Miksi kuntapäättäjät haluavat mukaan osuuskauppojen päättäviin elimiin?

Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 28.4. kunnanvaltuutettujen osuudesta osuuskauppojen edustajistoissa.

Onko väärin jos kunnanvaltuutetut haluavat osallistua ja valvoa usein alueensa suurimman kauppaketjun toimintaan ja kehittämistä? Ei kai se ole S -Ryhmän vika jos kunnanvaltuuston jäsenet hakeutuvat myös osuuskaupan edustajistoon ja sitä kautta haluavat vaikuttaa kotikuntansa kehittymiseen? Se rikastuttaa kunnanvaltuutetun asiantuntemusta. Me tarvitsemme enemmän aktiivisia, monenlaiseen toimintaan osallistuvia kuntapäättäjiä. Yksin puolueiden hallintoelimissä toimiminen antaa liian suppean kuvat kunnan kehittämismahdollisuuksista . Uskon että monen arvostelijan mielessä on kateus ja väärää, kuviteltua tietoa. Eikö ole normaalia että jokaisen yrityksen omistajat pitävät yrityksensä puolia, tietysti laillisin keinoin?  Osuustoiminta yritysmuotona ei voi olla huonommassa  asemassa kuin osakeyhtiö.

Osuuskaupat ovat jäsentensä omistamia yrityksiä joissa voitot käytetään yrityksen ja sen toimialueen kehittämiseen, ne eivät mene johtajien taskuihin. Ylin päättävä elin on vaaleilla valittu, jäsenistä koostuva edustajisto. Kilpailevat kaupparyhmät toimivat toisenlaisien periaatteiden mukaan. Heillä asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet ja voitonjako ovat erilaiset.

Syyllistämisen sijaa tarvitsemme enemmän kannustusta yhteistyöhön. Esimerkiksi ABC ketjun yksiköt ovat parantaneet monen pienen kunnan palveluja.  Saman katon alla toimivat monet yksityisyrittäjät. Samoin monen Prismakeskuksen sisällä toimivat monet yksityisyrittäjät, hyödyntävät Prisman asiakasvirtaa. Yhteistyöstä hyötyvät osuuskauppa, yksityisyrittäjät ja kunnan asukkaat. Yhdessä olemme enemmän.

Uusi talkooyhteistyömalli

         

                                                                                                                                                                  Kuvan kylätalokin on talkoilla kunnostettu

Tapio Koskinen kirjoitti 23.4 ESS:ssa ”Talkooyhteistyö ei kelvannut kaupungille”. Harvoin kaupungin virkamiehet ottavat toimeksiantoja lehden yleisönosastolta, ne pitää esittää suoraan ko. virkamiehelle. Minulla on myönteisiä kokemuksia talkooyhteistyöstä Heinolan kaupungin kanssa. Yhteistyömalli perustuu siihen, että kaupunki ja kyläyhdistys tai kaupunginosayhdistys toteuttavat yhdessä sovitun, rajatun projektin. Esimerkiksi siivoustalkoisiin kaupunki tuo roskalavat, haravat, jätesäkit ja kyläyhdistyksen jäsenet tekevät työn. Yhdistysten jäsenet eli alueen asukkaat ovat kiinnostuneet oman asuinalueensa viihtyisyydestä ja siksi tulevat mukaan talkoisiin. Kylä- ja kaupunginosayhdistys on sopiva organisaatio toteuttamaan asuinaluettaan koskevia projekteja kuten pusikkojen raivauksia, siivouksia, laiturien, leikkipaikkojen, kuntopolkujen, kylätalojen kunnostuksia. Virkeiden eläkeläisten määrä kasvaa, monet heistä tarvitsevat jotakin hyödyllistä tekemistä. Tarvitaan vain jokaiseen yhdistykseen yksi ”kylähullu” joka ryhtyy toimeen ja saa muut mukaan. Esimerkiksi Heinolan asuntomessualueelle muualta muuttanut ”ujo” pariskunta kertoi myöhemmin, että kyläyhdistyksen talkoot auttoivat heitä kotoutumisessa.

Kaupungin pitää myös ymmärtää, että aktiiviset kylä- kaupunginosayhdistykset ovat voimavara kaupungille jota pitää osata hyödyntää. Ei odoteta eikä vaadita vain kädet taskussa kaupungilta rahaa, palveluja. Ryhdytään itse töihin asuinympäristön hyväksi. Kaupunki voisi vuosittain palkita aktiivisemman yhdistyksen ja yhdistys voisi laittaa raivaamansa ja siivoamansa alueen reunalle kyltin, jossa kerrotaan ketkä alueen ovat kunnostaneet. Laitetaan hyvä kiertämään ja parannetaan yhteisöllisyyttä.

Aluejohtokunta vai Kyläyhdistys?

Nastolassa toimivasta aluejohtokunnasta on hyviä kokemuksia. Vastaavat kokeilut eri puolilla Suomea ovat kuitenkin kuivuneet kokoon. Aluejohtokunta on ylhäältä määrätty toimielin alueelle ja sen onnistuminen on suurelta osin kiinni siitä millaisia jäseniä aluejohtokunnassa on. Usein aluejohtokunnan jäsenet nimetään poliittisin perustein. Lisäksi aluejohtokunta lisää kunnan/kaupungin byrokratiaa. Monesti aluejohtokunta toimii vain silloin kun sillä on riittävästi rahaa käytettävissä.

Mielestäni parempi tapa olisi hyödyntää jo olemassa olevia kylä-ja kaupunginosayhdistyksiä, jotka ovat syntyneet vapaaehtoisesti kylän asukkaiden aktiivisuudesta ja halusta vaikuttaa oman asuinympäristönsä viihtyisyyteen. Yhdistyksissä politiikka ei ole päällimmäisenä asiana. Yhdistykset parantavat ja kehittävät asuinalueensa yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä. Näiden yhdistysten hyödyntäminen olisi myös kunnalle/kaupungille edullisempaa panos-tuotos vertailussa. Kunnan lautakunnat velvoitettaisiin kysymään aina ko. kylän-kaupunginosan yhdistyksen mielipidettä -lausuntoa päätökseen joka koskee heidän asuinaluettaan. Kunta/kaupunki voisi vuosittain palkita aktiivisimman, omaa asuinaluettaan kehittäneen yhdistyksen. Uskon että tämä käytäntö synnyttäisi uusia yhdistyksiä myös niille asuinalueille joissa sitä vielä ei ole. Minulla on monia esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä kunnan ja kyläyhdistyksen kesken. On tehty pyöräteitä, teiden valaistuksia, luontopolkuja, kylätaloja niin että kunnan panostus on ollut alle puolet kustannuksista, kyläyhdistys on hankkinut lopun rahoituksen ja talkootyön.

Ei kannata aina odottaa mitä kunta/kaupunki tekee minun hyväkseni, kannattaa myös miettiä mitä minä voisin tehdä kotiseutuni hyväksi.

Kylien ja kaupunginosien kehittämisen puolesta

Luomupekka Rusila

Kierrätyksen vauhdittaminen, markkinointi

 
                                                                                                                                                       Kierrätyksen markkinointi ja vauhdittaminen voi olla myös hauskaa, erilaista, kuten kuvan kierrätysastia kadun varrella. Miksi Suomessa lähes kaikki on harmaata, taustaansa suolautuvaa,totista.
Tarvitaan uusia hauskoja ideoita, muotoilua,väriä joilla vedotaan myös nuorisoon, meidän tulevaisuuteen.

Toinen asia joka pitää muuttaa on "Kaatopaikoista "puhuminen. Niitä ei tulevaisuudessa ja osassa jo nyt, ole olemassakaan. Ne ovat kierrätyskeskuksia, tuotantolaitoksia, bisnestä. Tänään monella ns. kaatopaikalle menevästä massasta vain noin alle 10% menee "turpeeseen" eli yli 90% hyödynnetään.
Sana "kaatopaikka" antaa useammalle lukijalle vääränlaisen mielikuvan tämänpäivän todellisuudesta. Suomi on kierrätyksen johtava maa maailmassa.