Minun
Heinolani
Mistä muistan Heinolan?
Olen
syntynyt nykyisessä Heinolassa, Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla,
Sotasairaalassa. Kotini sijaitsee 4km päässä Opistolta, entisen Nastolan
puolella. Heinola on opiskelukaupunkini, valmistuin ensimmäisten merkonomien
joukossa uudesta Kauppaoppilaitoksesta. Asuin Jyrängönkatu 28:ssa. Heinolassa
sain ensimmäisen palkkani, rahana, paperipussissa, aina lauantaina.
Harrastuksiini, hiihtoon ja maastojuoksuun Heinola tarjosi upeat puitteet.
Heinolasta löytyi myös tyttöystävä ja myöhemmin rakas vaimoni ja lasteni äiti.
Kauppaopiston jälkeen kohtalo johdatti opiskelemaan Helsinkiin, Jollas
Opistolle. Valmistumisen jälkeen eka työpaikka oli Lahden Seudun
Kauppakunnassa. Kun kokemusta kertyi uudet, vaativammat työpaikat löytyivät
Kajaanista, Joensuusta, Orivedeltä, Nokialta, Tampereelta ja
pääkaupunkiseudulta. Jokaisella paikkakunnalla seurasin myös Heinolan uutisia,
Itä-Häme lehdestä ja TV;stä. Vierailut olivat Heinolaan säännöllisiä,
juhlapyhinä ja sukulaisten perhejuhliin.
Jäin
oravanpyörästä eläkkeelle jo 58v ja perustin yhdenmiehen firman, Suomen
Luomupekka Oy. Ensimmäisiä tehtäviä uudessa hommassa oli järjestää Joensuussa
perinteiset Karjan Messut. Messujen jälkeen, kuinka ollakaan, muuttokuorma
tuotiin Heinolaan, Sepänniemeen. Veri veti kotiseudulle. Heinolassa valitettiin
talvikauden hiljaisuutta. Syntyi idea Tuomo Jantusen kanssa järjestää
Heinolassa kansainväliset Jäänveistokisat Rantapuistossa. Näitä kisoja
järjestettiin muutamana talvena ja järjestelyvastuu siirtyi kaupungille.
Myöhemmin kaupunki lopetti niiden järjestämisen. Heinolan yrittäjien kanssa
perustettiin Kaupunkisydän ry, joka järjesti tapahtumia ja hoiti toria.
Rantapuistossa oli muutama valaistu joulukuusi joulun aikaan, siitä lähti idea
valaista joulupuita lisää ja julistaa Heinolan Suomen Joulupuukaupungiksi, ekat
sadan puun valot kävi sytyttämässä presidentti Sauli Niinistö. Seuraava
innovaatio oli hiekanveistokisat kesällä Siltasaaressa. Pienempimuotoisia
jäänveisto- ja hiekanveistotapahtumia järjestettiin Citymarketin nurkilla.
Siellä järjestettiin myös monena vuonna moottorisaha-veistokisoja. Heinolassa
oli kiva järjestää erilaisia tapahtumia, yleisö tykkäsi ja tuli paikalle, kauempaakin.
Olen ollut
kotimaisen luomun ja lähiruoan puolesta puhuja ja pienyrittäjien valmentaja.
Tunnistin hetken koittaneen ABC liittymää rakennettaessa. Lähiruokatori Heilan
synnytys alkoi. Löysin oikeat yrittäjät ja hyvän henkilökunnan. Heilaa ei
synnytetty päivänperhoseksi, vaan elämään ja kehittymään. Heila voi vielä
tänäänkin hyvin. Olen ollut jo vuosia ajamassa ja tukemassa Prisman
rakentamista Heinolaan. Monia mutkia ja valittajia on ollut vastassa, mutta
Prisma avataan Heinolan eteläiseen liittymään 2027 keväällä. Sekin tavoite
toteutuu ja kotikaupunki kiittää. Tavataan Prisman avajaisissa. Olen taas joutunut muuttamaan pois Heinolasta
lastenlasteni perässä pääkaupunkiseudulle. Vaikka minä lähden Heinolasta,
kotikaupunkini Heinola ei lähde sydämestäni.
Tässä oli ne
kaikki myönteiset asiat, josta muista Heinolan, kotikaupunkini. Muutama
kielteinen muistokin on, mutta ne ovat eri jutun aiheita.





