Epätietoisuus Sotesta ja Soten viivästyminen on sekoittanut terveydenhoidon ja vanhustenhoidon kentää. Varsinkin pienillä paikkakunnilla on pelätty palvelujen katoamista ja sen varjolla on ulkoistettu palveluja kymmenen vuoden sopimuksilla ja hyvin kirjavilla sopimusehdoilla. Ei ole ollut yhtenäisä kilpailutussääntöjä eikä tarjouspyyntöosaamista. Monesti pääpaino on ollut jopa 95% hinnalla ja 5% laadulla. Kun viranomaiset näkivät että yksityistäminen ryöstäytyy käsistä, olisi pitänyt heti vahvistaa valvontaa valtiovallan ja kuntien toimesta, koska pelkkä omavalvonta ei riitä.
Esimerkit kentältä kertovat että kun pieni yksityinen palvelutalo myytiin isolle valtakunnalliselle hoivafirmalle, palvelun taso palvelutalossa laski ja ongelmat alkoivat. Palvelu ja talon hoito tuli persoonattomaksi, talon uusi johto oli liian kaukana lattiatasosta ja asiakkaista. Päättäjien tulisi muistaa että yksityiset palveluntuottajat täydentävät kunnnallisia palveluja, eivät korvaa niitä kokonaan. Jatkossa kannattaisi suosia pieniä perheyrityksiä hoivapalvelujen tuottajina, tästä on hyviä kokemuksia ja esimerkkejä ”rapakon” takaa. Pienemmissä yksiköissä palvelu on kodinomaista, johto on lähellä, palautteisiin reagoidaan heti ja verorahat jäävät kotikuntaan.
Soten olisi vaatinut parlamentaarista valmistelua. Sote olisi pitänyt toteuttaa asteittain, nyt yritettiin haukata liian isoa palaa kerralla. Tämän päivän Sote sotkuun ovat kaikki puolueet syyllisiä niin hallitus kuin oppositio. Hallituksella on ollut kiire ja oppositio on laittanut kapuloita rattaisiin. Tässä asiassa jos missä olisi tarvittu laajaa yhteistyötä.
Toivottavasti niitä mittavia ennekkovalmisteluja voidaan jatkossa hyödyntää uudessa Sotessa.
Kannattaa muistaa että tämänhetken ongelmat eivät johdu Sotesta, koska Sote ei ole vielä voimassa.
Ongelmat johtuvat tulevan Soten pelosta ja epävarmuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti