Osaako päättäjät ennakoida?

Mitä ennakointi merkitsee? Ennakointi merkitsee ajoissa varautumista tulevaan. Päättäjien ennakoimattomuus paljastui datakeskusboomissa. Poliitikot, hallitus odottivat investointipäätöksiä ”kieli pitkällä”. Siinä odotellessa unohtui pelisääntöjen laatiminen. Maailmalta tiedossa oli, että Suomi on houkutteleva ympäristö datakeskuksille eli tulijoita riittää.

Toiseksi maailmalta oli havaittavissa hypervaikuttamisen lisääntyminen ja kohdistuminen yhä kriittisimpiin kohteisiin. Tähän olisi pitänyt laatia varautumissuunnitelma valtiolle, kunnille, yrityksille ja suomalaisille. EU:lla pitäisi olla ohjelma, jolla me voimme tehdä superhyökkäyksiä maihin, jotka niitä tekevät meille. Meillä on ydinpelote, meillä pitäisi olla myös superhyökkäyspelote, kuten presidentti Niinistökin on todennut. Kauhun tasapaino on hyvä pidäke.

Ilmastomuutos on kolmas esimerkki huonosta varautumisesta, vaikka tiedämme mitä on tulossa. Ilmasto lämpiää, tulvat lisääntyvät, metsä-maastopalot lisääntyvät, uudet hyönteiset ja kasvit yleistyvät jne. Pitäisi olla kansallinen ohjelma, miten näihin varaudutaan, Suomi, kunnat, yritykset, suomalaiset. Miten maatalous sopeutuu, miten talviurheilulajit muuttuvat, miten tulviin ja maastopaloihin varaudutaan, miten uudet kasvit ja hyönteiset huomioidaan jne.

Kokemuksista oppiminen auttaa ennekointiin, varautumiseen. Esimerkiksi Itä-rajan sulkeminen ja maahanmuutto lainsäädäntöjen muutokset. Toinen esimerkki on pandemioihin ja kulkutauteihin varautuminen rokotusohjelmilla

Toivon että liika politisoituminen ei vaaranna tarvittavaa varautumista tuleviin uhkiin. Maalaisjärki kunniaan. Yhdessä olemme enemmän.

 

Mikä on nykyään hyvää palvelua?

Ennen yrityksille voit soittaa palautteensa suoraan henkilölle, ei tarvinnut varata aikoja. Voi lähettää sähköpostia, osoite löytyi helposti. Voi lähettää kirjepostia, osoite löytyi helposti tai jättää soittopyyntö ja soitto tuli samana päivänä. Voi kävellä suoraan palautteensa kanssa firman pomon huoneeseen. Palvelu oli asiakasystävällistä, henkilökohtaista, lämmintä.

Miten nyt? Yrityksen palautesivuilta ei saa henkilökohtaista yhteyttä kuin tilaamalla puhelinajan parin viikon päähän. Joillakin yrityksillä on puhelinnumero, johon voi soittaa, jos maltaa odottaa tuntikaupalla ja kuunnella omaperäistä musiikkia ja odottaminen puhelimella maksaa. Siellä voi olla yhteydessä virtuaaliavustajan kanssa, joka ehdottaa lukemaan kymmeniä sivuja valmiita vastauksia esiintyviin ongelmiin, kysymyksiin. Sieltä ei yleensä löydä sähköpostiosoitetta

Yritysten ohjeet ongelmien korjaamiseksi tai uusien palvelujen asennuksesta ovat joka vuosi tulleet yhä monimutkaisemmiksi. Tähän saakka olen pysynyt jotenkin mukana, mutta nyt viimekuukausina on tullut seinä vastaa 82 vuotiaalle merkonomille. Palvelut ovat mielestäni kehittyneet huonompaan suuntaan esimerkiksi pankeilla ja puhelinoperaattoreilla, siellä on tapahtunut töiden siirto firmalta asiakkaille. Asiakaspalvelu on konemaista ja kylmää. Minulta kului  kuusi tuntia maksullisen tv-paketin käyttöönotossa ja pari tuntia Click to Pay toiminnan liittämiseksi pankkikorttiin, ei vielä onnistunut, en saanut apua.

Me olemme asiakkaita, maksajia, hyväksymmekö tämän kehityksen? Kyllä ennen oli paremmin.

 

Luomupekan selviytymistarina

Olen syntynyt 1944 Suomen Urheiluopistolla, maanviljelijän vanhimpana poikana. Kotini sijaitsee Nastolan, nykyisen Lahden Järvisten kylässä, lähellä Urheiluopistoa. Sieltä sain hyvät geenit liikuntaa. Kuukautta ennen 50v juhliani juoksin Cooperissa 3050m, olin päättänyt että jos en juokse yli 3000m juhlia ei pidetä. Ne pidettiin Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä, esiintyjinä Danny ja Armi. Työurani olen tehnyt S-Ryhmässä, eri puolilla Suomea 35v ja yksityisyrittäjänä Suomen Luomupekka Oy:ssä 20v.

Minulla todettiin 1996 nuoruustyypin diabetes. Kun lääkäri totesi että ”teillä on nuoruustyypin diabetes”, kättelin lääkäriä ja sanoin että ”tässähän nuortuu itsekin”. Diabeteksen hoitotasapaino on nyt hyvä.

Vuonne 2002 minulta leikattiin peräsuolen syöpä. Leikkaus tehtiin Meilahden sairaalassa Helsingissä, jossa sain Suomen parasta hoitoa. Syöpään sairastuminen oli järkytys, tuntui että kuolema tuli liian lähelle. Maalla, kotiseudulla yleensä, kun kuultiin että jollakin oli syöpä, ajateltiin että kuolleekohan tänä vai ensi vuonna. Kun lähdin syöpäsairaalasta, lääkäri piti loppupalaverin, jossa totesi, että viiden vuoden päästä, joilla on samanlainen syöpä, puolet on elossa. Löin lääkärin kanssa vetoa, että minä olen niiden selviytyneiden joukossa. Lääkäri totesi, että sitten se on sinusta kiinni, eli tarkoitti positiivista elämänasennetta ja tavoitteita. Ystävät ja vertaistuki myös auttoivat.

Olin saanut ensimmäisen lapsenlapseni 2002. Kun tapasin hänet sairaalasta tulon jälkeen, päätin seuraavaa: Haluan nähdä, kun Salla menee kouluun, haluan nähdä, kun Salla pääsee ripille, haluan nähdä, kun Salla valmistuu ammattiin. Tänään voin todeta, että kaikki nämä tavoitteet ovat toteutuneet, kiitos Salla. Minulla on kyllä vielä pari muutakin tavoitetta, joiden uskon toteutuvan. Toteutunut on myös minun elämäni, olen saanut olla jatkoajalla jo 25v. Kiitos Suomen lääkärihoitajat, ystävät ja yläkerran Herra. Varmasti selviytymiseeni on vaikuttanut myös säännöllisen sauvakävelyn lisääntyminen (vähintään 5km per päivä) terveellisempi ruoka, kotiruoka. alkoholin käyttö minimiin, vähemmän stressiä ja pahaa mieltä.

 PS. Kuvassa lapsenlapseni Salla ja Pyry. Kiva että Suomen Urheiluopistolta saamani liikunnan geenit toimivat vielä lapsenlapsillakin, molemmat harrastavat liikuntaa ja kilpailevat omassa lajissaan (Hyrox ja salibandy). Pappa on ylpee.

 

VM:n tiekartta julkisen talouden sopeutukseen

VM on ideoinut ja antanut hintalapun lähes 400 toimenpiteelle, joilla voidaan julkista taloutta sopeuttaa. Tämä ei ole VM:n kanta sopeutustoimenpiteiksi, tämä on poliitikoille ja puolueille toimenpidelista, joista he voivat valita reilumman vaihtoehdon. Tämä on siitä hyvä lista, että toimenpiteillä on hintalappu eli paljonko se tervehdyttää julkista taloutta seuraavan hallituskauden aikana. Parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän tavoite on 8-11 miljardia eli tämä loppusumma pitäisi tulla puolueiden valitsevista toimenpiteistä. Nyt puolueet eivät voi selitellä, valehdella eikä hämätä puhetaidoillaan, yhteenlaskettu vaikutusarvion tulee olla velkajarrutyöryhmän tavoitteen mukainen. Tämä helpottaa äänestäjien päätöksentekoa. Jos säästötalkoissa kaikki ovat mukana, säästötarve henkilöä kohden jäisi pieneksi. Mukana pitää olla eläkeläiset ja työssäkäyvät suomalaiset, puolustusmenot, sote-menot, verot, indeksit, yritystuet, puoluetuet, valtion ja kuntien organisaatioiden kevennykset, tekoälyn hyödyntäminen jne. Tämä tiekartta on nyt hyvä työlista puolueille vaaleihin valmistautuessaan.

Tavoitteiden toteutuminen vaatii toimintakykyisen, rohkean hallituksen. Paras olisi kolmen puolueen hallitus. Esimerkiksi viiden puolueen hallituksessa joudutaan tekemään liikaa kompromisseja, jolloin lopputulos haalistuu, kevenee, hämärtyy.

Jään mielenkiinnolla odottamaan VM:n kasvulistaa.

Onko S-Kauppias, kauppias?

Mitä eroa on K-kauppiaalla ja S-kauppiaalla? Niillä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Kumpikin vastaa toimipaikkansa tuloksesta. Kumpikin on mukana ketjun kanssa rakentamassa valikoimia asiakkaiden tarpeiden mukaan, kummankin pitää saada hyvä, ammattitaitoinen henkilökunta motivoitua hyvään asiakaspalveluun, kummankin pitää löytää asiakkaita tyydyttävät aukioloajat, kummankin pitää olla kartalla mitä ympäristössä ja kilpailijoilla tapahtuu. Pitää olla edelläkävijä, jos haluaa voittaa kilpailijan.

Eroavaisuuksia; Kun S-kauppias tekee hyvää tulosta, voitot kerryttävät osuuskaupan kassaa, jolla kunnostetaan toimipaikkoja, rakennetaan uusia, maksetaan henkilökunnalle tulospalkkioita. K-kauppiaan voitto menee mutkan kautta kauppiaan omalle tilille, kauppias voi tietenkin niillä rahoilla kunnostaa omaa toimipaikkaansa ja palkita omaa henkilökuntaansa, osa tallentaa varoja paraatisi saarelle tai ostaa uuden avoauton. Kun S-kauppiaalla menee huonosti hän menettää työpaikkansa. Kun K-kauppiaalla menee huonosta hän voi menettää työpaikkansa lisäksi omaa ja anoppinsa omaisuutta.

Kauppias nimitys kuvaa paremmin kummankin ketjun tulosvastuullisia toimipaikkojen pomoja. Olen käyttänyt näitä nimityksiä jo viime vuosisadalla. ”Se koira älähtää, johon kalikka kopsahtaa” valittajina ovat olleet osa K-kauppiaista ja heidän tukijoistaan. ”Kauppias” nimitys ei ole mikään yksinoikeus jollakin ketjulla.

 

 

Kaupan keskittyminen?

Ari Yli-Teevahainen 17.10.2026 kertoi I-H lehdessä omia näkemyksiään kaupan kehityksestä ja tulevan Prisman vaikutuksesta. Hän kertoi aktiivisesti seuranneensa kaupan kehitystä 30 vuoden ajan, minä olen ollut 30 vuotta töissä eri johtotehtävissä osuuskaupassa kahdeksalla ei paikkakunnalla Suomessa eli minulla on oikeata tietoa eikä vain seurantatietoa. Osuuskaupallakaan ei ole aina mennyt hyvin, viime vuosisadan loppupuolella konkurssi kolkutteli ovella, kymmeniä osuuskauppoja ja satoja myymälöitä poistui kartalta, myös Heinolan Osuuskauppa. Virheistä opittiin. Liikeideat uusittiin, kauppakonseptit ja työnjako uusittiin, logistiikkaa oikaistiin, henkilöstöä koulutettiin, valmennettiin, jäsenistä tuli asiakasomistajia, bonusjärjestelmä uusittiin jne. Valitettavasti kirjoituksessa oli paljon tekoälyn tuomaa vanhaa, historiatietoja, joka ei tänään enää pidä paikkaansa. ”Joka vanhoja muistelee …”

Seuraavassa oikaisen muutaman väärinkäsityksen. Heinolan Osuuskauppaa ei ole olemassa. En ole ehdottanut, että Prismassa mainostetaan keskustan palveluja, olen ehdottanut, että Prisman P-alueella kerrotaan keskustan palveluista, ei yksitäisistä yrityksistä ( kahvilat, ravintolat, erikoisliikkeet, tori, museot). Kävelyetäisyyteen vaikuttaa mittaajan askeleiden pituus. Jos kivijalkakaupoissa on erilainen valikoima ja palvelu kuin Prismassa, se vetää ohikulkevia asiakkaita. Muutama kivijalkakauppa keskustassa tätä jo hyödyntää. Citymarket ja Prisma yhdessä saavat yhä useamman ohikulkijan poikkeamaan Heinolaan asioimaan, ostamaan.

Kirjoittaja toteaa myös, että syyllisiä kaupan keskittymiseen eivät ole S-Ryhmä ja Kesko vaan viranomaiset ja päättäjät. Eduskuntavaalit ovat tulossa, tässä olisi ollut hyvä sauma kertoa ehdokkaille mitä päättäjien pitäisi tehdä ja mitä se vaikuttaisi ruokakorin hintaan? Vertailussa keski-Eurooppaan pitää aina huomioida, verotus, harvaan asuttu maa, etäisyydet ja kiinteistökustannukset.

Lopussa kaikki hyvin, Ari Yli-Teevahainen on mielissään Prisman tulosta Heinolaan.

 

Tuottajien ahdinko?

Osa poliitikoista ja MTK ovat huolestuneita maataloustuottajien tilanteesta, eli huoli on ollut joka vuotista jo kauan. MTK etsii ongelmaa ratkaisua lainsäädännöstä ja vähittäiskaupasta, erityisesti S-Ryhmästä. MTK on julkaissut maksettuja mainoksia, jossa tuotteesta kerrotaan tuottajille maksettu hinta ja kaupassa asiakkaan maksama hinta eli annetaan ymmärtää, että se väli on kaupan palkkiota, jätetään kertomatta, että välissä on elintarviketeollisuuden osuus, meijerit, leipomot, lihateollisuus. MTK suojelee ja varjelee elintarviketeollisuutta koska suuri osa tuottajista on sen omistajia osuuskuntien kautta ja sieltä on tulossa osinkoja. Monessa osuuskunnasta puolet tuloksesta jaetaan osinkoina omistajille, tuottajille. Onko tämä tulo huomioitu ahdingossa?

EU on estänyt naudanlihan tuonnin alueelle esim. Brasiliasta, koska liha ei täytä EU:n ehtoja. Tämä merkitsee Suomessa naudanlihan kysynnän kasvua. Viimeisen vuoden aikana naudanlihasta on maksettu tuottajille yli 50% enemmän kuin vuosi sitten.

Maatilojen määrä laskee, eläinten lukumäärä laskee, maatilojen koko kasvaa ja tehokkuus paranee. Maataloustukien saajia 2024 oli 52000 joista 85% oli maatiloja. Tukia saavat mm. Luonnonvarakeskus, Proagria Itä-Suomi, Etelä-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Suomi, Suomen metsäkeskus, Valio jne. Jos tukia ei maksettaisi kuin aidoille kotimaisen ruuan tuottajille he saisivat lähes 30 miljoona euroa tukia enemmän ja kannattavuus paranisi. Miksi näin ei tehdä?