Olen itse
käynyt viisi vuotta kyläkoulua maaseudulla. Koulu rakennettiin kylän isäntien
talkoilla 50-luvun alussa. Koulussa oli minun aikanani keskimäärin 12-16
oppilasta. Koululla oli oma keittäjä, oma perunamaa, omat marjapensaat.
Koululla järjestettiin paljon kylän yhteisiä tapahtumia: kevätjuhlat,
joulujuhlat, Äitienpäiväjuhlat, valojuhlat (kylään tuli sähkö)
hiihtokilpailuja, Marttojen järjestämiä kursseja jne. Yhteisöllisyys oli
voimissaan. Elimme hyvissä väleissä luonnon kanssa. Kylissä kasvoi yritteliäitä,
terveistä nuoria yhteiskuntaa. Sain hyvät eväät tulevalle elämälleni. Koulu
lopetettiin 70-luvulla, sen jälkeen loppui kylän kauppa, sitten posti ja
linja-autojen aikataulut harvenivat, kylän väkiluku väheni ja vanheni.
Kyläkouluista
on lopetettu noin 90% ja tahti vain kiihtyy. Tästä on seurannut nuorten
maaltapako kaupunkeihin ja huonovointisuus. Yleiskuntokin on heikentynyt koska
omatoiminen liikkuminen on vähentynyt, liikutaan mopoilla, autoilla, takseilla
jne. Oppimistuloksetkin ovat viime aikoina heikentyneet ja syrjäytyminen
lisääntynyt. Kyläkoulujen raju väheneminen on varmasti vaikuttanut myös
syntyvyyden laskuun.
Kyläkoulujen
lopettamispäätökset tehdään taloudellisin perustein. Myös valtio on kiihdyttänyt
konsulttien avulla kyläkoulujen lopettamista saadakseen työvoimaa
kasvukeskuksiin. Missään ei huomioida oppilaiden hyvinvointia, pitkien
koulumatkojen vaikutuksia, lähiopetuksen ja tuen merkitystä, vanhempien
toivomuksia, pienen opiskeluyhteisön merkitystä. Ei anneta arvoa maaseudun,
kylän elinvoiman säilymiselle. Ei ymmärretä että pienikin voi olla kaunista ja
hyvää.
Tänään,
koronan jälkeen on havaittavissa pieniä heräämisen merkkejä. On taas opittu
liikkumaan luonnossa ja arvostamaan sen merkitystä, varsinkin lasten
kehitykselle.
Kyläkoulusta
on tullut ja tulossa monelle paikkakunnalle vetovoimatekijä. Perheet haluavat
muuttaa kyläkoulujen lähelle ja vanhemmat hyödyntää etätyömahdollisuuksia.
Tiedän perheitä, jotka haluavat asua maalla ja isä tekee päivittäin lähes sadan
kilometrin työmatkoja lasten ja perheen hyvinvoinnin takia.
Toivon että
edelläkävijäpäättäjät eivät sulje loppuja kyläkouluja, vaan kehittävät niitä
kunnan vetovoimatekijäksi. Ratkaisuvaihtoehtoja löytyy. Yksi opettaja voi
toimia kunnan useammassa kyläkoulussa, osa tunneista voidaan toteuttaa
etäopetuksena, kouluruokailun voi toteuttaa kylän pitokokki, kyläkoulu voi
toimia iltaisin ja viikonloppuisin kylätalona, yhdistysten toimitilana,
oppilaiden ruokailun jälkeen ruokaa voisi tarjota kylän senioreille,
talonmieskin löytyy kylältä. Nyt varmasti joku sanoo että tämä on niitä
Luomupekan vouhotuksia. Näyttöjä löytyy, läheltäkin. Muutamia vuosi sitten
Vuolenkosken kyläkoulu oli hiljenemässä, opettajia oltiin vähentämässä. Siten
kylän väki heräsi toimimaan. Nyt koulussa on kolme opettajaa, oma
liikuntahalli, oma paloasema jne. Kyllä
se on mahdollista, varsinkin kun oma kunta on sitä omatoimisuutta tukemassa.
Yhteistyössä on voimaa.