Ruoan pelastaja

Kannattaa katsoa Yle Areenasta ohjelma ”Ruoan pelastaja”. Siellä kerrotaan ja näytetään miten ruokahävikkiä voi pienentää. Voit liittyä alueen ”Ruokapiiriin” ja tilata sieltä ruokatarvikkeita ja noutaa ne sovitusta paikasta tuottajalta, ei ole välikäsiä, ei tule hävikkiä. Kun valitset lähiruokatori Heilan, sielläkin on vain yksi välikäsi eli Heilan pyörittäjä. Heilassa tuote voi olla hyllyllä muutaman päivän jopa viikon, hävikkiä syntyy vähän. Valitsemalla ”Supermarketin” välikäsiä on ainakin kolme ja tuote on hyllyllä muutamia päiviä tai viikkoja ja hävikkiä syntyy kaupalle ja asiakkaalle.

Toinen tie hävikkiraaka-aineiden pelastamiseksi on tehdä niistä uudenlaisia, tuotteita herkkuja. Esimerkiksi isoista punajuurista, jotka tehtaassa eivät mahdu lasipurkkeihin, tehdään kuumasavustuksen avulla rapeita leikkeleitä, leivän päälle. Video tarjoaa monia uusia liikeideoita pienyrittäjille. Ihmisiltä Ruotsissa kysyttiin mitä he syövät 20 vuoden kuluttua, vastaus oli, että vähemmän lihaa, enemmän lähiruokaa, luomua ja kausiruokaa. Helsingissä Asukasyhdistys Ankkuri tee päivittäin lounaita hävikkiraaka-aineista ja myy lounaita edullisesti jäsenilleen ja asiakkailleen.. Uudenmaan Ruoka ry välittää alueen lähiruokaa asiakkailleen mm. Herttoniemen Prisman palvelupisteen vastapäätä olevasta myyntipisteestä, valikoima löytyy netistä.

Terveyskeskusmaksut 2027?

Terveyskeskusmaksuja peritään joko kertamaksuna tai vuosimaksuna ja esityksen mukaan ne jatkossa nousevat vuosittain, enemmän kuin palkat. Peritäänkö kertamaksu, kun yli 65 vuotias käy yksityisellä terveysasemalla? Peritäänkö kertamaksu etävastaanotolta, entä diabeteshoitajakäynniltä? Toivon että Helsinki ei tähän sekamelskaan sotkeudu, tässähän perintäkulutkin ja epäselvyyksien selvittelytkin maksavat merkittävästi, asiakkaiden kiusaamisen lisäksi. Tietysti käyntimaksujen korotukset vähentävät terveyskeskuskäyntejä, mutta ne samalla pitkittävät ja pahentavat sairauksia. Terveyskeskusten kustannuksia pitää vähentää seinistä ja hallinnosta ei ihmisten palveluista.

Terveyskeskusmaksuihin voi tietysti omalla toiminnallaan vaikuttaa. Ensiksi pitää ottaa vastuu itselleen omasta terveydestään. Se merkitsee terveellistä ruokavaliota, riittävää säännöllistä liikkumista, painonhallintaa, oman terveydentilan seuraamista ja ennakointia, ei tupakointia, alkoholinkäyttö minimiin, digitekniikan hyödyntämistä esimerkiksi sensori diabeetikoilla, yhteydenpitoa omaan hoitotiimiin, Helsingissä ”Maisan” kautta jne.

 

Kaupan keskittämisen hyödyt ja haitat

HS 16.6.2025 kirjoittaa ”S-Ryhmän ylivalta ei ole normaalia”. Muutama vuosikymmen sitten S-Ryhmä oli konkurssin portilla. Silloin K-kaupoilla oli ylivalta, oliko se normaalia? Osa K-kaupan johdossa kertoi jälkeenpäin uskoneen, että S-Osuuskaupat poistuvat kartalta. Näin ei käynyt, S-osuuskauppakenttä saneerattiin terveeksi. Rönsyt karsittiin, tappiollinen toiminta lopetettiin, sovittiin työnjaosta SOK:n ja osuuskauppojen välillä, luotiin uudet ketjut jne.

Tänään S-Ryhmän menestymisen syyt ovat asiantuntijankin mukaan hintamielikuva, bonusjärjestelmä ja valikoimat. Yksi syy on myös yritysmuoto, osuuskauppa ei osakeyhtiö. Osuuskaupan voitot eivät mene kauppiaiden taskuun, vaan ne käytetään kaupan kehittämiseen, etujen tuottamiseen asiakasomistajille ja alueen elinvoiman vahvistamiseen. Asiakkaat arvostavat  näitä ominaisuuksia ja siksi jäsenmäärä ja asiakasmäärät kasvavat. S-Ryhmän menestyminen perustuu myös osaamiseen, laajaan palvelukonseptiin sekä haluttuihin yhteistyökumppaneihin.

Asiantuntijoiden mukaan S-Ryhmä voisi luopua esimerkiksi huoltoasemista, ravintoloista, pankista ja alentaa niillä rahoilla ruoan hintaa. Se merkitsisi asiakasomistajien palvelun heikentämistä ja S-Ryhmän kilpailuvaltista luopumista. Samalla joku voisi ehdottaa, että K-kauppa luopuisi itsenäisistä kauppiaistaan ja laittaisi tilalle myymälänhoitajia. Uskon että se ei käy koska kauppiasyrittäjä on heidän yksi kilpailueduistaan.

Suomen päivittäistavarakauppaa ei voi verrata USA:n eikä Euroopan kauppaketjuihin koska meillä kaupan ympäristö on erilainen, pitkät välimatkat, harvaan asuttu maa, erilaiset sääolosuhteet.

 Tämä juttu ESS lehdessä 12.6.2025

                                                                 Tilannearvio SOTE-uudistuksesta

Sote uudistus on vuosisadan suurin uudistus. Tästä syystä ei voi olettaa, että kaikki toimii reilun vuoden jälkeen. Nykyinen oppositio oli nykyisen soten rakentajia, käynnistäjiä ja siksi olettaisi heidän ymmärtävän uudistuksen riskit ja alkuvaikeudet. Valitettavasti oppositio on ryhtynyt tekemään sotella politiikkaa. Eduskunnan kyselytuntia, kun katselee, näyttää siltä. että sotessa on nyt tämän hallituksen aikana kaikki mennyt pieleen. Opposition ainoa lääke on rahaa lisää, hoitajia lisää, lääkäreitä lisää. Nyt jo joka vuosi soteen laitetaan veronmaksajien rahoja yli miljardi joka vuosi. Jos nykymeno jatkuu, valtiolta loppuu rahat ja velkarahojen saanti vaikeutuu. Hallituksen tavoite on saada nykyrahalla pakolliset palvelut tuotettua edullisemmin, hyödyntämällä, tekoälyä, omalääkärimallia, liikkuvaa terveysautoa, etävastaanottoa, lisäämällä liikuntaa, terveellisempi ruokavalio jne. Meidän on myös itse otettava vahvempi vastuu omasta ja läheistemme terveydestä. Toivon että päättäjät kehittävät sotea yli puoluerajojen ja yli hallituskausien, tämä on meidän suomalaisten yhteinen asia. Korjataan ja kehitetään sotea yhdessä.

Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia osasta näistä kehittämistoimenpiteistä. Olen ollut jo yli 20v syöpäsairas diabeetikko, 80v. Sairauksien alussa hyödynsin vartaistukea. Minulla on jo yli 20v ollut ”omalääkäri” eli diabeteslääkäri, aina olen päässyt lääkäriin ja diabeteshoitajalle kun on olut tarvetta. Aikaisemmin kävin omalääkärillä säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa, nyt kerran vuodessa. Yhteydenpito lääkäriin ja hoitajaan pelaa Helsingissä Maisa-järjestelmän kautta luottamuksellisesti. Olen ottanut itse vastuun omasta hoidostani. Olen muuttanut ruokavaliotani merkittävästi sairauksien aikana, alkoholinkäyttö on minimissä, en tupakoi, säännöllistä liikuntaa on lisätty. painoa on kevennetty 8kg. Ykköstyypin diabeteksen hoidossa olen hyödyntänyt sensori-tekniikka jo yli 10 vuotta. Seuraan tiiviisti omaa terveyttäni ja verikokeita, puutun heti poikkeamiin ja olen yhteydessä hoitohenkilökuntaan. Yhdessä olemme enemmän.

 

Järvisten kansakoulun entisten oppilaiden tapaaminen 7.6.2025

Järvisten kylän uusi kansakoulu rakennettiin isäntien talkoiden voimin 1951-52. Siihen asti supistettu kansakoulu toimi eri talojen tiloissa, tuvissa ja kammareissa. Koulussa oli oppilaita 12-16 vuosittain. Kunta oli laittanut säännön, jos oppilasmäärä putoaa alle 12 koulu lopetetaan. Kun minä pyrin oppikouluun Heinolaan, oppilasmäärä olisi pudonnut 12, joten minun todistukseni keskiarvoa hieman pudotettiin, enkä en päässyt oppikouluun ja koulu säilyi. Seuraavan vuonna oli tulossa uusi oppilas kouluun ja minä pääsin oppikouluun. Koulussa oli oma keittäjä ja yksi opettaja. Oppilaiden ja henkilökunnan voimin koulu kasvatti omat perunat, viinimarjat ja omenat. Oppilaita pyydettiin tuomaan tietty määrä metsämarjoja. Myös paperia kerättiin, joilla rahoilla koululle ostettiin puuttuvia tavaroita. Koulun pojat osallistuivat myös ulkovessojen tyhjennyksiin. Koulussa järjestettiin aktiivisesti juhlia kyläläisille ja vanhemmille, oli joulu- kevätjuhlat ja äitienpäiväjuhlat ja valojuhlat kun kylälle saatiin sähköt. Väki muutti kylältä pois ja lapsimäärä laski. Koulu lopetettiin 1966. Noin kahdenkymmenen vuoden ajan entiset koulun oppilaat ovat kokoontuneet joka toinen vuosi ensin jonkun oppilaan kotona ja myöhemmin Myllylammella, joka on ikään kuin kyläläisten kylätalo. Tekstin muistista kirjoitti koulun entinen oppilas, Luomupekka Pekka Rusila 80v.

Kuvassa koulun oppilaita ja opettaja Martta Rautanen 1953 ja toisessa kuvassa entiset oppilaat 7.6.2025, kuvasta puuttuu kuvaaja ja kolme poissa olevaa entistä oppilasta.

 

Onko ruoka Suomessa kallista?

Lehdistössä hehkutetaan, että Suomessa on Euroopan kalleinta ruokaa. Asiakkaat vaativat edullisempaa ruokaa, kauppa vaatii teollisuudelta edullisempaa ruokaa, teollisuus kiristää tuottajilta edullisempia raaka-aineita. Suomessa verojen osuus ruoan hinnassa on yli 40%. Ilman arvonlisäveroa ruoan hintataso on Euroopan keskitasoa jopa edullisempaa. Suomessa linja-autonkuljettajan palkasta menee tänään paljon vähemmän ruokaan kuin 50 vuotta sitten ja kotona keskimääräinen ruoan hävikki on 10-20% eli onko ruoka kallista? Ei ole.

Miksi ei vaadita laatua, makua, läpinäkyvyyttä, lisäaineettomuutta, vähemmän E-koodeja, luomutuotteita, lyhyempiä tuotantoprosesseja, kotimaisuutta, lähellä tuotettua jne? Kun käytetään kotimaisia tuotteita, moni näistä vaatimuksista toteutuu, kuntatalous hyötyy ja huoltovarmuus paranee. Jos esimerkiksi pienennetään hävikkiä 10% ja maksamme kotimaisista tuotteita 10% enemmän kuin ulkomaalaisista niin tavoitteet toteutuvat, kotimainen ruokatuotanto, lähiruoka elää.

Eräs Itä-Suomen suurtalousemäntä kertoi lähiruoasta työryhmälleen seuraavasti:

-Lähiruoka on kuin Paratiisi, yhteistyön ilo, ammattitaidon arvostus, onnellisuus

-Lähiruoka on kuin Satumaa, kodin ja mummolan maut, nautinto, viihtyminen

-Lähiruoka on kuin Taide, viimeistelty, hienostunut, esteettinen, aito makuelämys

-Lähiruoka on kuin Löytöretki, uudet maut, etniset maut, perinteet, luovuus

-Lähiruoka on kuin Rakkaus, perinteeseen, kotiseutuun, makuihin, Sinulle hyvää

-Lähiruoka on kuin Kuolemattomuus, aito ei koskaan katoa

Hyvin sanottu, motivoi henkilökuntaa.

 

Pellolta pöytään ketjun kehittäminen

Viimeisten kymmenen hallituksen maatalousministerit ovat uhonneet, että nyt laitetaan ruokaketjun pellolta pöytään katteet oikeudenmukaisiksi, tehtyyn työmäärään nähden. Oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Tuottajat syyttävät kauppaa rahastuksesta ja kauppa tuottajia tuotannon kehittämistoimenpiteiden vähäisyydestä. Usein keskusteluissa unohtuu, että tuottajan ja kaupan välissä on usein monen maataloustuottajan omistamat jalostuslaitokset. Myös maataloustuottajien keskusjärjestön MTK:n rooli on epäselvä ja vaatimaton. Viimeksi syytettiin kauppaa ostojen keskittämisestä valtakunnallisiksi ja maakunnallisiksi. Tosiasia on, että kauppa on kehittänyt toimintaansa kilpailukuiseksi, mutta tuottajien toimintapolitiikka on viime vuosisadalta. Tosiasia on myös se, että kauppa tarvitsee ko. tuotteiden käsittelyyn vähemmän työtunteja kuin viisikymmentä vuotta sitten, koneellistumisen myötä niin myös tuottajat ja elintarviketeollisuus. Uusien sääntöjen laatimisen ja toisten syyttämisen sijasta tarvitaan koko elintarvikeketjun yhteistyötä, ei politikointia.

Voisiko MTK:ta kehittää jäsentensä tuotantopanosten ja myynnin yhteen kokoajaksi valtakunnan tasolla ja maakuntatasolla? Tämä mahdollistaisi suuremmat tuotantopanosten keskitetyt ostot ja vahvemman aseman tuotteiden myynnissä kaupan ketjuille valtakunnassa ja maakunnissa. Määritellään mitkä tuotteet myydään valtakunnan- ja mitkä maakuntatasolla. Tässä mallissa tuottaja saisi säästöjä tuotantopanosten hankinnassa ja parempaa hintaa tuotteiden myynnistä. Kun maataloustuottajilla on omia tuotantolaitoksia, miksi ei voisi olla myös omaa kauppaketjua. Heilan lähiruokakonsepti voisi toimia jokaisessa maakunnassa, kuten nyt toimii Heinolassa ja Lahdessa. Tämä konsepti auttaisi erityisesti pienempiä tuottajia, lähituottajia saamaan tuotteensa esille paremmalla katteella, kun välikäsiä on vähemmän. Poliitikkojen rooliksi jäisi päättää kuntien ja valtion laitosten elintarvikeostokset kotimaasta ja tukea samalla huoltovarmuutta. Nyt pitää perustaa kehittämistyöryhmät liha, maito, leipä, juures-vihannes ja osanottajiksi tuottaja, jalostaja, kauppa, logistiikka ja MTK. Siitä se lähtee.