Miksi Suomessa hoitoon pääsy on niin vaikeaa?

Tutkimukset osoittavat että 12,4% suomalaisista kokee, että heidän tarpeitaan ei huomioida terveydenhoidossa. Syitä tähän ovat jonotusajat, viivästynyt hoitoon pääsy ja hoitovaje korona-ajalta. Tämähän tarkoittaa sitä, että yli 87% on tyytyväisiä hoitoon pääsyyn, mutta ne eivät pidä siitä ääntä. Kun on tehty vuosisadan sote-uudistus ei voi olettaa, että heti ensimmäisinä vuosina homma toimii 100%. Poliitikot ovat luoneet tämän harhan, mielikuvan. Alun perin päävastuussa olisi pitänyt olla alan ammattilaiset, ei poliitikot. Olen ollut mukana S-Ryhmän vuosisadan uudistuksessa ja uusien, isojen toimipaikkojen avauksessa. Kokemus kertoo, että suunnitellut tavoitteet toteutuvat vasta 3-5 vuoden päästä. Alkutaipaleella tehdään tarkistuksia, hienosäätöä ja henkilöstö oppii uudet toimintatavat. Se on kuin tanssi, välillä pitää ottaa puoliaskelta taaksepäin, jotta päästään eteenpäin.

Minä olen syöpäsairas diabeetikko. Minulla on kokemusta Heinolan, Lahden ja nyt Helsingin terveyspalveluista. Olen tyytyväinen saamaani hoitoon ja huolenpitoon. Se on edellyttänyt vastuu ottamista omasta terveydestäni, ennakointia ja yhteistyötä. Katson että merkittävin tekijä on ollut diabeteslääkäri, joka on minun ”omalääkäri”. Tätä omalääkärimallia toteutettiin Suomessa jo viime vuosisadan lopulla, mutta senkin kokeilun poliitikot sössivät ja lopettivat. Nyt pitää asiantuntijoiden (hoitajat, lääkärit) valtaa lisätä ja poliitikkojen valtaa vähentää. Omalääkärimalli heti käytäntöön niin hoitoon pääsy helpottuu ja paranee. Turha enää testata muita malleja. Liike on myös lääke.