Miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten?

Olen maanviljelijän poika, olen työskennellyt johtotehtävissä elintarviketeollisuudessa, tukkukaupassa, ketjuohjauksessa ja vähittäiskaupassa.  Monena vuotena useat maatalousministerit ovat luvanneet korjata maatalouden ahdingon syyt. Ei ole saatu mitään merkittävää aikaan. Vuosikymmenien aikana kaupan palkkiot ovat kasvaneet eniten ja työ kaupassa maataloustuotteiden osalta keventynyt. Toiseksi eniten ovat kasvaneet elintarviketeollisuuden palkkiot, vaikka tuotantoa ja logistiikkaa on rationalisoitu. Lisäksi teollisuus on saanut käyttöönsä tunnetusti puhdasta kotimaista raaka-ainetta, josta kannattaa maksaa vähän enemmän. Vähiten ovat kasvaneet tuottajien palkkiot, vaikka niiden työmäärä ei ole vähentynyt, esimerkiksi luomutuotannossa työmäärä on lisääntynyt. Lisäksi tuottajien kustannuksia ovat kasvattaneet työkoneiden, rehujen, apulantojen ja energiakustannusten rajut hinnannousut. Kauppa ja teollisuus on helposti saanut lisättyä tuotantokustannusten nousun tuotteiden hintoihin. Lisäksi kaupan ja teollisuuden neuvotteluvoima tuottajiin nähden on ylivertainen. MTK:sta ei ole ollut muuta apua kuin juhlapuheet ja valittaminen. Kotimaisen ruoan tuotantoketjussa palkkiot eivät ole jakautuneet tehdyn työmäärän ja kulujen mukaan.

Tässä minun ehdotukseni ongelmaan. Vuosittain arvioidaan tuotantokustannusten nousu tuotteittain, tuottajahintaindeksin avulla, joka mittaa tuotantopanosten hintakehitystä. Jos nousu on esimerkiksi 5 senttiä per kilo, se lisätään tuottajan voimassa olevaan tuotantosopimukseen ja jatkojalostavat ostavat ko. tuotteen seuraavan vuoden alusta alkaen 5 senttiä kalliimpana. Vuosisopimukset tehdään 3-5 vuodeksi yhteisen sopimusmallin mukaan ja hintatarkistus on vuosittain sovittuna aikana. Hintatarkistuksessa huomioidaan myös sadon, tuotannon määrä. Jotta näin tapahtuu, MTK:n on terävöitettävä toimintaansa tuottajien hyväksi ja tuotantoketjun yhteistyön hyväksi. Toimivuus varmistetaan myös lainsäädännössä. Ensimmäiseen viiden vuoden sopimukseen arvioidaan pohjaksi todelliset, sen hetken tuotantokustannukset. Tällä toimenpiteillä varmistetaan kotimaisen ruoan saatavuus ja huoltovarmuus. Suomalaiset ovat valmiit maksamaan muutaman sentin enemmän kotimaisista, puhtaista tuotteista, kun tietävät että korotus menee suoraan tuottajalle. Suomalaisesta elintarviketuotteesta pitää kehittää merkkituote. Myös maatilamatkailua ja suoraan tiloilta myyntiä pitää lisätä.

 

Vähemmistö valittajista näkyy enemmistönä medioissa

Kun synnytetään jotakin uutta, erilaista, on aivan luonnollista, että virheitäkin sattuu.  Virheistä opitaan, asiakkaiden ja henkilökunnan palautteista opitaan. Palautteiden ja tutkimusten avulla kehitetään ja parannetaan toimintaa. Harva on seppä syntyessään. Näyttää siltä, että esimerkiksi Harjun Terveys Oy:n palveluja arvostellaan osittain poliittisin perustein. Ei haluta hyväksyä, että osan palveluista tuottaa yhteinen yritys paremmin ja kustannustehokkaammin kuin perinteinen palvelujentuottaja. Toiseksi osa valittajista pelkää, että aluevaltuusto lisää palvelujen yksityistämistä. Tällä kielteisellä kirjoittelulla halutaan vaikuttaa tuleviin aluevaltuuston päätöksiin. Meidän perheellämme on vain myönteisiä kokemuksia Harjun Terveyden palveluista. Parhaillaan on menossa Suomessa vuosisadan Sote-uudistus. On varmaan, että kaikki ei mene heti maaliin. Pitää kuunnella isolla korvalla asiakkaita ja henkilökuntaa ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta. Palaute on yrityksen paras ja halvin kehitysmoottori.

Toinen vastaavanlainen valituksen kohde on Hämeenmaan ja kaupungin suunnittelema Aleksin ylittävä siltasuunnitelma. Tässä hankkeessa on myös laajasti kuultu kaupunkilaisia ja he ovat voineet vaikuttaa suunnitelmiin. Ei silti haluta ymmärtää hankkeen merkitystä yrittäjälle, kaupungille ja matkailijoille. Osa valittajista vastustavat hanketta kauppapoliittisista ja poliittisista syistä. Tässäkin valittajat ovat vähemmistönä, mutta heidän äänensä kuuluu ja näkyy vahvemmin. Kaikkia päätöksiä ei voida tehdä torilla huutoäänestyksellä.

 

Sale Koli

Kehittämisidea VVR Wood Oy:lle

Viime vuosina rakennettuja, pienempiä kauppakiinteistöjä on moitittu laatikoiksi, persoonattomiksi, eivät sopeudu ympäristöönsä jne. Yksi syy ja tavoite on ollut tietysti edullisemmat rakentamiskustannukset. Parikymmentä vuotta sitten edullisia marketteja rakennettiin edullisista sikalan betonielementeistä, sarjatyö ja vakioelementit toivat edullisuutta. Poikkeuksiakin on esimerkiksi Kolin keskustassa oleva Sale-kiinteistö ei ole normaali laatikko, se sopeutuu hyvin ympäristöönsä. Samoin Lähiruokatori Heila Heinolassa.

Puukerrostalojen ja puukoulujen rakentaminen on kiihtynyt. Miksei tätä kehitystä voisi hyödyntää myös pienempien myymäläkiinteistöjen rakentamiseen (K-Market, Sale, Alepa, Lidl). Suunnitellaan myymäläkiinteistö niin että siinä hyödynnetään valmiita koulujen puuelementtejä. Ulkoilme suunnitellaan yhdessä ketjujohdon kanssa ketjun tavoitteita tukevaksi ja ympäristöönsä sopivaksi. Pohjia voisi olla kahden kokoisia, suurempi kokoa Sale Vierumäki ja pienempi kokoa Sale Jyränkö. Ulkoilmeen mallia voisi ottaa vaikka Heinolan Heilasta, kaupan edessä pääoven vieressä katos, joka voisi olla Salen minitori, jossa alueen tuottajat esittelisivät ja myisivät tuotteitaan. Tämän päivän rakentamisessa on tietysti huomioitava energiansäästöasiat, maalämmön ja aurinkolämmön hyödyntäminen. VVR Wood Oy tarjoaa tilaajilleen myös kokonaistoimituksia, suunnittelusta asennukseen. Ensimmäinen myymälä nousee Lidlille Riihimäkeen, malli kehitetty Ruotsissa.

Joku kauppaketju voisi jopa ottaa tästä kilpailuvaltin, jolla erottautuu kilpailijoistaan, puurakentamisen, persoonallisen ulkoilmeen, energiansäästöratkaisujen ja hiilineutraalilaskelmien avulla. Puurakennukset toimivat pitkäaikaisina hiilivarastoina. Ensimmäinen hyvä kohde olisi tulossa oleva Prisma Heinolassa. Ulkomuoto ei saisi olla laatikkomainen, sen pitää sopia ympäristöönsä ja erottautua edukseen. Katolle pitää saada aurinkopaneelit ja "ruokintapelto" perhosille ja sieltä livekuvaa myymälään, jossa luonnonsuojelijat ihailevat kuinka hyvin perhoset ja Prisma elävät sovussa. Edelläkävijä muistetaan.

Lidl Riihimäki

Heila, Heinola

Miksi Heinolan uudet koulut ovat ulkona vihreästä siirtymästä?

Onnittelut VVR Woodille puurakentamisen kehittämisestä ja anteeksi että Heinolan päättäjät eivät ole sitä aikanaan arvostaneet. Vasta kun muut kunnat Espoo, Lahti, Tuusula, Tampere ja Lappeenranta ovat heinolalaisten osaamista hyödyntämässä, Heinolankin päättäjät heräävät. Mäkilä selittää, että silloin kun Heinolan uusien koulujen rakentamispäätökset tehtiin, ei ollut hiilijalanjälkilaskelmia eikä samanlaisia kilpailuvaltteja kuin nykyään. Väitän että hiilijalanjälkilaskelmat olivat olemassa, mutta silloin ne eivät olleet pakollisia, nyt ovat. Varsinkin Vierumäen puukerrostalon rakentamisen jälkeen monta kertaa valtuustossa toivottiin uusien koulujen puurakentamista ja puurakentamisen koulutuskeskusta Heinolaan. Aina vastaus teknisen toimen johtajalta oli, että betonirakentaminen on edullisempaa. Verrattiin vain tarjouksen hintaa ei osattu laskea kokonaisedullisuutta. Mitä kaupungin verotuloihin olisi merkinnyt, jos koulut olisi rakennettu yksin heinolalaisten voimin? Mitä se olisi merkinnyt Heinolan imagolle? Mitä se olisi merkinnyt alan yrittäjille? Ei ollut tarjouspyyntöosaamista, kuten nyt esimerkiksi Espoolla. Lisäksi Heinolassa päätöksentekijöillä oli vahva linkki betonirakentajiin. Ei kunnioitettu valtuuston toivomusaloitteita eikä ollut näköalaa tulevaisuuteen. Nyt vihreä siirtymä vahvistaa puurakentamisen kysyntää ja kilpailukykyä. Lohdutukseksi voisi todeta, että harva on seppä omalla maallaan. Kannukset ja tuki pitää hake muualta. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin kotimaisen Luomu-tuotannon kehittämisessä, onneksi molemmat, puurakentaminen ja Luomu, porskuttavat nyt eteenpäin myötätuulessa.