Mitä esitetty pysäköintikiekosta luopuminen vaikuttaa?

Heinolassa on saanut tähänkin asti pysäköidä liikennemerkeistä välittämättä, ilman rangaistuksia. Väitetään että se on Heinolan kilpailuetu. Tulokset kertovat muuta. Asukasmäärä vähenee, keskustassa tyhjät liikehuoneistot lisääntyvät, päivittäiset asiakasmäärät keskustassa vähenevät, valtion virastot ovat muuttaneet pois eli tämä ”kilpailuetu” ei toimi. Jos tämä toimisi, se olisi käytössä monissa kaupungeissa. Heinolalla on paljon järeämpiäkin ylivoimatekijöitä hyödyntämättä.

Nyt sanotaan että kiekottomuus luo mielikuvaa helposta arjesta. Mitä on helpompi arki? Eikö se ole asiakasystävälliset aukioloajat kaupoissa ja virastoissa, eikö se ole monipuolisia kivijalkakauppoja, jotta ei tarvitse lähteä naapurikaupunkiin, eikö se ole toimivia, pysäköintipaikkoja joissa samassa ruudussa autot vaihtuvat kahden tunnin välein, eikö se ole turvallisia kävely - ja pyöräteitä keskustassa, eikö se ole kaupunkilaisten olohuone,tori kauppiaineen ja kahviloineen?

Väitän että enemmän Heinolan keskustan yrityksiä auttaa pysäköintikiekon käytön valvonta, jolloin yhdessä parkkiruudussa ehtii vuorokaudessa pysäköidä monta autoilevaa asiakasta, ei tarvita pysäköintiautomaatteja eikä torinalusparkkia.Nyt tunnin toriparkkiruudussa osa tori-ja kirppiskauppiaiden autoista seisoo koko päivän eli vievät toriasiakkaan paikan. Tämän parkkikiekon käytön valvonnan ydinkeskustassa voisi kustannustehokkaasti hoitaa esimerkiksi torivalvojat.

Kannattaa muistaa mistä ne veroeurot saadaan joilla tätä hyvinvointikaupunkia voidaan ylläpitää itsenäisenä. Ne tulevat pääosin yrityksiltä ja yritysten työntekijöiltä. Toinen vaihtoehto on verojen nostaminen ja se ei tee arjesta helpompaa.

Lahden vanhan linja-autoaseman käyttöidea

”LähiCenter  tai  FinishCenter tai  Lahden Mummola tai Lähimummola tai PuotiCenter  tai ElämysCenter”

-Lähiruokamyymälä ja lähiruokaravintola vierekkäin (malli Heila)

-Kotileipomo

-Kotijuustola

-Olutpanimo, pienpanimo, hämäläinen sahti, pieni pubi

-Terveyskioski  (kaikki lisäaineettomia kotimaisia tuotteita)

-Joka viikon la-su tuottajien tori (tuottajat itse myyvät tuotteitaan)

-Tiloja käsityöläisille-kädentaitajille

Lähiruoan ja luomun kysyntä tulee nousemaan ja kädentaidot tulevat uudestaan kunniaan. Tällä keskittymällä olisi iso merkitys pienyrittäjille,tuottajille ja matkailijoille. Se myös osaltaan murentaisi suurten kauppaketjujen ylivaltaa. Siitä tulisi jatkossa yksi Lahden vetonaula. Erilainen.

Lokaali tapahtuman Kylätori 10.9.2016

Sunnuntai- aukiolon kokemuksia

Kerrotaan että valtakunnallisesti isot voittivat ja pienet kaupat hävisivät. Pienet kaupat menettivät aukioloaikaedun ja jos mitään uutta ei tehty myynti pieneni. Uskon että parin vuoden harjoittelun jälkeen jokainen kauppa löytää omat vahvuutensa ja menetykset tasaantuvat. Pienen kaupan menestymisen edellytykset jatkossa ovat: läheisyys, ostamisen helppous, valikoimat, palvelu, erilaistaminen, asiakasystävälliset aukioloajat.

Heinolan kesäteatterilla käy joka kesä lähes 30000 vierasta, pääosa muualta Suomesta. Heinolan yrittäjien pitää tätä potentiaalia hyödyntää nykyistä paremmin. Jossakin on vikaa jos kesäteatterivieraat tulevat linja-autolla ja heti esityksen jälkeen monet nousevat linja-autoon ja poikkeavat kotimatkalla jossakin ruokapaikassa syömässä. Miksi ei Heinolassa, ennen tai jälkeen esityksen? Osa vieraista tulee omalla autolla parikin tuntia ennen esitystä Heinolan keskustaan ja ihmettelevät kun lähes kaikki kaupat ja kahvilat ovat kiinni. Olutta on kyllä hyvin saatavilla.

Heinolan keskustassa sunnuntai- aukioloaikaa kokeilivat esimerkiksi Kenkä- Jenni ja Seppälä. He olivat kokeiluun tyytyväisiä ja jatkavat ensi kesänä. Ainomaria on jo monta vuotta palvelut kesäteatteriasiakkaita myös sunnuntaisin, samoin kukkakaupat. Torilla on sunnuntaisin ollut peräkonttikirppis, grillikioski, jäätelökioski, R-kioski. Myös keskustan ainoa ruokakauppa, S - Market palvelee myös sunnuntaisin. Kesäteatteriasiakkaat ovat vielä kaivanneet torin ympäristössä aitoa kahvilaa. Nämä palautteet pitää hyödyntää ensi kesänä.

Tammikuussa ensi vuonna pitäisi esim. elinkeinotoimen tai kulttuuritoimen koota yhteen keskustan yrittäjät ja toimijat jotka haluavat palvella kesäteatteriasiakkaita kuluvaa vuotta paremmin. Pitää sopia yhteisistä aukioloajoista kesä-heinäkuun sunnuntai-päiville ja niille viikonpäiville jolloin esityksiä on iltaisin. Pitää sopia yhteisestä markkinoinnista, kesäteatterin markkinoinnin yhteydessä, nettimarkkinoinnista, myymälämarkkinoinnista jossa auki olevat liikkeet markkinoivat muita sunnuntaisin auki olevia liikkeitä. Myös erilaisia ruokapaikkoja pitäisi markkinoida yhdessä.

 Yhteistyöllä keskustan vetovoima kasvaa. Pieni kaupunki, ISOT MAHDOLLISUUDET !

Onko lehdessä ilmoituksia liikaa?

Olen kuullut keskusteluja että Itä-Häme lehden tilaus lopetetaan Citymarketin runsaiden mainosten takia. Asiahan ei ole näin yksikertainen. Muutkin mainostavat. Ennen lopettamista kannattaa vielä miettiä seuraavat faktat:

1.Mitä enemmän paikallislehdessä on ilmoituksia, sitä vireämmän kuvan se antaa paikkakunnasta. Menestyvät yritykset, kaupat tuovat vero euroja kotikaupunkimme kassaan.

2.Lehden ilmoittajat maksavat välillisesti toimittajien palkat. Mitä enemmän toimittajia sitä enemmän paikallisjuttuja, haastatteluja, uutisia. Pelkät tilausmaksut eivät nykyään elätä paikallislehtiä.

3.Jos lehdessä ei olisi kauppojen ilmoituksia, me emme tietäisi tapahtumista, tarjouksista, meidän pitäisi käydä ne katsomassa jokaisessa kaupassa. Nyt me voimme valinnat ja ostopäätöksen tehdä omassa keinutuolissa kotona.

4.Jos Heinolan Citymarket lopettaa ilmoittamisen ja Lahden Citymarketit jatkavat ilmoittelua, ostot ja veroeurot alkavat valua yhä enemmän Lahteen.

Yhdessä olemme enemmän

Lähilehtien puolesta Luomupekka Rusila

Heinolan yrittäjäystävällisyys

Leila laivalle luvattu keväällä kaupungin toimesta paljon tilauksia yksityiskäyttöön. Kolme tilausta tullut 18.7. mennessä. Tilauksia luvannut virkamies ei kai sitten tehnyt asian hyväksi mitään tai riittävästi?

Laivayrittäjä oli varannut ja maksanut paikan satamalaiturista päivittäistä reittiliikennettä varten kaupungilta. Kaupunki ei ole tähän päivään 18.7. mennessä hoitanut opasteita satamalaituriin ja siitä syystä Heinolan Ökyveneiden kuljettajien ja Leila laivayrittäjien välille on syntynyt turhaa sanaharkkaa ja huonoa mainosta Leila-laivalle. Laiturissa opastetaan paikka Tehi- laivalle, mutta ei Leila-laivalle. Tästä syystä ökyveneilijät parkkeeraavat veneensä Leilan paikalle, tulleessaan kaljalle satamaravintoloihin ja sanovat että siinä ei ole merkattu paikkaa Leila-laivalle. Tällä tavalla muutamat heinolalaiset savustavat uuden yrittäjät pois Heinolasta. Kaupungin lupaamien opasteiden tulon viivästyminen on vaikeuttanut uuden yrittäjän työtä. Tämäkö on Heinolan uutta yrittäjäystävällisyyttä? Yrittäjä sanoi laittavansa laivansa myyntiin.

Toinen tuore esimerkki oli keväällä, torille tulleen uuden grilliyrittäjän kohtelu terveysviranomaisen toimesta. Uusi yrittäjä ei kokenut tuloaan tervetulleeksi.

Nämä pienetkin perheyritykset ovat tärkeitä Heinolan kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamisessa. Ne pitäisi huomioida kaupungin tiedottamisessa ja markkinoinnissa nykyistä paremmin.

Kotimaisen kalan saatavuuden parantaminen

Suomi on tuhansien kalaisien järvien maa. Järvissä kasvaa mahtava, monipuolinen kalasaalis. Kalastajat puuttuvat. Tarjonta kaupoille ja ravintoloille on olematonta. Puuttuu toimiva ketju järveltä pöytään. Tänään kalastettu, huomenna kaupassa, ravintolassa. Kotimainen järvikala on puhdas luonnontuote.

Yhä useampi ammattikalastaja lopettaa. Viranomaiset laativat jatkuvasti uusia sääntöjä, jotka vaikeuttavat kalastajien toimeentuloa ja kotimaisen kalan hyödyntämistä. Viranomaiset sanovat että EU vaatii. Miksi sitten esimerkiksi Italiassa kalan käsittelyvaatimukset ovat erilaiset kuin Suomessa? Italia toteuttaa suunnilleen EU:n perusohjeita mutta Suomessa virkamiehet ovat lisänneet omia vaatimuksiaan ja byrokratiaansa EU:n perusohjeiden päälle. Luulisi että ilmasto-olosuhteidenkin ansiosta Suomessa säännöt voisivat olla löysempiä. Europarlamentitko Sirpa Pietikäinen on monesti todennut että Suomen viranomaiset keksivät liikaa omia säännöksiään EU:n ohjeiden päälle, jotka vaikeuttavat pienyrittäjien toimintaa.

Suomalaiset syövät yhä pääosin ulkolaista kalaa. Tilastojen mukaan Suomessa kulutetusta kalasta vain noin kolmasosa on kotimaista. Kotimaisesta suurin osa on kasvatettua kirjolohta. Järvikalan osuus myynnistä on vain noin 2%.

Ravitsemussuositukset ja terveysviranomaiset puhuvat jatkuvasti kalan erinomaisuudesta ruokavaliossa, ja kalan lisäämisestä ruokalautasella. Kalaa pitäisi syödä 2-3 kertaa viikossa. Me syömme vuodessa noin 4 kg kotimaista kalaa ja noin 11kg tuontikalaa. Elintarviketeollisuusliitto valittaa kotimaisen kalan saatavuuden puutteesta, mutta ei toimi tilanteen korjaamiseksi. Saatavuuden lisääminen, alentaa myös hintapiikkejä.

Esimerkiksi Kiuruvedellä koulujen ja kunnan laitosten ruokalistalla on viikottain kotimaista lähikalaa. Kunnan päättäjät ovat näin päättäneet , homma toimii. Miksi tämä ei toimisi jokaisessa kunnassa?

Muutama vuosi sitten olisin käynnistänyt kotimaisen lähikalan hyödyntämisen Heinolassa, se kaatui terveysviranomaisen ylisuuriin vaatimuksiin. Ehdotin vuoden koeaikaa jossa yhdessä viranomaisen kanssa kehitettäisiin konseptia, sekään ei kelvannut. Viranomaistenkin pitäisi tukea uusia innovaatioita myötäotteella.

Keskustelin tänä kesänä Tahkovuorella, EL Monte ravintolanpitäjän kanssa lähiruuasta, kausituotteista, lähikalasta, tuoteketjun läpinäkyvyydestä jne. Hän hyödyntää lähiruokaa ja lähikalaa. Suosituimpia järvikaloja ovat kuha, siika, ahven, muikku. Olimme molemmat samaa mieltä että tästä olisi mahdollista saada Suomen terveysmatkailulle yksi lenkki, kilpailuvaltti. Kotimaiselle järvikalalle pitää saada toimiva ketju järvestä ruokapöytään. Pitää perustaa valtakunnallinen hanke esimerkiksi nykyisen yrityksen ympärille tai kokonaan uuden yrityksen ympärille johon hankkeen aikana rakennetaan toimiva ketju kalastajalta, elintarviketeollisuuteen, kauppaan, ravintolaan, kuntien ruokahuoltoon, kuluttajan ruokapöytään. Viranomaisten pitää ymmärtää että Suomelle riittää EU:n perusohjeet, säädökset, kuten ne riittävät Italiallekin. Järvikalan monipuolinen hyödyntäminen ravinnoksi on hyvästä niin ympäristön, terveyden kuin paikallistaloudenkin kannalta.

Kotimaisen järvikalan puolesta, Luomupekka Rusila, Heinolasta