Viime
aikoina on esitelty monenlaisia tutkimuksia, joissa on osoitettu, että yli kolmannes
suurkaupunkien asukkaista suunnittelee tulevaisuudessa muuttoa maaseudulle tai
pienempiin maaseutukaupunkeihin. Jo nyt on havaittu asuntokaupan ja
kesämökkikaupan vilkastumista maaseututaajamissa. Nämä tutkimukset ovat
vahvistaneet kaupungin ja maaseudun vastakkaisasettelua. Luovuus katoaa kun
aletaan riitelemään.
Nyt
tulevaisuuksien kuvittelija Kimmo Rönkä teilaa vastakkaisasettelun. Hänen
mukaansa maaseutu on tulossa kaupunkeihin ja sille pitää antaa tilaa. Rönkä on tehnyt
kehittämistyötä lähes kaksikymmentä vuotta asumisen ja elämisen parissa.
Hänen
mukaansa tulevaisuuden kaupunki on korttelin kokoinen ja sillä on ystävälliset
kasvot. Korttelimaisen asumisen kylämäisyydellä hän tarkoittaa luontevia tiloja
kohtaamisille, paikallisia palveluja, luottamusta ja ystävällisyyttä,
pienimuotoista omavaraisuutta, paikallisesti tuotettua ruokaa, yhteiskäyttö
kulkuvälineitä (auto, sähköpyörä jne.). Röngän mielestä asuntojen
kerrostalosaunat ovat turhia, tulevaisuudessa talon katolle rakennetaan hieno
saunaosasto yhteiskäyttöön. Rönkä ammentaa asumiseen oppeja matkailusta,
toimistoista, korkeakouluista, matkailun elämyksistä, hyvistä toimistoista ja
muotoilusta, jossa tuotteet tehdään huomioiden käyttäjän ja kuluttajan tarpeet.
Opetellaan hyväksymään ja kehumaan toisiamme. Markkinointiteeman voisi olla
esimerkiksi ”Unelmien Heinola”.
Sisäilmaongelmat,
homeongelmat ja nopea rakentaminen ovat viimevuosien ongelma. Hän visioi että
2020-luku on puurakentamisen vuosikymmen. Puukerrostaloja, hirsikouluja,
puuelementtitaloja jo rakennetaan. Tehdään terveellisempiä, pitkäaikaisempia ja
kestävämpiä taloja. Kunta ja kaupunki voisivat suunnittelussa edellyttää ja
vaatia puurakentamista tontteja luovuttaessaan. Esimerkiksi Heinolan
ympäristöstä on tulossa puurakentamisen edelläkävijä, -keskus, mutta Heinolan
kaupunki rakentaa kouluja kuten ennenkin, betonista. Ei suosi oman talousalueen
rakentajia. Ei halua olla edelläkävijä.
Lähde: ESS
18.8. Susanna Vilposen kirjoittama artikkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti