Onko ruoka Suomessa kallista?

Lehdistössä hehkutetaan, että Suomessa on Euroopan kalleinta ruokaa. Asiakkaat vaativat edullisempaa ruokaa, kauppa vaatii teollisuudelta edullisempaa ruokaa, teollisuus kiristää tuottajilta edullisempia raaka-aineita. Suomessa verojen osuus ruoan hinnassa on yli 40%. Ilman arvonlisäveroa ruoan hintataso on Euroopan keskitasoa jopa edullisempaa. Suomessa linja-autonkuljettajan palkasta menee tänään paljon vähemmän ruokaan kuin 50 vuotta sitten ja kotona keskimääräinen ruoan hävikki on 10-20% eli onko ruoka kallista? Ei ole.

Miksi ei vaadita laatua, makua, läpinäkyvyyttä, lisäaineettomuutta, vähemmän E-koodeja, luomutuotteita, lyhyempiä tuotantoprosesseja, kotimaisuutta, lähellä tuotettua jne? Kun käytetään kotimaisia tuotteita, moni näistä vaatimuksista toteutuu, kuntatalous hyötyy ja huoltovarmuus paranee. Jos esimerkiksi pienennetään hävikkiä 10% ja maksamme kotimaisista tuotteita 10% enemmän kuin ulkomaalaisista niin tavoitteet toteutuvat, kotimainen ruokatuotanto, lähiruoka elää.

Eräs Itä-Suomen suurtalousemäntä kertoi lähiruoasta työryhmälleen seuraavasti:

-Lähiruoka on kuin Paratiisi, yhteistyön ilo, ammattitaidon arvostus, onnellisuus

-Lähiruoka on kuin Satumaa, kodin ja mummolan maut, nautinto, viihtyminen

-Lähiruoka on kuin Taide, viimeistelty, hienostunut, esteettinen, aito makuelämys

-Lähiruoka on kuin Löytöretki, uudet maut, etniset maut, perinteet, luovuus

-Lähiruoka on kuin Rakkaus, perinteeseen, kotiseutuun, makuihin, Sinulle hyvää

-Lähiruoka on kuin Kuolemattomuus, aito ei koskaan katoa

Hyvin sanottu, motivoi henkilökuntaa.

 

Pellolta pöytään ketjun kehittäminen

Viimeisten kymmenen hallituksen maatalousministerit ovat uhonneet, että nyt laitetaan ruokaketjun pellolta pöytään katteet oikeudenmukaisiksi, tehtyyn työmäärään nähden. Oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Tuottajat syyttävät kauppaa rahastuksesta ja kauppa tuottajia tuotannon kehittämistoimenpiteiden vähäisyydestä. Usein keskusteluissa unohtuu, että tuottajan ja kaupan välissä on usein monen maataloustuottajan omistamat jalostuslaitokset. Myös maataloustuottajien keskusjärjestön MTK:n rooli on epäselvä ja vaatimaton. Viimeksi syytettiin kauppaa ostojen keskittämisestä valtakunnallisiksi ja maakunnallisiksi. Tosiasia on, että kauppa on kehittänyt toimintaansa kilpailukuiseksi, mutta tuottajien toimintapolitiikka on viime vuosisadalta. Tosiasia on myös se, että kauppa tarvitsee ko. tuotteiden käsittelyyn vähemmän työtunteja kuin viisikymmentä vuotta sitten, koneellistumisen myötä niin myös tuottajat ja elintarviketeollisuus. Uusien sääntöjen laatimisen ja toisten syyttämisen sijasta tarvitaan koko elintarvikeketjun yhteistyötä, ei politikointia.

Voisiko MTK:ta kehittää jäsentensä tuotantopanosten ja myynnin yhteen kokoajaksi valtakunnan tasolla ja maakuntatasolla? Tämä mahdollistaisi suuremmat tuotantopanosten keskitetyt ostot ja vahvemman aseman tuotteiden myynnissä kaupan ketjuille valtakunnassa ja maakunnissa. Määritellään mitkä tuotteet myydään valtakunnan- ja mitkä maakuntatasolla. Tässä mallissa tuottaja saisi säästöjä tuotantopanosten hankinnassa ja parempaa hintaa tuotteiden myynnistä. Kun maataloustuottajilla on omia tuotantolaitoksia, miksi ei voisi olla myös omaa kauppaketjua. Heilan lähiruokakonsepti voisi toimia jokaisessa maakunnassa, kuten nyt toimii Heinolassa ja Lahdessa. Tämä konsepti auttaisi erityisesti pienempiä tuottajia, lähituottajia saamaan tuotteensa esille paremmalla katteella, kun välikäsiä on vähemmän. Poliitikkojen rooliksi jäisi päättää kuntien ja valtion laitosten elintarvikeostokset kotimaasta ja tukea samalla huoltovarmuutta. Nyt pitää perustaa kehittämistyöryhmät liha, maito, leipä, juures-vihannes ja osanottajiksi tuottaja, jalostaja, kauppa, logistiikka ja MTK. Siitä se lähtee.

 

Heila Heinolassa ja Lahdessa

Heinolan Heila, myymälä, ravintola on rakennettu vahvalle ”kivijalalle”, se on toiminut kohta jo kaksikymmentä vuotta. Menestyminen perustuu moottoritien liikenteeseen, ABC liikennemyymälän liikenteeseen, luomu ja lähiruokaan, yli kahdensan lähialueen pientuottajien tuoteisiin ja elämyksiin. Heila on taukopaikka. Suurin osa asiakkaista on ohikulkijoita, lomalaisia, mökkiläisiä ja tämä on otettu huomioon valikoimissa, ruokalistoissa, aukioloajoissa. Merkittävä tekijä alkuajoissa oli, että tarjolla oli omistajien omaa tuotantoa; viljapossua, lihatuotteita, juomia, viiniä, sahtia, juureksia, vihanneksia, mansikoita. Myöhemmin mukaan tulivat oma leipomo, Viiniheila, Pihamaan Panimo ja verkkokauppa. Heila elää ajassa. Olen muutaman kerran vuosien aikana ehdottanut Heila-konseptin laajentamista jokaiseen maakuntaan. Heilan ”isän” mieltä lämmittää nyt Heilan tulo Lahden kauppahalliin.

Viime vuosina Lahden kauppahalli kutistui perinteisestä kauppahallista erilaisiksi ruokapaikoiksi, kala -ja lihatiskit hävisivät. Kun kuulin että kiinteistöön on tulossa iso remontti, ehdotin heti Heila-konseptin soveltamista kauppahalliin. Ehdotuksia tuli muualtakin. Hienoa että Heila-konsepti valittiin. Avaus 16.5.2025. Lahden kauppahallin Heila poikkeaa monessa kohtaa Heinolan Heilasta. Lahdessa pääosa asiakkaista on paikallisia, keskustassa ja eri kaupunginosissa asuvia, jotka tulevat keskustaan paikallisliikenteen busseilla ja omalla autolla. Kauppahallin Heila lisää keskustan vetovoimaa yhdessä torin ja torin kivijalkakauppojen kanssa. Vaatii hyvää yhteistyötä. Uskon että uusi kauppahalli kiinnostaa myös Lahdessa matkailevia vieraita. Toivon että kaupunki ei vaikeuta kehitystä parkkimaksuillaan ja paikallisliikenteen reittien muutoksilla. Kauppahallin Heilan valikoimat ja aukioloajat pitää muokata asiakaskuntaa tyydyttäväksi. Uskon että menestymisessä myymälällä on isompi merkitys kuin hallin ravintoloilla, siksi myymälätoimintaa kannattaa panostaa. Hallin ympärillä on paljon ravintolatarjontaa, mutta ei luomu -eikä lähiruokaa. Kun tämä konsepti onnistuu ja toimii, se on hyvä vihje ongelmissa oleville, kaupunkien kauppahalleille. Hyvä Heila.

 

Varoitus

Minulla on huonoja kokemuksia Espanjan terveydenhoidosta. 2023 sain Espanjan lomamatkalla sydänkohtauksen. Menimme heti suomalaiselle klinikalle, jossa olimme käyneet. Sieltä meidän ohjattiin taksilla yksityissairaalaan. Tietenkin yksityisyrittäjä ohjaa ja suosii toista yksityisyritystä. Sairaalassa hoito oli hyvää ja pallonlaajennus onnistui hyvin. Isossa sairaalassa näytti olevan vähän asiakaita. Vakuutusyhtiö lupasi korvata alkutoimenpiteet mutta ei vielä koko operaatiota. Operaation jälkeen tuli ilmoitus, että vakuutusyhtiö ei korvaa pallonlaajennusta, se oli kuulemma syntynyt jo Suomessa. Sairaalasta pois lähtiessä maksoin pyydetyn 5000 euroa ja vaakutus maksoi alkutoimenpiteistä noin 4300 euroa. Suomessa tämä toimenpide Kelan mukaan maksaa noin 5000 euroa. Sairaalasta poistuessani en saanut mitään laskua tai summaa koko toimenpiteen hinnasta. Nyt 15.4.2025 sain suomalaiselta perintätoimistolta karhun maksamattomasta laskusta, joka oli noin 21000 euroa ja jossa oli viivästyskorkoa lähes 3000 euroa. Lähetin heti yhden vastineen, se ei vaikuttanut sairaalan vaatimuksiin. Olen nyt palkannut espanjalaisen lakitoimiston hoitamaan asiaani, koska he tuntevat myös espanjalaisen lainsäädännön. Lakitoimistossa on myös suomenkielinen palvelu.

Jos Teille sattuu Espanjan reissulla jotain vastaavaa, tilaa heti ambulanssi, se vie sinut espanjalaiseen sairaalaan, jossa selviät EU sairaanhoitokortilla. Nämä sairaalat ovat paikallisten mukaan yhtä hyviä kuin yksityissairaalatkin. Kannattaa ennakolta selvittää ambulanssin tilaustapa Espanjassa, se on erilainen kuin meillä. On eri numerot julkiseen sairaalaan vievällä ambulanssilla ja yksityissairaalaan vievällä ambulanssilla. Julkisen sairaalan ambulanssin tilauksen vastaanottajat puhuvat pääasiassa espanjaa.