Miksi
koulut voivat pahoin?
Viime vuosisadan
loppupuoliskolla kouluissa oli kuri ja järjestys, opettajaa kunnioitettiin, ei
ollut kännyköitä eikä tietokoneita, liikuntaa oli paljon koulussa ja
vapaa-ajalla. Oppimistulokset olivat hyviä. Tietämäni mukaan kouluampumisia ei
ollut.
Tällä
vuosisadalla opettajien järjestyksenpito-oikeuksia on kavennettu tai niitä ei
käytännössä ole ollenkaan, oppitunneilla osa oppilaista tekee ja huutaa mitä
tykkää lakki päässään, osa pelaa kännyköillään eli oppimisympäristö on
rauhaton. Oppimaan halukkaat eivät pysty keskittymään. Ei ole ihme, että
oppimistulokset huononevat. Asia ei korjaannu sillä, että vaaditaan lisää
avustajia, rahaa, jopa vartijoita kouluun ja häiriköt ehdotetaan sijoitettavan
johonkin erillisiin punkkereihin. Lasten kasvatusketju kotoa päiväkotiin,
sieltä alakouluun ja yläkouluun ja sieltä lukioon tai ammattioppilaitokseen
pitää korjata ja samansuuntaistaa. Jos ei opita, pitää kerrata ennen kuin pääsee
portailla eteenpäin. Korjausprojektiin mukaan kouluhallitus, vanhemmat,
koulujen henkilökunta ja koululaiset. Poliitikot mukaan vasta, jos
lakimuutoksia tarvitaan. Lapset pitää jo kotona opettaa kunnioittamaan
vanhempia ihmisiä ja opettaa hyvät käytöstavat.
Vanhempien tulee pitää yhteyttä kouluun, opettajiin ja tukea heitä.
Tästä nykyisestä ahdingosta selvitään vain kotien ja koulujen hyvällä
yhteistyöllä. Tätä ongelmaa ei hallituskaan pysty yksi korjaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti