Monet viimeaikaiset neuvottelut esimerkiksi valtioiden
kesken, kuntien kesken, ammattiyhdistysten kesken, aviopuolisoiden kesken ovat
kariutuneet, epäonnistuneet. Monia neuvotteluja on käyty jopa vuosia,
kuukausia, viikkoja ilman tuloksia. Kustannuksia kertyy ja neuvottelijoiden
tilipussi turpoaa. Jos joitakin tuloksia saadaan pitkien neuvottelujen jälkeen,
tulokset ovat laimea kompromissi.
Mielestäni neuvottelujen epäonnistuminen osoittaa neuvottelijoiden
luovuuden puutetta, yhteistyökyvyttömyyttä, ei tunnisteta yhteistä hyvää,
ajetaan vain omia etuja ja pelataan jonkin poliittisen puolueen pussiin.
Neuvottelijoita on kerrallaan liikaa ja asioita pöydällä liikaa. Ei sitouduta
neuvottelujen tavoitteisiin.
Kun neuvotteluissa tulosta ei synny, neuvottelijoita pitää
vaihtaa. Mielestäni neuvottelijoista pitää olla vähintään 30% toista
sukupuolta. Ensin pitää päästä tavoitteista yksimielisyyteen ja sen jälkeen
valita monista etenemisvaihtoehdoista se jonka molemmat osapuolet voivat
hyväksyä ja sitoutua. Perheriidoissa neuvottelijoita ei kannata vaihtaa liian
helposti, pitää ottaa avuksi ammattiauttaja, ”Liinamaa”. Puhuminen ja avoimuus
auttaa.
Ei ole oikein että neuvotteluissa keskusjärjestö hyväksyy
sopimuksen ja sen alajärjestöt eivät siihen sitoudu. Mielestäni tällaista
keskusjärjestöä ei tarvita. Se lisää vain byrokratiaa ja hankaloittaa neuvotteluja.
Toimintaympäristö on muuttunut, miksi neuvottelujärjestelmät eivät muutu?
Annetaan demokratian toimia. Me olemme vaaleilla valinneet
eduskunnan ja eduskunta on valinnut enemmistöhallituksen, annetaan sen toimia
Suomen eduksi. Suomen pitää johtaa vaaleilla valittu hallitus, ei työnantaja-
eikä työntekijäliitot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti