Suomi on tuhansien kalaisien järvien maa. Järvissä kasvaa
mahtava, monipuolinen kalasaalis. Kalastajat puuttuvat. Tarjonta kaupoille ja
ravintoloille on olematonta. Puuttuu toimiva ketju järveltä pöytään. Tänään kalastettu, huomenna kaupassa, ravintolassa. Kotimainen järvikala on puhdas
luonnontuote.
Yhä useampi ammattikalastaja lopettaa. Viranomaiset laativat
jatkuvasti uusia sääntöjä, jotka vaikeuttavat kalastajien toimeentuloa ja
kotimaisen kalan hyödyntämistä. Viranomaiset sanovat että EU vaatii. Miksi
sitten esimerkiksi Italiassa kalan käsittelyvaatimukset ovat erilaiset kuin
Suomessa? Italia toteuttaa suunnilleen EU:n perusohjeita mutta Suomessa
virkamiehet ovat lisänneet omia vaatimuksiaan ja byrokratiaansa EU:n
perusohjeiden päälle. Luulisi että ilmasto-olosuhteidenkin ansiosta Suomessa
säännöt voisivat olla löysempiä. Europarlamentitko Sirpa Pietikäinen on monesti
todennut että Suomen viranomaiset keksivät liikaa omia säännöksiään EU:n
ohjeiden päälle, jotka vaikeuttavat pienyrittäjien toimintaa.
Suomalaiset syövät yhä pääosin ulkolaista kalaa. Tilastojen
mukaan Suomessa kulutetusta kalasta vain noin kolmasosa on kotimaista.
Kotimaisesta suurin osa on kasvatettua kirjolohta. Järvikalan osuus myynnistä
on vain noin 2%.
Ravitsemussuositukset ja terveysviranomaiset puhuvat
jatkuvasti kalan erinomaisuudesta ruokavaliossa, ja kalan lisäämisestä
ruokalautasella. Kalaa pitäisi syödä 2-3 kertaa viikossa. Me syömme vuodessa
noin 4 kg kotimaista kalaa ja noin 11kg tuontikalaa. Elintarviketeollisuusliitto
valittaa kotimaisen kalan saatavuuden puutteesta, mutta ei toimi tilanteen
korjaamiseksi. Saatavuuden lisääminen, alentaa myös hintapiikkejä.
Esimerkiksi Kiuruvedellä koulujen ja kunnan laitosten
ruokalistalla on viikottain kotimaista lähikalaa. Kunnan päättäjät ovat näin
päättäneet , homma toimii. Miksi tämä ei toimisi jokaisessa kunnassa?
Muutama vuosi sitten olisin käynnistänyt kotimaisen
lähikalan hyödyntämisen Heinolassa, se kaatui terveysviranomaisen ylisuuriin vaatimuksiin.
Ehdotin vuoden koeaikaa jossa yhdessä viranomaisen kanssa kehitettäisiin
konseptia, sekään ei kelvannut. Viranomaistenkin pitäisi tukea uusia
innovaatioita myötäotteella.
Keskustelin tänä kesänä Tahkovuorella, EL Monte
ravintolanpitäjän kanssa lähiruuasta, kausituotteista, lähikalasta, tuoteketjun
läpinäkyvyydestä jne. Hän hyödyntää lähiruokaa ja lähikalaa. Suosituimpia
järvikaloja ovat kuha, siika, ahven, muikku. Olimme molemmat samaa mieltä että
tästä olisi mahdollista saada Suomen terveysmatkailulle yksi lenkki,
kilpailuvaltti. Kotimaiselle järvikalalle pitää saada toimiva ketju järvestä
ruokapöytään. Pitää perustaa valtakunnallinen hanke esimerkiksi nykyisen
yrityksen ympärille tai kokonaan uuden yrityksen ympärille johon hankkeen
aikana rakennetaan toimiva ketju kalastajalta, elintarviketeollisuuteen, kauppaan,
ravintolaan, kuntien ruokahuoltoon, kuluttajan ruokapöytään. Viranomaisten
pitää ymmärtää että Suomelle riittää EU:n perusohjeet, säädökset, kuten ne
riittävät Italiallekin. Järvikalan monipuolinen hyödyntäminen ravinnoksi on
hyvästä niin ympäristön, terveyden kuin paikallistaloudenkin kannalta.
Kotimaisen järvikalan puolesta, Luomupekka Rusila, Heinolasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti