Vastavirtaan tuloksia?

Miksi kuljemme lauman mukana aina samaan suuntaan? Miksi uskomme, että suurempi on aina parempi, tehokkaampi?

Heinolan asukasluku pienenee joka vuosi. Mistä yritykset, kaupat, ravintolat voisivat saada uusia asiakkaita. Heinolassa ajatellaan ja moititaan, miksi käytte ostoilla Lahdessa. Miksei ajatella niin että Lahdesta on Heinolaan yhtä lyhyt matka kuin Heinolasta Lahteen, joko vanhaa tietä tai moottoritietä. Aikaa matkaan kuluu vain reilut puoli tuntia. Lisäasiakkaita pitää saada Heinolan ulkopuolelta, esimerkiksi Lahdesta. Heinolan kauppojen vetovoimatekijöitä ovat valikoimat, henkilökohtainen, persoonallinen palvelu, ilmaiset parkkipaikat. Esimerkiksi lelukauppa, kenkäkauppa, kodinkonekauppa, kesätori, lähiruokatori Heila. Heinolan vetovoimatekijät luonto puistoineen, satama, museot, kesäteatteri, lintutalo, pikkukaupungin edut kaikki lähellä, Suomen Joulupuukaupunki. Markkinointi kannattaisi keskittää Etlariin ja nettiin. Etlarista pitäisi varata pysyvä paikka esimerkiksi joka torstaille, jossa Heinolan vetovoimaiset yritykset ja kaupat kertovat tarjontaansa, yhteisen otsikon alla.

Miksi kouluverkkokeskustelussa aina ajatellaan, että kyläkoulujen oppilaat kuljetetaan keskustan suuriin kouluihin? Perusteluina on aina kustannustehokkuus. Miksi ei selvitetä lähikoulun, luonnon, yhteisöllisyyden merkitystä oppimistuloksiin ja lasten kasvuympäristöön ja turvallisuuteen? Miksei selvitetä mitä lähikoulun lopetus merkitsee alueella asuvien perheiden elämään ja vetovoimaisuuteen? Tässäkin kannattaisi kokeilla kulkemista vastavirtaan. Kuljetamme halukkaat lapset keskustasta lähimpään kyläkouluun, uskon että halukkaita löytyy. Taksikyyti maksaa yhtä paljon molempiin suuntiin. Kuntarajat pitää voida myös ylittää lähikouluun matkalla. Tämä lisää kaivattua lähikoulujen oppilasmääriä ja pienentää isojen uusien koulujen rakentamistarvetta keskustaan.

 

Ensilumiladulle palveluja

Lahdessa taas hyvä ensilumilatu hyppyrimäen maastossa. Profiili sopii perheille ja harrastelijoille. Viime vuoden tapaan väkeä tulee varmasti ympäri Etelä-Suomea, koska ladun käyttö on ilmaista. Hyvä niin, se vahvistaa hiihtopääkaupungin mainetta. Toivoisin kuitenkin, että esimerkiksi Lahden Hiihtoseura järjestäisi ladun varteen, laavulle palveluja. Grillimakkaraa, nuotiopannukahvia, lettuja, mehuja, suksien huoltoa, suksisien esittelyjä jne. Palvelujen tuottaja voisi olla esimerkiksi partiolaiset tai eläkeläisyhdistykset yhteistyössä urheiluliikkeen ja Koti ravintolan kanssa. Vähintään palveluja tulisi olla viikonloppuisin

 

Miltä näyttää Suomi 2030?

Olen elänyt ja ollut osaltani vaikuttamassa 1980-90 luvulla Suomen kaupan kehitykseen. Jos mitään ei olisi tehty, esimerkiksi S-Kauppoja ei enää olisi. Piti tehdä isoja muutoksia rakenteisiin, toimintatapoihin. Kaikkea kaikille ei enää toiminut, piti valita ne tuotealueet, joissa halutaan pärjätä. Piti uskaltaa luopua. Onneksi oli edelläkävijä johtajia ja osuuskauppoja, jotka raivasivat tietä ja loivat uskoa perässähiihtäjille. Nyt nautitaan niiden vaikeiden muutosten hedelmiä. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta. Mutta miten varaudutaan seuraaviin muutoksiin, joiden suunta on jo hieman näkyvissä?

Ilmastomuutoksen vaatimat toimenpiteet ja tulevat pandemiat ja ihmisten arvostusten muutokset vaikuttavat kehitykseen. Liikkumisen muodot ja välineet muuttuvat, ihmiset arvostavat läheisyyttä, väljyyttä, luontoa, lähellä tuotettua. Tämä tarkoittaa, että nettikauppa ja lähikauppa kasvaa ja hypermarketkauppa vähenee. Pienikin voi olla kaunista. Maaseudun lähikaupoista tulee monipalvelukeskuksia. Luomuruoka, terveellinen lähiruoka tulee kunniaan myös ravintoloissa. Suurten ja pienten kaupunkien keskustat voimistuvat ja kehittyvät ihmisten olohuoneiksi ja kävelypainotteisiksi. Tarjolla on sähköautotaksien rinnalla sähköpolkupyörätakseja ”Riksoja”. Lähikaupat ja puutiikit ovat tulleet takaisin. Kotiinkuljetuspalvelu pelaa nettiostoille ja lähikauppaostoille.

Suuret hypermarketit, peltomarketit ovat ongelmissa. Osasta tulee hyvinvointikeskuksia ja vapaa-ajan keskuksia. Hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella olevat hypermarketit pärjäävät, mutta niidenkin on muututtavat. Palvelujen kirjo muuttuu, koska ympäristö muuttuu. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta.

 

Lahden torin kehittämisideoita

Suomessa torikauppa hiljenee, koska torimyyjät ikääntyvät ja uusia, nuorempia ei ole tulossa. Lisäksi markettien lukumäärä ja laajennetut valikoimat ja aukioloajat ovat vaikuttaneet torikauppaan. Lahdessa tulevat liikennejärjestelyt vaikuttavat torin asiakasmääriin, jos mitään ei tehdä. Lahden torin kainalosta puuttuu iso liikekeskus/tavaratalo, joka on esimerkiksi Mikkelin torin kainalossa. Jäätori on hyvä, toimiva. Jäätorille pitää vain saada myös kesäaikaan toimintaa esim. kesäinen luistelurata, polkuautorata tms. Toriparkki on toimiva ja kuukausimarkkinat vetävät myyjiä ja väkeä. Tori on kaupungin sydän, Kuopiossa se on ”Muoliman napa”. Tulevaisuuden tori on myös kaupunkilaisten olohuone.

Lahden torin pohja pitää suunnitella kokonaan uusiksi. Lisääntyvät myyntiautot pitää sijoittaa vierekkäin torin laidalle. Lähiruokatuottajat ja niistä ruokaa valmistavat ja kädentaitajat pitää sijoittaa yhdelle alueelle, jolloin kysyttyjen lähituotteiden näkyvyys ja saatavuus paranee. Kahvilayrittäjien myyntikojut vierekkäin ja eteen yhteinen asiakastila, katoksineen ja pöytineen. Torin tilankäyttö tehostuu. Torille pitää saada myös pienimuotoinen, vaikka siirrettävä esiintymislava äänentoistoineen ja valoineen. Lavalla voisivat yrittäjät esitellä uutuuksia, kausituotteitaan esim. kesällä veneitä ja talvella suksia. Lavalla voisivat myös lähialueen kesäteatterit antaa maistiasia tulevista esityksistä, ja vaalien alla esiintyjistä olisi tungosta. Torin yläpuolelle on saatava kamera, joka lähettää live-kuvaa nettiin Lahden sivuille ja facebookiin, lähikuvalla kerrotaan mitä mielenkiintoista torilla on tänään. Sunnuntaisin torilla voisi olla maakunnan suurin peräkonttikirppis ja kesällä perjantaisin iltatori. Paikallislehden sivuille torikauppiaiden ilmoitukset yhden otsikon alle ”Lahden torilla tapahtuu”. Torin viihtyvyyteen kesällä ja talvella pitää panostaa ja löytää uusia ideoita; kukat värit, valot, opasteet, lumiukot, jääveistokset jne. Torilla voisi olla iso näyttötaulu, josta voisi katsoa jääkiekkopeliä, Salpurin kisoja. ja elokuvia. Torille voisi palkata puheliaan oloneuvoksen oppaaksi, ”Markkina-tapahtumaisännäksi”, jolla olisi myös persoonallinen työasu. Torin pitäjän pitäisi kehittää yhteistyötä ja tapahtumia toria ympäröivien yritysten kanssa ja naapurikaupunkien kanssa torikiertoa. Yhdessä olemme enemmän. Nämä kehittämisideat toteutuakseen vaativat yhteistä suunnittelua ja näkemystä torinpitäjän, kaupungin, torikauppiaiden ja keskustan yrittäjien kanssa. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta.

 

 

Kuvassa paloasema ja liikuntahalli

Vuolenkoski, edelläkävijä!

Tänään tutkimukset osoittavat, pääministeriä myöden, että on halu muuttaa maalle, väljemmille vesille, luonnon lähelle. Varmasti korona on vahvistanut tätä halua. Erityisesti lapsiperheet etsivät lapsilleen turvallisempia ja virikkeellisimpiä asuinympäristöjä.

Vuolenkoskella Seppo Lehtinen, valtakunnan ”Kylähullu” on tunnistanut tämän kehityksen, kaipuun jo parikymmentä vuotta sitten. Hän on käynnistänyt Vuolenkosken nousun, yhteistyöllä ja rohkeudella. Ensin tehtiin talkoilla valaistu pyörätie kylän halki, rakennettiin asuntoja. Kylään muutti lapsiperheitä, koulussa oli yksi opettaja, nyt kolme opettajaa. Kyläläisten ja kunnan yhteistyöllä rakennettiin paloasema, kunnostettiin satama, rakennettiin liikuntahalli ja viimeksi liikerakennus kylän omalle kaupalle. Kylällä on hyvä ”pöhinä” joka jatkuvasti vetää paluumuuttajia ja nuoria perheitä. Kylällä on lähes joka kuukausi omaperäisiä tapahtumia, yksi suositummista on kesätori joka viikko.

Tässä on hyvä esimerkki naapurikylille, että kaikki on mahdollista, jos yhdessä halutaan. Esimerkiksi Vierumäellä olisi hyvät mahdollisuudet kehittyä valovoimaiseksi kyläksi ja suosituksi asuinpaikaksi, jos kyläläiset ja Heinola niin haluaisivat. Vierumäellä on hyvät eväät. Puuttuu vielä henkilöliikenne rautatieltä. Toivon että Vierumäellekin löytyy oma ”kylähullu”, kehittäjä, yhteistyön veturi.

 

Auttaako tuotantoeläinten hyvinvointimerkki?

Tutkimuksessa, 2.11.2020 Suomalainen maaseutu, väitetään että tuotteissa, joissa on hyvinvointimerkki, ostajat ovat valmiit maksamaan jopa 10 % enemmän. Väitän että tämä ei pidä paikkaansa käytännössä, kaupan tiskillä. Noin 30-40 vuotta sitten tehtiin tutkimuksia siitä paljonko enemmän asiakkaat ovat valmiit maksamaan luomu-tuotteista. Tulos oli, että jopa 20 % enemmän. Käytännössä, kaupan tiskillä ei oltu valmiit maksamaan yhtään ”luomulisää”. Oikeat luomufanit olivat valmiit maksamaan 10 % enemmän. Tänään moni luomutuote ei maksa enempää kuin perinteisillä menetelmillä tuotetut tuotteet. Se on ollut mahdollista kehittämällä tuotantomenetelmiä, kasvattamalla volyymia, lyhentämällä logistiikkaketjuja ja välistä rahastajia.

Eläinten hyvinvointia voidaan edistää suosimalla perhetiloja, ei suuria teollisuustiloja, varmistamalla tuotteiden jäljitettävyys ja kertomalla pakkauksessa tuottajan nimi, joskus kuvankin kanssa, järjestämällä tiloilla avoimen ovien päiviä. Joku välikäsi kerää hyvinvointimerkillä organisaatiolleen rahaa ja tuottajan osuus jää minimiin.