Kyläkoulujen lopettamisen vaikutukset?

Olen itse käynyt viisi vuotta kyläkoulua maaseudulla. Koulu rakennettiin kylän isäntien talkoilla 50-luvun alussa. Koulussa oli minun aikanani keskimäärin 12-16 oppilasta. Koululla oli oma keittäjä, oma perunamaa, omat marjapensaat. Koululla järjestettiin paljon kylän yhteisiä tapahtumia: kevätjuhlat, joulujuhlat, Äitienpäiväjuhlat, valojuhlat (kylään tuli sähkö) hiihtokilpailuja, Marttojen järjestämiä kursseja jne. Yhteisöllisyys oli voimissaan. Elimme hyvissä väleissä luonnon kanssa. Kylissä kasvoi yritteliäitä, terveistä nuoria yhteiskuntaa. Sain hyvät eväät tulevalle elämälleni. Koulu lopetettiin 70-luvulla, sen jälkeen loppui kylän kauppa, sitten posti ja linja-autojen aikataulut harvenivat, kylän väkiluku väheni ja vanheni.

Kyläkouluista on lopetettu noin 90% ja tahti vain kiihtyy. Tästä on seurannut nuorten maaltapako kaupunkeihin ja huonovointisuus. Yleiskuntokin on heikentynyt koska omatoiminen liikkuminen on vähentynyt, liikutaan mopoilla, autoilla, takseilla jne. Oppimistuloksetkin ovat viime aikoina heikentyneet ja syrjäytyminen lisääntynyt. Kyläkoulujen raju väheneminen on varmasti vaikuttanut myös syntyvyyden laskuun.

Kyläkoulujen lopettamispäätökset tehdään taloudellisin perustein. Myös valtio on kiihdyttänyt konsulttien avulla kyläkoulujen lopettamista saadakseen työvoimaa kasvukeskuksiin. Missään ei huomioida oppilaiden hyvinvointia, pitkien koulumatkojen vaikutuksia, lähiopetuksen ja tuen merkitystä, vanhempien toivomuksia, pienen opiskeluyhteisön merkitystä. Ei anneta arvoa maaseudun, kylän elinvoiman säilymiselle. Ei ymmärretä että pienikin voi olla kaunista ja hyvää.

Tänään, koronan jälkeen on havaittavissa pieniä heräämisen merkkejä. On taas opittu liikkumaan luonnossa ja arvostamaan sen merkitystä, varsinkin lasten kehitykselle.

Kyläkoulusta on tullut ja tulossa monelle paikkakunnalle vetovoimatekijä. Perheet haluavat muuttaa kyläkoulujen lähelle ja vanhemmat hyödyntää etätyömahdollisuuksia. Tiedän perheitä, jotka haluavat asua maalla ja isä tekee päivittäin lähes sadan kilometrin työmatkoja lasten ja perheen hyvinvoinnin takia.

Toivon että edelläkävijäpäättäjät eivät sulje loppuja kyläkouluja, vaan kehittävät niitä kunnan vetovoimatekijäksi. Ratkaisuvaihtoehtoja löytyy. Yksi opettaja voi toimia kunnan useammassa kyläkoulussa, osa tunneista voidaan toteuttaa etäopetuksena, kouluruokailun voi toteuttaa kylän pitokokki, kyläkoulu voi toimia iltaisin ja viikonloppuisin kylätalona, yhdistysten toimitilana, oppilaiden ruokailun jälkeen ruokaa voisi tarjota kylän senioreille, talonmieskin löytyy kylältä. Nyt varmasti joku sanoo että tämä on niitä Luomupekan vouhotuksia. Näyttöjä löytyy, läheltäkin. Muutamia vuosi sitten Vuolenkosken kyläkoulu oli hiljenemässä, opettajia oltiin vähentämässä. Siten kylän väki heräsi toimimaan. Nyt koulussa on kolme opettajaa, oma liikuntahalli, oma paloasema jne.  Kyllä se on mahdollista, varsinkin kun oma kunta on sitä omatoimisuutta tukemassa. Yhteistyössä on voimaa.