Syöpäleikkauksen
vaikutukset
Olen 1944
Vierumäen Urheiluopistolla syntynyt oloneuvos. Minulta leikattiin peräsuolen
syöpä 23-30.12.2002 Meilahdessa, osastolla 51. Leikkauksen suoritti Pekka
Luukkonen. Minua valmisteltiin hyvin leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämään.
Lääkärit esittelivät minulle tutkimustuloksia muualta maailmasta eri
vaihtoehdoille ja kysyvät minun mielipidettäni. Samoin kysyttiin avanteen
asentamismahdollisuutta, koska se edistäisi paranemista. Ruutupaperille
piirrettiin kuva leikkauksen laajuuden eri vaihtoehdoista. Huonoimmassa
vaihtoehdossa ”mieskunto” heikkenisi merkittävästi. Silloin vähän ihmettelin
mielipiteeni kyselyjä, mutta jälkeenpäin ymmärsin, että tällä keinoin minut
saatiin mukaan leikkaukseen ja siitä selviämiseen, paranemisprosessiin.
Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi heti heräämiseni jälkeen että ”meni niin
kuin suunniteltiin” eli huonoin vaihtoehto ei toteutunut. Aikanaan, noin neljän
kuukauden päästä, avanteen poistossa oli ongelmia, mutta niistäkin selvittiin.
Avanne toimi muuten oikein hyvin, kävin palaverissa, lensin lentokoneella ja
kävin saunassa.
Kun sain
tiedon syövästä, ajattelin että lähtö tulee vuoden kahden aikana. Asetin
kuitenkin itselleni tavoitteita. Halusin nähdä, kun ensimmäinen lapsenlapseni
menee kouluun. Kun se tapahtui, halusin olla lapsenlapseni rippijuhlassa ja
sekin toteutui. Nyt tavoitteena olisi vielä olla mukana lapsenlapseni
vihkiäisissä. Sen toteutuminen on myös kiinni lapsenlapsestani. Odotellaan,
näyttää hyvältä.
Minulle oli
noin pari vuotta aikaisemmin, ennen syöpää puhjennut ykköstyypin diabetes.
Varmasti nämä yhdessä aiheuttivat välillä masennusta ja stressiä, mutta
läheisten tuli ja positiivinen asenne auttoi. Koen myös tulleeni herkemmäksi
ihmiseksi, itku tulee helposti ilosta ja surusta. Tällä hetkellä ”mieskunnon”
on vienyt diabetes, ei syöpä. Olen muuttanut myös ruokavaliota
terveellisemmäksi, kevyemmäksi ja alkoholin kulutus minimiin. Olen pyrkinyt
kokemukseni perusteella kannustamaan miehiä menemään lääkäriin pienempienkin
vessassa käynnin vaikeuksien jälkeen. Olen myös korostanut oman positiivisen
asenteen, vertaistuen ja liikunnan merkitystä. Elämä kantaa, tästäkin selvitään. Jatkoaika jatkuu.