”Pidetään koko Suomi asuttuna”

Tätä lausetta on kuultu parinkymmenen viime vuoden ajan lähes kaikkien politiikkojen suusta. Marja Sannikka käsitteli teemaa 26.3. ohjelmassaan ansiokkaasti. Teemaan liittyvät konkreettiset teot ovat olleet vaatimattomia, yksittäisiä toimenpiteitä. Valtion virastoja on yritetty siirtää kehä kolmosen ulkopuolelle, maakuntiin, mutta lähes kaikki ovat epäonnistuneet. Maakunta-sotea on yritetty rakentaa jo yli kymmenen vuotta, lähes kaikkien puolueiden toimesta, vieläkin se on rakentamatta. Pienempiä kuntia on yritetty yhdistää huonolla menestyksellä. Nyt parjattu korona on taas nostanut tämän teeman esille ”koko Suomi asuttuna”. On koettu etätyön ja videokokousten mahdollisuudet, ollaan saamassa EU:lta sinne maksamiamme euroa takaisin maaseudun kehittämiseen. Puhutaan kaksipaikkaisuudesta ja paikkaseksikkäistä. Kaksipaikkaisuus tarkoittaa sitä, että maksaisimme veroja kahteen asuinpaikkaamme esimerkiksi kaupunkiin ja kesämökkipaikkakunnalle. Paikkaseksikkyys tarkoittaa sitä, että nykyisten pappojen ja mummien lapsenlapset ovatkin kiinnostuneita maaseudusta, pikkukaupungeista, koska heillä ei ole maaseudusta omakohtaisia kokemuksia. Paikkaseksikkäät yrittäjät, jotka toimivat maaseudulla kääntävät tarinoissaan pappojen kokemat heikkoudet vahvuuksiksi; harvaan asutus, pitkät välimatkat, ikärakenne, palvelujen vähäisyys, edulliset kiinteistöt; näin totesi bränditutkija Niklas Lundström. Keskittäminen aina suurempaan yksikköön, paikkaan ei aina ole paras ratkaisu. Se voi olla sitä kustannusmielessä, mutta esimerkiksi oppimistulosten kannalta 50-100 oppilaan kyläkoulussa tulokset ovat parempia, yhteisöllisyys on vahvempaa, levottomuus, koulukiusaaminen vähäisempää, opettajat viihtyvät paremmin työssään, luonto on lähellä. Miksi kyliltä kuljetetaan aina lapsia suurempaan keskustaan, miksi ei päivävastoin? Monella kylällä ajaa kirjastoauto, miksi ei uudenlainen kauppa-auto ja Sote-auto?

Tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaa, että koko Suomi pidetään asuttuna, vaikka valtion tuella. Miksi ei mikään puolue aja tätä asiaa eteenpäin nykyistä voimakkaammin? Tämä ei ole vastakkainasettelua kaupunki- maaseutu. Suomi tarvitsee vahvoja isoa kaupunkikeskuksia ja eläviä, toimivia pikkukaupunkeja ja kirkonkyliä. Isot kaupungin tarvitsevat ympärilleen vireitä pikkukaupunkeja ja maaseutua ja maaseutu tarvitsee kaupunkeja. Suurkaupunkien ympäristössä tuotetuille kotimaisille luomu ja lähiruokatuotteille ovat markkinat lähellä. Kaupunkilaiset voivat vierailla ympäristön maatiloilla ja tilamyymälöissä. Yhteistyö on voimaa.