Haloo toimittajat

Miksi toimittajat vaalikentillä kyselevät vain ”mistä leikkaatte”? Poliitikot vastaavat vaikutuksiltaan mitättömillä leikkauslistoillaan ja kertovat mistä eivät ainakaan leikkaa. Leikkauksista on tullut kirosana poliitikoille. Toimittajat voisivat paremmilla kysymyksillään ohjata keskustelua oikeaan suuntaan ja kuulijoita, äänestäjiä kiinnostaviin kysymyksiin ja vastauksiin. Esimerkiksi; laittakaa tärkeysjärjestykseen säästöt; koulutuksesta, maahanmuutosta, velanotosta, yritystuista, asumistuesta ja puoluetuista? Mistä byrokratiaa pitää eniten vähentää; hallinnosta, lupien myöntämisestä, verotuksesta, päällekkäisyyksistä. Mistä lisätuloja valtiolle? Paremmat toimintaedellytykset yrityksille ja investoineille Suomeen, haittaveroista, veronkorotuksista, uusista vientituotteista, pysyvistä kulusäästöistä, esim. eduskunnan ja hallituksen palkat jäädytetään seuraavan hallituskauden ajaksi. Miten hyödynnetään vihreää siirtymää ja energiaomavaraisuutta? Tukea, keppiä, porkkanaa?

Esimerkiksi sote-kustannuksista voidaan säästää, ei leikkaamalla vaan tuottamalla palvelut uudella, edullisemmalla tavalla ja hyödyntämällä yrittäjien tarjoamia palveluja. Koulusektorin tulokset ovat huonontuneet. Tuloset eivät parane vain rahoitusta lisäämällä ja toisia syyttelemällä. Tarvitaan korjaustoimenpiteitä, osa hallinnon virkamiehistä,  johtajista vaihdettava, PTS suunnitelmat korjattava, lattiatason korjaustoimet sovittava opettajien kanssa esim. kännykät pois tunnilta, myös 4 ja ehdot työkalupakkiin, opettajien kunnianpalautus.

Toimittajien pitää vaatia vastausta kysymykseen, eikä hyväksyä kysymyksen kiertämistä ja puolueohjelmien, korulauseiden toistamista.

 

Miksi Päijät-Hämeen päättäjät nukkuivat?

Liikenneministeri on todennut, että Lahden seudun päättäjät eivät olleet riittävän aktiivisia, silloin kun tämän hallituksen hallitusohjelmaa rakennettiin ja kirjattiin uusien ratahankkeiden suunnitelmia. Olen havainnut, että sitten vasta kun hallitusohjelma oli valmis, Päijät-Hämeessä, Lahdessa ja Heinolassa herättiin. Olisi siis pitänyt pontevammin vaikuttaa hallitusohjelman syntyyn ja kirjauksiin. Silloinkin kun Lahden oikorata syntyi, ei ollut tarmoa ajaa Savon oikoradan syntymistä eteenpäin, hyydyttiin ja tyydyttiin puolitiehen. Toivon mukaan näistä kokemuksista on otettu opiksi, seuraavaan hallitusohjelmaan vaikuttaminen on jo käynnissä.

Uuden, kalliin itäradan hankkeen puuhamiehet ja naiset olivat aktiivisempia ja hanke saatiin kirjattua hallitusohjelmaan. Savon radan oikaisusuunnitelmat eivät näkyneet hallitusohjelmassa, vaikka ohjelmaa tekemässä oli myös Päijät-Hämeen kansanedustajia.  Savon radan, Lahti-Heinola-Mikkeli, puolustaminen olisi ollut helppoa, koska se oli yli puolta edullisempi ja hyödyllisempi kuin itäratahanke ja se olisi voitu toteuttaa nopeammin, koska maavarauksen ja linjaukset olivat valmiina. Hanke olisi nopeuttanut kulkua Itä-Suomesta yli tunnilla etelään. Lyhyemmällä aikavälillä kannattaisi hyödyntää myös valmiita ratoja pitkin syöttöliikennettä Orimattilasta ja Heinolasta Lahteen ”Lättähatulla” tai kiskobussilla yrittäjävetoisesti.

Poliitikot puhuvat suu vaahdossa vihreästä siirtymästä, liikenteen päästöistä ja raideliikenteen kasvattamisesta ja Itä-Suomen auttamisesta, tukemisesta. Teot ja päätökset eivät vastaa puheita. Savon radan oikaisu olisi auttanut kaikkia näitä hyviä tavoitteita nopeimmin. Seuraavissa vaaleissa on mahdollista valita eduskuntaan päättäjiä, jotka taistelevat Savon radan oikaisun puolesta maaliin saakka.

Lopuksi voidaan todeta että liikennehankkeiden hyödyt eivät ole aina liiketaloudellisia vaan yhteiskunnallisia, hyödyntävät laajasti eri toimialoja ja maakuntia.

 

 

Mistä säästetään, mistä lisätuloja?

Vaalikeskusteluissa ja vaalikentillä puhutaan vain leikkauksista ja leikkauslistoista. Leikkauksilla on huono maine, puolueet nokittelevat niillä toisiaan. Haluaisin että vaalikentillä äänestäjät kyselisivät ehdokkailta ”mistä säästetään ja mistä valtiolle lisätuloja?” Seuraavassa esimerkkejä säästöistä: byrokratian purkaminen, päällekkäisyyksien purkaminen, vähemmän virkamiehiä, tuotetaan palvelut uudella edullisemmalla tavalla, hyödynnetään yrittäjien palveluja, sote-konseptin parantaminen ja kehittäminen, sote alueiden vähentäminen, sote alueilta puoluetuki pois, kansalaisten liikkumisen lisääminen, ei uusia pysyviä menoja, velanoton puolittaminen, vapaaehtoiset kulut tärkeysjärjestykseen, työnteko aina kannattavampaa kuin sos.-eduilla eläminen, teknologian hyödyntäminen, asumistukien järkevöittäminen, puoluetukien puolittaminen, elintasopakolaisten karsiminen.

 

Seuraavassa esimerkkejä lisätuloista: yrittäjien lupien sujuvoittaminen, nopeuttaminen, yrittäjien edellytysten parantaminen, matkailun vauhdittaminen, viennin kasvattaminen, vihreän siirtymän hyödyntäminen ja tukeminen, terveysvero, tupakkavero, alkoholivero, verokierron tukkiminen, tuloveron keventäminen tuo enemmän lisätuloja valtiolle, puolueiden säätiöt yms. verolle, työperäisen maahanmuuton lisääminen

 

 

Mistä ratkaisu hoitaja- ja lääkäripulaan?

Hoitaja- ja lääkäripulaa on pompoteltu monta vuotta ja puolueet syytelleet toisen toisiaan. Laki hoitajamitoituksesta on monesti merkinnyt hoitolaitosten sulkemista hoitajapulan takia. Ratkaisuiksi on useimmiten esitetty koulutuksen lisäämistä, hoitajien toimenkuvauksen vahvistamista, maahanmuuttoa ja digipalveluja. Näilläkään ratkaisuilla ei ole ongelmia selätetty. Päättäjillä ja ammattiyhdistysten pomoilla ei ole ollut riittävää näkemystä lattiatason tarpeista.

Vasta nyt on kyselty ja kuunneltu lattiatason lääkärien ja hoitajien näkemyksiä kehittämiskohteista. Lääkärit ja hoitajat ovat kertoneet päättäjille monia hyviä ratkaisuvaihtoehtoja. Miksi näitä ei ole aikaisemmin kyselty tekijöiltä? On kuultu monia keinoja, joilla lääkärien ja hoitajien työaikaa voidaan ohjata koulutusta vastaavaksi. Monessa työpaikassa lääkäri ja hoitaja ovat ”joka paikan höyliä”. Esimerkiksi ruoan jakelun, ruokailun avustamiseen, varastojen hoitoon ja tilauksiin, pyykinpesuun, siivouksiin, tietojen kirjaamiseen järjestelmään, ulkoiluttamiseen, harrastustoiminnan järjestämiseen voidaan etsiä toisenlaisen koulutuksen saaneita avustavia henkilöitä, jolloin lääkäreille ja hoitajille vapautuu työaikaa ”oikeaan työhön” johon heidät on koulutettu. Potilasjonot lyhenisivät ja työmotivaatio nousisi. Ratkaisematon ongelma on vielä alan vetovoiman ja johtamisen parantaminen. Suurissa Sote-yksiköissä johtamisen merkitys korostuu, hyvä lääkäri ei aina ole hyvä koko yksikön johtaja. Tarvitaan johtamisen ammattilaisia.