Luomupekan tositarina

Olen syntynyt 1944 Suomen Urheiluopistolla, maanviljelijän vanhimpana poikana. Kotini sijaitsee Nastolan Järvisten kylässä. Kansakoulun kävin kotikylän lähikoulussa, oppikoulun ja kauppaopiston Heinolassa, liikkeenjohdollisen kenttäkoulutuksen Jollas-opistossa ja Joko valmennuksen Tampereen Yliopistossa ja Teknillisessä Korkeakoulussa,  tuotekehittäjä/innovaattori tutkinto Koulutuskeskus Salpauksessa. Sotilasarvo on lääkintäylikersantti. Työurani ensimmäisellä 35 vuoden jaksolla vähittäiskaupan, tukkukaupan ja elintarviketeollisuuden johtotehtävissä Lahdessa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Joensuussa, Orivedellä, Tampereella, Nokialla ja pääkaupunkiseudulla. Työurani toisella jaksolla, yrittäjänä olen valmentanut luomu- ja lähiruokatuottajia, synnyttänyt lähiruokatori Heilan Heinolaan, järjestänyt Karjalan Messut Joensuussa ja Senioreiden turvamessut Heinolassa, järjestänyt jää-hiekka- ja puuveistokisoja Heinolassa ja 2022 Jääveiston SM-kisat Lahdessa.

Olen ollut mukana monissa yhdistyksissä eri paikkakunnilla mm. SPR, Heinola Seura, Rotaryt, Lions, Sepäntähti kyläyhdistys, Oriveden Ponnistus, Heinolan Kaupunkisydän, Syöpä ja Diabetesyhdistykset jne. Olen ollut myös pari kautta Heinolan kaupunginvaltuustossa. Olen ollut kehittämässä etänä EU luomukauppaa, olen kuulunut eduskunnan lähiruokatyöryhmään, luomuliiton hallitukseen ja luomulehden toimituskuntaan. Olen ollut kehittämässä Heinolan Seurakunnalle Ympäristödiplomia 2014 ja Jyränkölän Seklementille ”Muuttokummi” projektia 2021. Olen synnyttänyt Heinolasta Suomen Joulupuukaupungin, yli 200 valaistua joulupuuta.

Minulla todettiin 1994 nuoruustyypin diabetes. Heti sairastumisen jälkeen pyysin lääkäriltä lähetettä Tampereelle Diabeteskeskukseen viikon kurssille. Halusin tietää sairaudesta enemmän. Siellä minulle kirkastui, että olen itse itseni paras hoitaja. Sen jälkeen olin aktiivinen kaikkiin diabeteksen uusiin hoitoihin ja laiteisiin. Sain ensimmäisenä Libre -sensorin, joka paransi merkittävästi hoitotasapainoani. Monessa mielessä sain Heinolassa Suomen parasta hoitoa ja ohjausta. Viime vuosina taso on laskenut, ilmeisesti valmistautuvat soteen. Esimerkiksi tärkeää jalkahoitajaa ei ole ollut vuoteen käytettävissä.

Vuonna 2002 minulta leikattiin peräsuolen syöpä, joka oli jo levinnyt lähialueelle. Leikkaus tehtiin Meilahden sairaalassa Helsingissä. Siellä sain Suomen parasta hoitoa. Tähystyksiä eli seurantaa tehtiin alussa puolen vuoden välein, sitten vuoden välein, sitten kolmen vuoden välein. Seuranta lopetettiin kymmenen vuoden jälkeen. Syöpään sairastuminen oli järkytys, tuntui että kuolema tuli liian lähelle. Ystävät ja vertaistuki auttoivat. Saman sairauden läpikäynyt suositteli raparperi-koivunmahlamehua ja brasilialaista puuteetä. Nautin niitä viiden vuoden ajan joka päivä. Toinen selviytymiskeino oli terveellisempi kotiruoka, liikunta ja positiivinen asenne. Halusin nähdä lastenlapsieni kasvavan, kouluun menon, ripille pääsyn jne. Nyt voin todeta, että kaikki ne haaveet ovat toteutuneet. Kiitos lääkärihoitajien ja yläkerran Herran. Heitä kiitän jokaisena vuodenvaihteena. Minulla on hyvä kokemus Suomen terveyshuollon nykytilasta.

Lääkärit kertoivat, että hyvä peruskuntoni on mahdollistanut selviytymiseni. Synnyinpaikkani Suomen Urheiluopisto on motivoinut minua liikkumaan koko ikäni. Maaseudulla, maatilalla liikuntaa tuli joka päivä luonnostaan koulumatkoista, harrastuksista ja maatalon töistä. Armeijassa juoksin Cooperin testissä 3400 m ja 50-vuotiaana 3000 m ja nyt kesällä 2021 sauvakävelyä 170 päivässä 1790km eli keskimäärin 10km viikon jokaisena päivänä. Olen huolestunut nykynuorison vähäisestä liikunnasta ja liikunnan vähäisestä osuudesta koulujen lukujärjestyksessä. Kauhulla ajattelen mikä on heidän kuntonsa ja sairauksien kestävyys minun ikäisenä? Sote alueiden on panostettava ja kannustettava kaikki ihmisiä liikkumaan, hoitamaan kuntoaan, koska se säästää myöhemmin sote kustannuksia.

 

Lahden keskustan kehittämisvaihtoehtoja

Uusi Lahti lehdessä 10.11.2021 Christian van Niftrik kirjoitti ansiokkaasti keskustan ja torin kehittämisvaihtoehdoista, olen niistä samaa mieltä. Muistelen aikoja, jolloin tori oli vähintään puolillaan jokaisena toripäivinä ja markkinapäivinä turvoksissa. Nyt vain kerran kuussa lähes täysi, muulloin lähes tyhjä. Kesäisin muutamia musiikkitapahtumia, kesäkahviloita ja joulukuussa joulutori.

Perinteinen torikauppa hiipuu ja kauppiaat vanhenevat ja uusi ei näy. Torin perinteistä liike-ideaa on muutettava tätä ja huomista päivää vastaavaksi. Paikallisliikenteen pysäkkejä ei saa siirtää torin laidalta pois. Torin parkkihallia pitää hyödyntää, esimerkiksi ma-ke tunnin hinnalla kaksi tuntia (ei markkinapäivinä). Kaupunki alentaa toripitäjän vuokria 20% ja torinpitäjä alentaa paikkavuokria 10%. Kaupunki hankkii torille liikuteltavan esiintymislavan, jossa valot ja äänentoisto valmiina. Lavalla yhdistykset ja kesäteatterit antavat maistiaisia tulevasta ja yhdistykset esittelevät toimintaansa. Pe-la näyttelijäyhdistys järjestää seremoniamestarin esiintymislavalle ja torille. Toria kuvaava live-kamera nettiin. Yhteistyö keskustan kauppiaiden kanssa voisi olla esimerkiksi yhdessä sovittuja tapahtumapäiviä, yhteismainontaa, ajankohtaisia teemaviikonloppuja, hiihto, pyöräily-potkulautailu, sähköautot, veneet, kalastus, muoti, lähiruoka-luomu jne. Teemaan liittyvät yritykset-kaupat tulevat torille esittelemään ajankohtaista tuotettaan tai palveluaan. Tässä voisi olla kokoavana voimana Keskustan kehittämisyhdistys Lahti City ry. Yhdistyksen hallintoon mukaan enemmän oikeita yrittäjiä. Torin kehittämiseen voisi nimetä oman tiimin. Toimintasuunnitelmassa pitää esiintyä myös torin kehittämissuunnitelmat, koska tori on merkittävä osa keskustan kehittämisessä. 

Miksi Suomeen tuodaan elintarvikkeita 150 eri maasta?

Joka viides Suomessa myydyistä elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Yhteensä noin 150 eri maasta. Tuonnista 80% tulee Euroopan sisämarkkinoilta, eniten Saksasta, Ruotsista, Norjasta ja Alankomaista. Elintarvikkeiden tuonti Suomeen ajalla 2010-2020, kasvoi +34%. Leipomotuotteita tuodaan eniten verrattuna suomalaisiin leipomoituotteisiin. Raakapakasteiden tuonti on laajaa ja suurin tuontimaa on Saksa. Pekan-Leipä Heinolasta vie vastaavasti Saksaan luomuleipää kaiken mitä ehtii leipomaan. Kannattaisiko Suomessa tehdä muitakin leipomotuotteita luomusta vientiin? Virvoitusjuomissa suurin yksittäinen tuontituote ovat vedet ja kivennäisvedet? Suomessa maailman puhtaimmat vedet, miksi tuodaan vettä?

Osahan Suomeen tuoduista elintarvikkeista tarvitaan elintarviketeollisuutemme raaka-aineeksi, mutta uskon että osa tuonnista voidaan korvata kotimaisilla tuotteilla, raaka-aineilla, lähituotteilla, lähikalalla, metsämarjoilla. Esitän että maatalousministeri perustaa työryhmän, joka selvittää mitkä tuotteet voidaan korvata kotimaisilla tuotteilla. Tähän projektiin löytyy rahaa EU:n ilmaston muutosrahasta. Työryhmässä pitää olla edustajat maataloustuottajista, kaupasta, tuontifirmoista ja hallituksesta. Lopputuloksen pitää vähentää tarvetta rahdata elintarvikkeita ympäri maailmaa, lisätä korvaavien kotimaisten tuotteiden kysyntää ja sitä kautta lisätä työllisyyttä. Samassa yhteydessä voidaan parantaa kotimaisen maatalouden kannattavuutta ja huoltovarmuutta.

PS. Joku ravintola voisi ottaa tästä kilpailuvaltin ja perustaa asiakastoimikunnan, jonka avulla etsitään jokaiselle, tuotti tuotteelle vastaava kotimainen vaihtoehto ja muutetaan reseptejä sen mukaan. Ruokalistalla esitellään raaka-aineiden tuottajat, tekijät tai ravintolan seinällä on kuvin ja tekstein esitelty tavarantoimittajat. Avoin, läpinäkyvää tiedottamista. Aitoa Suomalaista ruokakulttuuria.