Minun Heinolani

Mistä muistan Heinolan?

Olen syntynyt nykyisessä Heinolassa, Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla, Sotasairaalassa. Kotini sijaitsee 4km päässä Opistolta, entisen Nastolan puolella. Heinola on opiskelukaupunkini, valmistuin ensimmäisten merkonomien joukossa uudesta Kauppaoppilaitoksesta. Asuin Jyrängönkatu 28:ssa. Heinolassa sain ensimmäisen palkkani, rahana, paperipussissa, aina lauantaina. Harrastuksiini, hiihtoon ja maastojuoksuun Heinola tarjosi upeat puitteet. Heinolasta löytyi myös tyttöystävä ja myöhemmin rakas vaimoni ja lasteni äiti. Kauppaopiston jälkeen kohtalo johdatti opiskelemaan Helsinkiin, Jollas Opistolle. Valmistumisen jälkeen eka työpaikka oli Lahden Seudun Kauppakunnassa. Kun kokemusta kertyi uudet, vaativammat työpaikat löytyivät Kajaanista, Joensuusta, Orivedeltä, Nokialta, Tampereelta ja pääkaupunkiseudulta. Jokaisella paikkakunnalla seurasin myös Heinolan uutisia, Itä-Häme lehdestä ja TV;stä. Vierailut olivat Heinolaan säännöllisiä, juhlapyhinä ja sukulaisten perhejuhliin.

Jäin oravanpyörästä eläkkeelle jo 58v ja perustin yhdenmiehen firman, Suomen Luomupekka Oy. Ensimmäisiä tehtäviä uudessa hommassa oli järjestää Joensuussa perinteiset Karjan Messut. Messujen jälkeen, kuinka ollakaan, muuttokuorma tuotiin Heinolaan, Sepänniemeen. Veri veti kotiseudulle. Heinolassa valitettiin talvikauden hiljaisuutta. Syntyi idea Tuomo Jantusen kanssa järjestää Heinolassa kansainväliset Jäänveistokisat Rantapuistossa. Näitä kisoja järjestettiin muutamana talvena ja järjestelyvastuu siirtyi kaupungille. Myöhemmin kaupunki lopetti niiden järjestämisen. Heinolan yrittäjien kanssa perustettiin Kaupunkisydän ry, joka järjesti tapahtumia ja hoiti toria. Rantapuistossa oli muutama valaistu joulukuusi joulun aikaan, siitä lähti idea valaista joulupuita lisää ja julistaa Heinolan Suomen Joulupuukaupungiksi, ekat sadan puun valot kävi sytyttämässä presidentti Sauli Niinistö. Seuraava innovaatio oli hiekanveistokisat kesällä Siltasaaressa. Pienempimuotoisia jäänveisto- ja hiekanveistotapahtumia järjestettiin Citymarketin nurkilla. Siellä järjestettiin myös monena vuonna moottorisaha-veistokisoja. Heinolassa oli kiva järjestää erilaisia tapahtumia, yleisö tykkäsi ja tuli paikalle, kauempaakin.

Olen ollut kotimaisen luomun ja lähiruoan puolesta puhuja ja pienyrittäjien valmentaja. Tunnistin hetken koittaneen ABC liittymää rakennettaessa. Lähiruokatori Heilan synnytys alkoi. Löysin oikeat yrittäjät ja hyvän henkilökunnan. Heilaa ei synnytetty päivänperhoseksi, vaan elämään ja kehittymään. Heila voi vielä tänäänkin hyvin. Olen ollut jo vuosia ajamassa ja tukemassa Prisman rakentamista Heinolaan. Monia mutkia ja valittajia on ollut vastassa, mutta Prisma avataan Heinolan eteläiseen liittymään 2027 keväällä. Sekin tavoite toteutuu ja kotikaupunki kiittää. Tavataan Prisman avajaisissa.  Olen taas joutunut muuttamaan pois Heinolasta lastenlasteni perässä pääkaupunkiseudulle. Vaikka minä lähden Heinolasta, kotikaupunkini Heinola ei lähde sydämestäni.

Tässä oli ne kaikki myönteiset asiat, josta muista Heinolan, kotikaupunkini. Muutama kielteinen muistokin on, mutta ne ovat eri jutun aiheita.