

Lahden Sataman kunto-näköalaportaat

Olen syntynyt Vierumäellä, Suomen Urheiluopistolla. Olen kuntoilun ystävä. Olen huolestunut nykynuorten yhä huononevasta fyysisestä kunnosta. Aikanaan armeijassa juoksin coperin testissä 3400m ja vielä 50v 3000m. Tämän päivän varusmiehistä suurin osa juoksee testissä alle 2000m. Hyvän kuntoni takia olen selättänyt syövän ja ykköstyypin diabeteksen. Tämän päivän nuoret ja muut kuntoilivat tarvitsevat uusia virikkeitä ja tapoja hoitaa kuntoaan. Tästä syystä esitin yli neljä vuotta sitten, sataman kaavan kuulemistilaisuudessa, kaupungin arkkitehdeille ja päättäjille kuntoportaiden rakentamista satamasta Lanun puistoon. Virkamiehet ottivat heti ideasta kopin ja suunnittelu käynnistyi. Eduskuntavaalit olivat tulossa, joten KD puolue esitti ja kannatti kunto-näköalaportaiden rakentamista. Suunnittelu eteni vauhdilla ja valittajatkin heräsivät. Portaiden lähellä asuvat omakotiasukkaat ja Kariniemi seura tekivät kirjallisen valituksen. Valittajien perusteet eivät olleet kestäviä ja valitukset hylättiin ja osan sen takia että valittajilla ei ollut edes oikeutta valittaa. Uutta valituslupaa ei enää myönnetty, joten rakentaminen voi alkaa elokuussa, kun lintujen pesimiskausi on ohi. Kiitos suunnittelijat ja rakentajat. Portaiden avulla Lanun puiston saavutettavuus ja näkyvyys paranee. Portaiden lähtöpaikalla satamassa pitää rakentaa hyvä opastaulu, jossa kerrotaan portaista, Lanun puistosta, erikoispuulajeista, valkovuokoista ja kieloista. Hyvän kunnon hankkiminen on ilmaista, se on parasta sairauden kustannusten säästämistä ja oman terveyden hoitoa.

 

Fazer shop Lahden ohitustien varteen

Lahden ”karkkipäivä” on tuomassa Lahteen isot investoinnit ja satoja uusia työpaikkoja. Vaikka makeistehdas toteutuu 2025-27, nyt pitää Lahden ja yrittäjien ryhtyä miettimään ja ideoimaan miten tätä ”karkkipäivää” hyödynnetään Lahden seudulla. Tässä yksi vaihtoehto. Heinolan Heilan konseptin mukaisesti perustetaan Fazer Shop moottoritien varteen, pysähdyttämään ohikulkijat. Mieluimmin omaan kiinteistöön tai ABC:n tai vastaavaan yrityksen asiakasvirtojen varteen. Oma kiinteistö olisi paras koska se voitaisiin rakentaa esimerkiksi jonkun karkin näköiseksi esim. suklaalevy. Se olisi ikään kuin tehtaan myymälä, jossa olisi myynnissä kaikki Fazer tuotteet: leipomotuotteet, myös gluteenittomat, vehnä, ruis, kauramyllyn tuotteet, hapankorput, kaura-sylitolituotteet, makeistuotteet ja lähialueen juomat, paikallisjuomat esimerkiksi Pihamaan juomat. Tietysti siellä pitää olla erikoinen kahvila ja matkailuneuvontaa. Siellä olisi myös huone, jossa jatkuvasti pyörisi videot, jotka esittelisivät Fazer tuotteiden syntyä alkutuotannosta lähtien Tarjonta pitää kohdistaa lapsiperheille ja matkailijoille. Toinen kevyempi vaihtoehto on rakentaa liikkuva myymäläauto. Auto liikkuisi moottoritien levähdyspaikoilla ja erilaisissa tapahtumissa. Kaupunkiin, torin läheisyyteen voisi myös perustaa kunnon karkkikaupan. Kesätorilla voisi olla karkkiteltta. Ruokakauppojen kannattaa hyödyntää valikoimissaan ja esillepanoissaan Lahden Fazerin kaikki tuotteet, lähiruoka. Ideoista kiinnostuneet yrittäjät, ilmoittautukaan Lahden elinkeinopäällikölle ja käynnistäkää suunnittelu, jotta olette valmiina 2025. Nopeat syövät hitaat, Hämeessäkin.

 

 

Miksi Mukkulan leirintäalue lopetettiin?

Mukkulan entinen leirintäalue sijaitsee tosi kauniilla paikalla, oikea ” karkkipaikka”. Siitä piti kuulemma tulla tapahtumapaikka. Tänä aamuna 24.5. siellä majailivat turvallisesti valkoposkihanhet. Ei tarvitse hanhien väistämismerkkejä, eikä nurmikkoa lannoittaa, luonto hoitaa. Ymmärrän korona ajan mutta siellä ei vuosittain ole ollut kuin 1-2 suurtapahtumaa, konserttia. Leirintäalueella kävijöitä satoja joka päivä kesällä. Talvellakin siellä majoittuisivat matkailuautoissaan jäällä hiihtäjät ja luistelijat ja Messilän laskettelijat. Tämä olisi matkailijoille edullinen vaihtoehto Lahdessa kalliille hotellihinnoille. Suurtapahtumien järjestämiseen sisältyy isot riskit. Miestäni oikeilla järjestelyillä leirintäalueella olisi voinut järjestää pienimuotisempia konsertteja, niitä voisi järjestää myös Moottoripyörämuseon ja Kartanohotellin ympäristössä sekä mäkimontussa. Suuri ei aina ole paras ja kaunein. Monesti ison tapahtuman osa taloudellisesta hyödystä valuu kaupungin ulkopuolelle. Hyvin hoidettu, nykyaikainen monipuolinen leirintäalue hyödyntää enemmän lähialueen yrittäjiä ja palveluja ja eurot pyörivät omassa maakunnassa.

En tunne historiaa enkä päätösten perusteita, mutta nyt veronmaksajasta tuntuu, että on tehty väärä päätös. Voiko sen vielä korjata? Siitä voisi tehdä ja kehittää Etelä-Suomen vetovoimaisimman turistikohteen, leirintäalueen, ”karkkipaikan” ja saada kaunis alue tehokkaampaan käyttöön. Suomalaiset ovat nyt kiinnostuneimpia yöpymään kauniin luonnon helmassa.

 

 

Heinolan Prisman vaiheikas polku

Ensimmäinen yritys Prisman saamiseksi Heinolaan tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Tavoitteena oli laajentaa keskustan S-Market Prismaksi. Silloisen Itä-Hämeen ja S-Marketin tontit yhdistettäisiin ja katutasoon rakennettaisiin Prisma yrittäjien etumyymälöineen ja alakertaan parkkihalli. Keskustaan rakentaminen on yleensä kalliimpaa, joten parkkihallista olisi pitänyt muodostaa oma yhtiö, jossa kaupunki, rakennusliike ja Hämeenmaa olisivat mukana. Tämä hanke kaatui kaupungin saamattomuuteen. Hämeenmaa neuvotteli yli kolme vuotta tuloksetta ja hankki sitten uuden tonttivarauksen muualta. Tämä vaihtoehto olisi turvannut Heinolan keskustan kehittymisen.

Toinen yritys tehtiin Citymarketin vastapäiselle, tien toiselle puolelle kallioiselle tontille. Tiedettiin että kalliolle rakentaminen tulee kalliiksi, mutta kuitenkin halvemmaksi kuin keskustaan rakentaminen. Myös parkkitilat olisivat olleet minimaaliset. Tämän hankkeen kaatoivat kallion alla olevan, sota aikaisen luolan lepakot ja kallion reunalta löydetyt perhosten ruokapaikat. Perhosille olisi voitu rakentaa Prisman katolle ”ruokapelto” ja sieltä live kuvaa Prisman asiakkaille. Luolan lepakot ovat topanneet jo monia hankkeita, joista olisi tullut yksi Heinolan vetonaula. Lepakot olisi voitu siirtää lähellä oleviin muihin luoliin. Lisäksi tämä hanke aktivoi valittajat, jotka olisivat halunneet Prisman keskustaan. Ihmettelen missä nämä valittajat olivat silloin kun sitä keskustaan suunniteltiin? Miksi ei sitä silloin tuettu ja kannustettu päättäjiä toimimaan?

Toivottavasti kolmas kerta toteutuu. Paikka on Versowood konsernin omistama tontti, entinen asuntomessualueen parkkipaikka, vastapäätä Elämänkaaritaloa. Tontilta saadaan helposti näkyvyys korkeammalla olevalle moottoritielle. Ongelmaksi muodostuu helpon ja sujuvan liittymän, ajoreitin järjestäminen. Rakentaminen on edullisempaa kuin kallion päälle rakentaminen. Jos kaikki menee hyvin rakentaminen voisi alkaa ensi vuonna, jos kukaan ei valita. Nyt jännittyneenä odotamme mistä ammattivalittavat keksivät valittamisen syyn? Onko joku jo levittämässä ympäristöön liito-oravan papanoita? Onko alue peltomyyrien reviiriä? Onko tontti liian lähellä asutusta? (keskustassa se olisi ollut vielä lähempänä asutusta). Ihmettelen kuka ei haluaisi Heinolaan investointeja ja uusia työpaikkoja. Ihmettelen kuka ei haluaisi moottoritieltä lisää euroja Heinolaan ja vähemmän Lahteen.

Toivottavasti rakentamisessa aikanaan hyödynnetään heinolalaista puurakentamisosaamista, maalämpöä ja aurinkosähköä

 

Mikä on kaupungin investointien tärkeysjärjestys?

Törmäsin sauvakävelylenkillä 12.5. Hyppyrimäen laavulla isoon siltatyömaahan (kuva laavun edestä) hiihtolatuja varten. Ihmettelin perusteita, vanha ylikulkusilta toimi hyvin. Uusiminen maksaa varmasti satoja tuhansia. Samaan aikaan sain tiedot, että kaupungilla ei ole rahaa kustantaa hyppyrimäen näköalahissin luokse lipunmyyntikoppia. Eikö hyppyrimäet ole kaupungin maamerkki yksi vetovoimatekijä matkailijoille? Monet matkailijat haluaisivat kokea saman näkymän kuin rohkeat mäkimiehet hyppyrimäen huipulla. Lipunmyyntikopin ei tarvitse olla arkkitehdin piirtämä, senhän voisi tehdä, vaikka vuokrakontista.

Salpurin kisat ovat kerran vuodessa, maallikon mielestä uuden ylikulusillan rakentaminen ei ole välttämätön. Samaan aikaan lopetetaan turvallisia kyläkouluja sadantuhannen kustannuksen takia. Lahden väkiluku kasvaa kituuttaen. Kyläkoulut ovat tulevaisuudessa yksi merkittävä syy lapsiperheille muuttaa Lahden seudulle, lähelle luontoa, ympäristöpääkaupunkiin.

Ymmärrän että kaupungin tulosalueiden johtajat katsovat vain oman alueensa tulosta ja investointeja. Kaupungin kannalta on monesti viisasta satsata esimerkiksi kaupunkilaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja liikuttamiseen, jolloin kaupungin asukkaat voivat paremmin ja sairaspoissaoloja on vähemmän. Viime talvena yksityiset yrittäjät tekivät latuja ja luisteluratoja Vesijärven jäälle, kun olisi tarvittu kaupungin isompien koneiden apua, sitä ei saatu. Vesijärven jäällä talvella liikkuisi tuhansia ihmisiä, kun olosuhteet ovat kunnossa. Olen esittänyt "Vesijärven talvi 2023" kirjoituksessani kymmeniä ideoita Vesijärven talven hyödyntämiseksi. Samoin satsaamalla turvallisiin kyläkouluihin saadaan lapsiperheitä muuttaman kaupunkiin.

Mielestäni kaupungin kokonaisedun katsominen, valvominen ja kehittämiskohteiden tärkeysjärjestys kuluu kaupunginjohtajalle ja hallitukselle.

Maatalousministeri Kurvinen syyttää kauppaa

Maatalousministeri haukkuu väärää puuta. Hän kertoi, että kauppa on suurin syyllinen maatalouden ahdinkoon. Kauppa kuulemma ostaa kotimaiset maataloustuotteet suoraan tuottajilta. Tämä osoittaa, että hän ei tiedä mistä puhuu. Elintarviketeollisuus ostaa valtaosan kotimaisista maataloustuotteista suoraan viljelijöiltä, jalostaa ne ja myy edelleen kaupalle. Yksittäiset kaupat ostavat suoraan lähialueensa tuottajilta vain lähiruokaa, perunoita, juureksia, kananmunia, leipää jne. ja maksavat niistä juottajille oikean hinnan, ilman välikäsiä. Maatalouden ahdinko ei parane sillä, että vain yhtä osapuolta ketjussa haukutaan. Monet aikaisemmat maatalousministerit ovat kovilla puheillaan yrittäneet parantaa tilannetta, päätökset ja oikeat toimenpiteet ovat puuttuneet ja tuloksia ei ole tullut. Uusia lakeja säätämällä tilanne ei parane. Ulkomaisten rinnakkaistuotteiden tuonnin rajoittaminen auttaisi kotimaista teollisuutta. Ihmettelen miksei juuri valmistuneessa puolustusselonteossa otettu vahvemmin kantaa ruokaturvallisuuden ja huoltovarmuuden parantamiseksi.

Korjaustoimenpiteitä pitää saada aikaan koko ketjuun; valtiovalta- tuottaja-elintarviketeollisuus-kauppa- kuluttaja. Näiden tuotantoketjun kaikki osapuolet on koottava samaan pöytään. Kun osapuolet tuntevat toisten ongelmat ja toisensa paremmin, ratkaisut löytyvät helpommin. Rakentavien keskustelujen avulla on löydettävä kehittämistarpeet ja keinot jokaiselle ketjun osalle. Kustannussäästöt, tehokkuus, työmäärät, logistiikka, hinnoitteluperusteet, yhteistyösopimukset, kausivaihteluiden huomiointi, tuotantokustannusten kehitys, kotimaisen brändin luominen, maatilamatkailun kehittäminen, tulosten seuranta, verotus jne. Uskon että suomalaiset ovat valmiit maksamaan kotimaisesta, puhtaasta, terveellisestä ruoasta enemmän, kun tietävät että sillä turvataan kotimaisen ruoan huoltovarmuus myös kriisitilanteissa. Yhteistyö on voimaa, yhdessä olemme enemmän.