Viljelypalsta koululle ja päiväkodille

Kävin 1950-luvulla kyläkoulua Nastolassa. Koulun tontilla oli perunamaa, kasvimaa ja pieni puutarha. Me oppilaat osallistuimme niiden hoitoon ja koulun keittäjä hyödynsi satoa koulun keittiössä ja opettaja opetuksessa. Sieltä sain hyvät eväät elämälle.

Mielestäni nyt on aika herätellä peruskoulut ja päiväkodit hyödyntämään palstaviljelyä opetuksessa ja kasvatuksessa. Yhteiskunnan ruoanjakopisteitä lopetetaan, kun kaikki vähentävät hävikkiä, tässä omatoiminen vaihtoehto ruoan hankkimiseksi. Lähekkäin olevat koulu ja päiväkoti voivat varata yhteisen palstaviljelmän ja sopia työnjaon ja suunnitelman sen hoidosta ja hyödyntämisestä. Suunnittelussa ja toteutuksessa oppilaat tietenkin mukana. Oppilaat nimeävät keskuudestaan palstan kasteluvastaavan, rikkaruohovastaavan, talkoovastaavan, sadonkorjuuvastaavan jne. Yhteistyökumppanina voisi olla Marttayhdistys, kyläyhdistys, kaupunginosayhdistys jne. Palstaviljely edistää terveyttä ja tekee kaupungista, kunnasta monimuotoisen ja kiinnostavan. Uskon että tämä esimerkki kannustaa perheitä hyödyntämään palstaviljelyä omassa ruokahuollossaan. Palstaviljely on virkistävä, hauska, ekologinen, edullinen harrastus, varsinkin lapsiperheille.

 

Kyläkoulu, kotikoulu vai lähikoulu?

Itse olen käynyt 1950-luvulla kyläkoulua, jossa oli 12-15 oppilasta. Sain sieltä hyvät eväät elämälle. Tänä päivänä ja tulevaisuudessa kyläkoulu on liian pieni, lähikoulu on sopiva nimitys. Lähikouluun oppilaat tulevat lähiseudulla olevista kylistä, kaupunginosista ja kunnista. Kuntarajat eivät ole enää esteenä käydä lähikoulua. Lähikoulu on useamman kylän tai kaupunginosan lähikoulu. Lähikoulut tekevät keskenään yhteistyötä. Suuruuden ekonomia ei toimi opetusalalla samalla tavalla kuin esimerkiksi kaupan alalla. Koulujen määrä on lähivuosina supistumassa. Koulun tarvetta ei voi yksin määrittää kustannus per oppilas periaatteella, on huomioitava myös tulokset, koulumatkat ja asuinalueiden väestörakenne. Lähikoulu on alueen vetovoimatekijä.

Kotikoulua tarvitsevat vanhemmat, jotka työnsä takia vaihtavat usein asuinpaikkaa, vaikeavammaiset tai tiettömien taipaleiden takana asuvat. Kouluhallituksen on valvottava kotikouluja ja määriteltävä pelisäännöt. Kotikoulun pitäjältä on vaadittava tietyt valmiudet, kuten auton ajo-opetustakin antavilta.

 

Ruokaketjun ongelmiin on ratkaisu

Olen tehnyt töitä maatilalla, johtotehtävissä elintarviketeollisuudessa, tukkukaupassa, ketjukaupoissa eri puolella Suomea, joten tunnen asiat ja ongelmat paremmin kuin monet poliitikot. Poliitikkojen ratkaisu on uusien lakien ja sääntöjen laatiminen, se ei ole toiminut.  Seuraavassa kolme ”pointtia” ongelmien ratkaisuun minun mielestäni.

Tuottajien ongelmana on vaikutusvalta neuvotteluissa teollisuuden ja kaupan kanssa. Ratkaisuna on myyntivolyymin kerääminen yhteen joko maakunnittain tai valtakunnan tasolla. Odotan että MTK toimii. Odotan että ne viljelijät, jotka ovat MTK:ssa, elintarviketeollisuuden ja kaupan hallinnossa, toimivat tuottajien edun mukaisesti.

Toinen ongelma on palkkion epätasainen jakautuminen ketjussa. Pääasiassa syytetään kauppaa. Nyt pitää ulkopuolisen asiantuntijan tekoälyn avulla selvittää esimerkiksi mitä sadan maitolitran tuottaminen maksaa maatilalla (työtunnit ja energia) ja meijerissä (työtunnit, energia, kuljetus, pakkaus) ja kaupassa (työtunnit, säilytys, rahastus, hävikki). Samalla tavalla selvitetään lihan, leivän, perunan jne, kustannusten jakautuminen eri ketjun osissa. Jokaisen ketjun osan on saatava panostaan vastaavan osuuden katteesta. Tällä selvityksellä ei saada täysin vedenpitävää mallia, jakoa, mutta jos se on nykyistä parempi, se kannatti tehdä. Uutta järjestelmää voidaan vuosittain yhdessä tarkistaa, päivittää, kausivaihtelut huomioiden.

Kolmas kehittämisen kohde on yhteistyö. Ketjun jokaisen lenkin pitää puhaltaa yhteiseen hiileen ja ongelmat ratkaistaan ketjun yhteisissä palavereissa, ei julkisuudessa. Yhteistyöhön velvoittaa myös Suomen huoltovarmuus. Kotimaisen, puhtaan ruoan tuotanto on säilytettävä ja kehitettävä. Yhdessä olemme enemmän.

 

Kurat ohitettavan tuulilasiin

Ajankohtainen asia maantiellä, märällä kelillä, edellä menevän auton ohittaminen. Ajelin 2.3.2026 Heinolasta Helsinkiin klo 9-10. Ajoin noin 5km ylinopeutta vakionopeudensäätimellä. Joka kolmas auto ohitti meidät ajaen reipasta ylinopeutta. Joka kolmas auto kurvasi eteeni niin että kurat lensivät autoni ikkunaan. Ohituskaista oli vapaa eli ohittaja olisi voinut ajaa sitä pidempääkin. Teko kertoo autoilijan asenteesta toisia autoilijoita kohtaan moottoritiellä, Ilmeisesti häntä ohitetaan harvoin, koska hän ajaa riittävää ylinopeutta aina. Hänellä ei ole omakohtaista kokemusta kuran lentämisestä omaan tuulilasiin. Voin kuvitella, kun tällainen autoilija ajaa kaupungin kaduilla vesilammikon päältä, huomioiko hän jalkakäytävällä kulkijoita? Ei huomioi. Kurat lentävät jalankulkijoiden päälle. Autoilijoille malttia ja toisten huomioimista, yhteistyöllä liikenne sujuu ja kaikilla hyvä mieli.

Esimerkki kannustaa?

Koululaisille saatiin vihdoin kännykkäkielto oppitunneille ja kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Keskittyminen opiskeluun on parantunut ja välitunneilla liikunta ja yhteisöllisyys on lisääntynyt, parantunut. Eduskunnassa tilanne ei ole parantunut, sieltä annetaan oppilaille huonoa esimerkkiä, vaikka 24.2.2024 siellä keskusteltiin Suomen työttömyydestä, joka on Euroopan pahinta. Varsinkin oppositiopuolueiden puheenvuoroja ei kunnioiteta eikä kuunnella, näplätään vain kännykkää. Luulisi että tämä suuri työttömyys kiinnostaisi kaikkia kansanedustajia kuulemaan toistensa puheenvuoroja. Asennetta, välikysymystä työttömyydestä kuvaa sekin, että noin puolet eduskunnan tuoleista on tyhjillään ja eniten tyhjiä tuolia oli hallituspuolueiden paikoilla. Sama meno eli kännyköiden raplaaminen toistuu myös joka torstain kyselytunnilla. Toivon että eduskunnan puheenmiesneuvosto kieltäisi kännykän ja tietokoneen käytön televisioiduissa lähetyksissä eduskunnasta. 

                                                                                             

          Miksi ruokaketju pellolta pöytään ei toimi?

Vuosia jatkunut puheenaihe on Suomen ruokaketjun toimivuus, kustannukset ja palkkioiden jako. Aina kun maatalousministeri vaihtuu, uhotaan että nyt ongelmat korjataan. Ei ole muuta saatu aikaan kuin uusia sääntöjä, lakeja ja virkamiehiä. Suomessa on markkinatalous ei suunnitelmatalous kuten Neuvostoliitossa aikanaan. Ja nyt uusin tapahtuma on kotimaisen lihakarjan myynti Eurooppaan paremman hinnan takia. Kenenkä tavoite tämä on? Pahimmillaan siitä seuraa, että Euroopasta tuodaan suomalaista lihaa takaisin Suomeen.

Olen samaa mieltä, että Suomen ruokaketjussa jokainen toimijan pitää saada työtään vastaava osuus katteesta. Minunkin mielestäni nykyinen tulonjako ei ole tasapuolinen. Sanotaan että tuottajilla on huonoin neuvotteluasema ketjussa. Miksi MTK ja tuottajat eivät sille ole mitään tehneet? Kauppa ja teollisuus osittain ovat keränneet ostovolyymit yhteen ja parantaneet näin neuvotteluasemiaan. Tuottajien neuvotteluasemaa paranee, kun volyymit kerätään yhteen, vaikka ensin maakunnittain, MTK:n tai uuden yhteistyöelimen avulla. Luulisi että tämä on mahdollista koska moni tuottaja vaikuttaa jo teollisuuden osuuskunnissa ja kaupan hallinoissa. Turha syyttää muita, parasta katsoa peiliin. Yhteistyö on voimaa. Suomen tulevaisuuden ja huoltovarmuudenkin takia ruokaketjun saumaton yhteistyö pitää saada toimimaan. Asiakkaat arvostavat kotimaista, puhdasta, terveellistä ruokaa. Kotimainen ruoka ei ole kallista, meidän palkastamme ei ole koskaan mennyt niin vähän ruokaan kuin nyt.

 

  

 

Minun Heinolani

Mistä muistan Heinolan?

Olen syntynyt nykyisessä Heinolassa, Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla, Sotasairaalassa. Kotini sijaitsee 4km päässä Opistolta, entisen Nastolan puolella. Heinola on opiskelukaupunkini, valmistuin ensimmäisten merkonomien joukossa uudesta Kauppaoppilaitoksesta. Asuin Jyrängönkatu 28:ssa. Heinolassa sain ensimmäisen palkkani, rahana, paperipussissa, aina lauantaina. Harrastuksiini, hiihtoon ja maastojuoksuun Heinola tarjosi upeat puitteet. Heinolasta löytyi myös tyttöystävä ja myöhemmin rakas vaimoni ja lasteni äiti. Kauppaopiston jälkeen kohtalo johdatti opiskelemaan Helsinkiin, Jollas Opistolle. Valmistumisen jälkeen eka työpaikka oli Lahden Seudun Kauppakunnassa. Kun kokemusta kertyi uudet, vaativammat työpaikat löytyivät Kajaanista, Joensuusta, Orivedeltä, Nokialta, Tampereelta ja pääkaupunkiseudulta. Jokaisella paikkakunnalla seurasin myös Heinolan uutisia, Itä-Häme lehdestä ja TV;stä. Vierailut olivat Heinolaan säännöllisiä, juhlapyhinä ja sukulaisten perhejuhliin.

Jäin oravanpyörästä eläkkeelle jo 58v ja perustin yhdenmiehen firman, Suomen Luomupekka Oy. Ensimmäisiä tehtäviä uudessa hommassa oli järjestää Joensuussa perinteiset Karjan Messut. Messujen jälkeen, kuinka ollakaan, muuttokuorma tuotiin Heinolaan, Sepänniemeen. Veri veti kotiseudulle. Heinolassa valitettiin talvikauden hiljaisuutta. Syntyi idea Tuomo Jantusen kanssa järjestää Heinolassa kansainväliset Jäänveistokisat Rantapuistossa. Näitä kisoja järjestettiin muutamana talvena ja järjestelyvastuu siirtyi kaupungille. Myöhemmin kaupunki lopetti niiden järjestämisen. Heinolan yrittäjien kanssa perustettiin Kaupunkisydän ry, joka järjesti tapahtumia ja hoiti toria. Rantapuistossa oli muutama valaistu joulukuusi joulun aikaan, siitä lähti idea valaista joulupuita lisää ja julistaa Heinolan Suomen Joulupuukaupungiksi, ekat sadan puun valot kävi sytyttämässä presidentti Sauli Niinistö. Seuraava innovaatio oli hiekanveistokisat kesällä Siltasaaressa. Pienempimuotoisia jäänveisto- ja hiekanveistotapahtumia järjestettiin Citymarketin nurkilla. Siellä järjestettiin myös monena vuonna moottorisaha-veistokisoja. Heinolassa oli kiva järjestää erilaisia tapahtumia, yleisö tykkäsi ja tuli paikalle, kauempaakin.

Olen ollut kotimaisen luomun ja lähiruoan puolesta puhuja ja pienyrittäjien valmentaja. Tunnistin hetken koittaneen ABC liittymää rakennettaessa. Lähiruokatori Heilan synnytys alkoi. Löysin oikeat yrittäjät ja hyvän henkilökunnan. Heilaa ei synnytetty päivänperhoseksi, vaan elämään ja kehittymään. Heila voi vielä tänäänkin hyvin. Olen ollut jo vuosia ajamassa ja tukemassa Prisman rakentamista Heinolaan. Monia mutkia ja valittajia on ollut vastassa, mutta Prisma avataan Heinolan eteläiseen liittymään 2027 keväällä. Sekin tavoite toteutuu ja kotikaupunki kiittää. Tavataan Prisman avajaisissa.  Olen taas joutunut muuttamaan pois Heinolasta lastenlasteni perässä pääkaupunkiseudulle. Vaikka minä lähden Heinolasta, kotikaupunkini Heinola ei lähde sydämestäni.

Tässä oli ne kaikki myönteiset asiat, josta muista Heinolan, kotikaupunkini. Muutama kielteinen muistokin on, mutta ne ovat eri jutun aiheita.