Miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten?

Olen maanviljelijän poika, olen työskennellyt johtotehtävissä elintarviketeollisuudessa, tukkukaupassa, ketjuohjauksessa ja vähittäiskaupassa.  Monena vuotena useat maatalousministerit ovat luvanneet korjata maatalouden ahdingon syyt. Ei ole saatu mitään merkittävää aikaan. Vuosikymmenien aikana kaupan palkkiot ovat kasvaneet eniten ja työ kaupassa maataloustuotteiden osalta keventynyt. Toiseksi eniten ovat kasvaneet elintarviketeollisuuden palkkiot, vaikka tuotantoa ja logistiikkaa on rationalisoitu. Lisäksi teollisuus on saanut käyttöönsä tunnetusti puhdasta kotimaista raaka-ainetta, josta kannattaa maksaa vähän enemmän. Vähiten ovat kasvaneet tuottajien palkkiot, vaikka niiden työmäärä ei ole vähentynyt, esimerkiksi luomutuotannossa työmäärä on lisääntynyt. Lisäksi tuottajien kustannuksia ovat kasvattaneet työkoneiden, rehujen, apulantojen ja energiakustannusten rajut hinnannousut. Kauppa ja teollisuus on helposti saanut lisättyä tuotantokustannusten nousun tuotteiden hintoihin. Lisäksi kaupan ja teollisuuden neuvotteluvoima tuottajiin nähden on ylivertainen. MTK:sta ei ole ollut muuta apua kuin juhlapuheet ja valittaminen. Kotimaisen ruoan tuotantoketjussa palkkiot eivät ole jakautuneet tehdyn työmäärän ja kulujen mukaan.

Tässä minun ehdotukseni ongelmaan. Vuosittain arvioidaan tuotantokustannusten nousu tuotteittain, tuottajahintaindeksin avulla, joka mittaa tuotantopanosten hintakehitystä. Jos nousu on esimerkiksi 5 senttiä per kilo, se lisätään tuottajan voimassa olevaan tuotantosopimukseen ja jatkojalostavat ostavat ko. tuotteen seuraavan vuoden alusta alkaen 5 senttiä kalliimpana. Vuosisopimukset tehdään 3-5 vuodeksi yhteisen sopimusmallin mukaan ja hintatarkistus on vuosittain sovittuna aikana. Hintatarkistuksessa huomioidaan myös sadon, tuotannon määrä. Jotta näin tapahtuu, MTK:n on terävöitettävä toimintaansa tuottajien hyväksi ja tuotantoketjun yhteistyön hyväksi. Toimivuus varmistetaan myös lainsäädännössä. Ensimmäiseen viiden vuoden sopimukseen arvioidaan pohjaksi todelliset, sen hetken tuotantokustannukset. Tällä toimenpiteillä varmistetaan kotimaisen ruoan saatavuus ja huoltovarmuus. Suomalaiset ovat valmiit maksamaan muutaman sentin enemmän kotimaisista, puhtaista tuotteista, kun tietävät että korotus menee suoraan tuottajalle. Suomalaisesta elintarviketuotteesta pitää kehittää merkkituote. Myös maatilamatkailua ja suoraan tiloilta myyntiä pitää lisätä.