Siirtolapuutarhojen tulevaisuus?

Siirtolapuutarhojen juuret ovat 1700 luvun Englannissa. Suomeen ne rantautuivat 1900 luvun alussa. Ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin 1916 Tampereen Hatanpäähän. Siirtolapuutarhaliitto ry perustettiin 1930. ”Alussa oli – ei Jussi ja kuokka”- vaan vähävarainen kaupunkilainen, pieni maapalsta ja työkaluja. Perheet halusivat tuottaa itse ruokaa leivän jatkeeksi ja olla yhdessä perheen kanssa raittiissa ilmassa. Tänään monet siirtolapuutarhatontit ovat kuin kukkatarhoja ja viljelyn osuus on pientä. Mökit ovat kehittyneet, on saunat, sähköt, vesijohdot ja terassit. Elintason nousu näkyy myös siirtolapuutarhoissa. Myös vuokrat ja kustannukset ovat nousseet. Nyt kateelliset kaupunkilaiset väittävät, että siirtopuutarhat ovat siirtyneet rikkaille ja perimmäinen tavoite on unohtunut. Jotkut jopa ehdottavat siirtopuutarhojen lopettamista tulevien kerrostalojen tieltä.

Minun mielestäni nyt, jos koskaan pitää herätellä henkiin siirtolapuutarhan tavoitteet, osa perheen ruokatuotantoa ja yhdessäoloa. Voisi jopa synnyttää uusia siirtolapuutarhoja isojen kaupunkien ympäristöön, joissa olisi velvoite kasvattaa puhdasta, kotimaista ruokaa omaan ruokapöytään ja ylimääräiset myydä naapurille. Kaupunkiviljely on osa ruoantuotannon muutoksen trendiä. Tulevaisuudessa kaupungit vihertävät asukkaiden viljelypalstoineen, kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen, marjapensaspuistoineen. Siellä lapset oikeasti tietävät mistä ruoka tulee. Kun suunnitellaan uusia, isoja  asuntoalueita niissä pitäisi olla myös varaus asukkaiden kaupunkiviljelylle. Tämä on myös osa Suomen huoltovarmuutta.