Lähiruoan menestymisen syyt?

Ari Viuhko kirjoittaa 21.9. Itä-Häme lehdessä”Pieni ei aina ole isoa kauniimpaa” Hän kertoo että mainostajat ovat nyt huomanneet että kuluttajat arvostavat lähiruokaa, käsitöitä ja pientuottajia. Miksi?

Asiakkaat arvostavat nyt kotimaisuutta, tuotantoketjun läpinäkyvyyttä, luomussa lisäaineettomuutta ja turvallisuutta, työtä kotiseudulle, makua, pienempää hiilijalanjälkeaä. Tutustuin viime viikolla Pohjois-Karjalan kauppoihin, siellä kaikki maakunnassa tuotetut tuotteet, kaikissa kaupparyhmissä oli merkitty hintalapun viereen ”Työtä Pohjois-Karjalassa” -merkillä.

Olen valmentanut satoja elintarvikealan pientuottajia teemalla ” miten saan tuotteeni kaupan hyllylle?” Lähiruokatuotteet ovat merkittävästi lisääntyneet kauppojen hyllyillä juuri sen takia kun asiakkaaat niitä haluavat. He ovat kiinnostuneet tuotteiden alkuperästä ja tarinasta. Esimerkiksi ”Äidin äidin juureen leivottu, Vierumäen kankailla tuulettuneesta rukiista, Vuolenkosken myllyllä jauhetuista jauhoista ja Salosen tuvan kiviarinauunissa leivottu ,aito ruisleipä” Tästä tosi tarinasta, tiedosta moni asiakas maksaa vähän enemmän kuin kasvottomasta massatuotteesta.

Yli kymmenen vuotta sitten synnyttämäni Lähiruokatori-ravintola Heila hyödynsi ABC:n asiakasvirtaa, nyt alueen muut yritykset hyödyntävät Heilan asiakasvirtaa. Heilan asiakkaista suurin osa on moottoritieltä poikkeavia. Heila on yksi syy pysähtyä Heinolaan ostoksille.

PS. Menen ensi viikolla kertomaan lähiruoan ilosanomaa Loviisan yrittäjille

Lahti- Suomen Luomupääkaupunki 2022?

Luomupekka onnittelee Euroopan ympäristöpääkaupunkia, Lahtea 2021. Tässä yksi lattiatason kehittämisidea. Aamulenkillä olen tavannut monia eri ikäisiä henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti keräävät roskia. Esitän että näitä vapaaehtoisia etsitään lisää ja heille teetetään vihreät liivit joissa esim. teksti”Euroopan ympäristöpääkaupungin TEKIJÄ” Kaupungin organisaatiosta nimetään yhteyshenkilö joka hyväksyy ja luetteloi ”Tekijät” ja heidän alueensa. Tekijät välittävät kentältä tietoa yhteyshenkilölle, missä iso kasa roskia haettavaksi, missä roskakori rikki ja mistä se puuttuu jne.

Haastavia tavoitteita pitää olla. Seuraava tavoite voisi olla ”Lahti-Suomen luomupääkaupunki 2022”. Tällä hetkellä se on Kiuruvesi. Lahdella on hyvät edellytykset saavuttaa tavoite, jos yhteistyötä ja päätöksiä saadaan aikaan. Seuraavassa muutamia toimenpide-ehdotuksia:

-tavoitteen saavuttamiseen haastetaan kaupunki, kunnat, MTK, kaupan ketjut, alan

oppilaitokset,yrittäjäjärjestö, alan yritykset, Luomuliitto

-kaikkiin kaupungin ruokapalveluihin hankitaan lähiruokaa-luomua Päijät-Hämeen alueelta,

Tämä tukee nykyisiä yrityksiä ja luo alueelle uusia yrityksiä, tuottajia.

-koululaiset tekevät keväällä retkiä tiloille joista heille toimitetaan ruuan raaka-aineita, näin he 

 oppivat tietämään mistä ruoka tulee ja miksi kannattaa syödä kotimaista

-kaupan ketjut ja ruokaravintolat kilpailevat siitä kenellä on eniten tuotteita Päijät-Hämeen alueelta

-torin ympäristöön pitää synnyttää Lähiruoka-Luomukauppa ja -ravintola tai hallista tehdään

lähiruoka-luomuhalli

-aktivoidaan metsämarjojen keräämistä ja järvikalojen kalastusta ja hyödyntämistä

-Messukeskuksessa järjestetään vuosittain Päijät-Hämeen lähiruoka-luomumessut

-Hyödynnetään EU:n ja Suomen hallitukset lähiruoaohjelmia ja hankkeita

-Kaupungin rajoille kyltti "Tervetuloa Euroopan ympäristöpääkaupunkiin"

-Lehdistö aktiivisesti esittelee ja kannustaa edelläkävijöitä, tuottajia, yrityksiä, lahtelaisia

Kehittämisterveisin Luomupekka Rusila

-Lähiruokatori Heilan synnyttäjä, lähiruokayrittäjien valmentaja, innovaattori

-kokemukseni.ideani,toimintatarmoni ovat käytettävissä tavoitteen saavuttamiseksi

Miksi Tanskan luomumyynti kasvaa yli 30% vuodessa?

Tanska on johtava maa luomunkulutuksessa maailmassa. Viime vuonna luomutuotteiden myynti lisääntyi 31%. Luomun markkinaosuus Tanskasssa on yli 13% kun se Ruotsissa on yli 7% ja Suomessa yli 2%.Tanskassa kauppa on sitoutunut luomuun, osa kaupoista myy tiettyjä tuotteita vain luomuna, esimerkiksi Fotex ketju myy juureksia vain luomuna. Myös Tansakan ravintoloissa luomun osuus lähentelee jo 10%. Luomutoimijoilla on yhteinen yritys joka kamppanjoi ja edistää vientiä. Rahaa kamppanjoihin saadaan myös EU:lta. Myös valtiovalta on panostanut luomuun pitkäjänteisesti mm. julkisissa ruokapalveluissa. Tansakalaisista yli 50% ostaa luomua joka viikko. Korkein markkinaosuus luomulla on kaurahiutaleissa 52%, porkkanoissa 42%, jugurteissa 39%.

Asiakkaat arvostavat luomun puhtautta, eläinten kasvatusolosuhteita, jäljitettävyyttä.

Suomella olisi mahdollisuus nelinkertaistaa luomun osuus helposti. Puhdas luonto ja yöttömät yöt auttavat. Luomutoimijoiden pitää tiiviimmin sitoutua Pro Luomuun ja tehdä yhteiskamppanjoita.

Myös ravintoloissa ja julkisissa ruokapaikoissa voisi helposti listä luomun osuutta. Ravaintolat ja ruokaketjut voisivat erottautua kilpailussa käyttämällä vain luomua. Tämä edellyttää myös samanaikaisesti tuottajilta ja teollisuudelta saatavuuden parantamista.Suomen puhtaassa ilmassa ja yöttömässä yössä kasvatetut luomutuotteet ovat luomun luomua. Myös hyviä vientituotteita.

S-Ryhmän ruokamanifesti

S- Ryhmä sitoutuu omalta osaltaan tekoihin, jotka nivoutuvat ruokateesien hahmottelemiin tulevaisuudenkuviin. S- Ryhmä haastaa kaikki ruokatoimijat mukaan, tavoitteena tehdä Suomesta kekseliäin ja kiinnostavin ruokamaa. Koko maailmassa. Yhdessä. Tulevaisuutta ei kukaan pysty tarkalleen ennustamaan. Mutta siihen voi ja siihen kannattaa kaikkien vaikuttaa.

Minun mielestäni merkittäviä toimenpiteitä, teesejä  S- Ryhmän ruokamanifestissa ovat:

1.S-Ryhmä sitoutuu parantamaan tuoreen kotimaisen kalan saatavuutta yhteistyössä kalastajien ja kalankasvattajien kanssa. Tuore järvikala halutaan kaikkien asiakkaiden ulottuville. Yksi tavoitteista on että tonnikalapurkki vaihtuu kuluttajien pöydässä särkipurkiksi. Miksi? Siksi että siinä on järkeä.

2.Lähiruoalla ja luomulla on vahva asema. Luomu kriteerit ovat jo lähtökohtaisesti tiukkoja, lähiruoassa jäljitettävyys on suurempaa. Lähiruoassa välikäsiä on vähemmän ja tuotteen matka kauppaan on lyhyt. S-Ryhmä on jo nyt Suomen suurin luomu ja lähiruoan myyjä.

3.S-Ryhmä haluaa olla radikaali läpinäkyvyyden edelläkävijä ruokatuotteiden toimitusketjussa. S-Ryhmä haluaa pilotoida blockchain -tasoista tuotteiden jäljitettävyyttä omissa toimitusketjuissa.

4.S-Ryhmä ei hyväksy rutiininomaista antibioottilääkitystä ja antibiootirehun antoa terveille eläimille. S-Ryhmä edellyttää, että kaikki omia merkkejä valmistavat, ulkomaista lihaa käyttävät tavarantoimittajat, sitoutuvat S- Ryhmän antibioottien käyttöohjeisiin.

5.S-Ryhmä lanseeraa terveellisiä lastenruokia näyttävästi esille myös myymälöissä. Osana kestävän kehityksen yhteiskuntasopimusta S- Ryhmä tekee ravitsemussitoumuksen, jolla edistetään parempia ruokavalintoja. Jo tänä vuonna Marttaliiton kanssa järjestetään 100 lasten kokki-kurssia yli 1000 lapselle.

6.S-Ryhmä vahvistaa satokausiajattelua; kauppoihin tulee yhä enemmän kauden kasviksia ja reseptejä. S-Ryhmä jatkaa kasvishalpuutusta, jotta kasvisten monipuolinen ja runsas käyttö on mahdollista kaikille.

Rakasta ruokaasi. Tunne se.

Luomuilluusio

Muutama kommentti TV:ssä 20.7. esitetystä ohjelmasta ”Luomuilluusio”

Ohjelmassa yhdistettiin kaksi eri asiaa, luomutuotanto ja työvoiman riisto. Katselijalle tuli mielikuva että luomutuotanto on työvoiman riistoa. Työvoiman riisto on suomalaiselle luomutuottajalle vieras käsite. Työvoiman riisto on tuttua monella tuotannon alalla maailmassa. Eettisesti tietenkin työvoiman riisto ei ole hyväksyttävää missään tuotannossa. Ohjelmassa korostui myös suuruuden ekonomian harha. Mitä suuremmat tuotantoyksiköt sitä enemmän ongelmia ja mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Suuruuden ekonomia, massatuotanto ei sovi luomutuotantoon. Hinta ei voi olla ainoa kilpailuvaltti. ”Iso on aina paha ja pieni on hyvä”.

Suomessa yöttömässä yössä, pääosin  perheyrityksissä tuotetut luomutuotteet ovat luomun luomua verrattuna esimerkiksi Etelä -Euroopassa tuotettuihin luomu- tuotteisiin. Suomessa valvonta on myös tiukempaa. Suomessa luomun hintakin halpenee, koska logistiikkaa on oikaistu ja kysyntä, volyymi kasvaa. Kannattaa siis suosia suomalaista luomua, se luo myös työtä Suomeen.

"Luomupekka on ruuan suurlähettiläs",kirjoittaa Diabetes-lehti

                      

Pekka Rusila iskee pöytään puisen asiakirjasalkkunsa, jossa lukee isolla:
Luomupekka. Se on paitsi hänen toimialaansa, myös lempinimi, joka kertoo
ideologiasta, johon hän heräsi vuosikymmeniä sitten. Hän on yksi maan
edelläkävijöitä luomu- ja lähiruuan markkinoinnissa. Unelmana on, että
jokainen kauppias voi viedä asiakkaansa pellonlaitaan ja näyttää, tästä on
ruokasi tullut.

”Lähiruoka on kuin paratiisi, lähiruoka on kuin satumaa, lähiruoka on kuin
taide, lähiruoka on kuolemattomuus…”, hän runoilee.

Luomupekka on nopealiikkeinen idea-automaatti, kuten häntä kylillä
kuvaillaan. Ei paha luonnehdinta hänestä itsestäänkään. Suuriin ikäluokkiin
kuuluvan miehen vauhtia ei ikä ole hidastanut, päinvastoin - nythän hänellä
vasta on aikaa sauhuta. Ansiotyönsä hän aloitti 60-luvulla S-ryhmässä, jossa
teki 35-vuotisen uran liikkeenjohdon tehtävissä eri pulilla Suomea.

”Olen maanviljelijän poika, ja se on aina näkynyt työssäni. Toin
ensimmäisenä vähittäiskauppaketjuun luomun. Aluksi vastaanotto oli nihkeää
ja jossain vaiheessa meinasin panna jo hanskat tiskiin.”

Uurastus kannatti, sillä nyt luomu- ja lähiruoka on kovassa nosteessa
tiloilla ja kaupoissa.

Luomupekka on valmentanut yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa satoja
pientuottajia ruuan markkinoinnissa kauppoihin. Hän kuuluu eduskunnan
lähiruokatyöryhmään ja on vaikuttanut EU:ta myöten kotimaisen ruuan
tuotantoon. Yksi hänen lempipaikoistaan on Lahti-Jyväskylätien varressa, Heinolassa
sijaitseva, iso lähiruokatori-lähiruokaravintola Heila, jonka hän aikoinaan ideoi menestyvien lähiruokayrittäjien kanssa
paikallisten ruuantuottajien myyntipaikaksi.

Oman yrityksensä, Suomen Luomupekka Oy:n hän pani pystyyn eläkkeelle jäätyään, jakaakseen näin
elämänvarrella kertynyttä hiljaista tietoaan.

Luomupekkaa huolestuttaa, että höttöruuan takia jo kymmenvuotiailla lapsilla
saattaa olla diabeteksen ensioireita. Myös lasten allergiat ovat
lisääntyneet hälyttävästi. Onko ihminen hyvinvoinnin myötä vieraantunut
itsestään ja kehostaan?

”Me söimme lapsena hiekkaa ja hevosenpaskaa ja ”luomuruokaa” ja teimme kovasti töitä, ei
tullut allergioita eikä ylipainoa. Meillä oli 15 lehmää ja viisi miestä, äiti oli työmyyrä,
joka kasvatti kaiken kasvimailla, teki veriletut ja makkarat, keräsi sienet
ja marjat ja kutoi sarkahousut, verhot ja matot”, hän muistelee.

Itsellään hänellä on kaksi kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Kun he tulevat
käymään, pappa touhuaa pöytään entisajan tyyliin luomumaidot- ja leivät ja salaatit,
saattaapa haeskella kaupoista luomunakitkin.

Jäntevään maalaiskehoon kasvanut mies kaipaa jatkuvasti liikkumista, josta
on tullut mieluisaa vapaa-ajantouhua.

”Olen juossut kaksikymmentä kertaa Suomi-juoksun, viisikymppisjuhlissani
juoksin Cooperin- testissä 3050 metriä”, hän kehaisee.

72-vuotiaan kroppa ei enää suostu juoksulenkeille, mutta tennis, pyöräily,
hiihto ja sauvakävely korvaavat sen mainiosti. Ulkoilmaihmisenä hän on
ideoinut Heinolaan vuotuiset jää-, puu- sekä hiekkaveistokisat.

Diabeteksen puhkeaminen oli jysäys laadukasta ruokaa ja liikunnallista
elämää viettäneelle, tuolloin viisikymppiselle Luomupekalle.

”Aluksi sitä hoidettiin aikuisdiabeteksena pillereillä, mutta kun olo ei
parantunut, vaihdoin lääkäriä. Selvisi, että minulla onkin nuoruustyypin
diabetes, sanoin lääkärille että minähän nuorruin itsekin.”

Hän pyysi työterveyslääkäriltä lähetettä Diabetesliiton kursseille, mutta
tämä totesi, että eihän tuollainen terve mies mitään kursseja tarvitse.
Lähete kuitenkin tuli, ja siitä Luomupekka on ikuisesti kiitollinen.

”Diabetesliiton kurssi oli minulle avain, siellä ymmärsin, että tämä sairaus
ei todellakaan näy, mutta hoitaminen on sitäkin tärkeämpää, jotta vältetään
myöhemmät sairaudet.”

Luomupekka on sopeutuja, uusien näkökulmien etsijä. Kun diabetes iski, hän
päätti, ettei pyristele sitä vastaan, vaan katsoo uteliaana, miten jatkaa
eteenpäin.

Monipistoshoidosta huolimatta hänen verensokerinsa eivät tahtoneet asettua -
kunnes hän muutama vuosi sitten tajusi, mistä oireilu johtuu. Se oli
stressi!

”Stressi on pitänyt lopettaa, sillä se näköjään vaikuttaa tosi paljon
sokereihini.”

Hoitotasapainonsa hän löysi uuden teknologian avulla. Hoitosuhde on
yksityisessä lääkäriasema Neliapilassa, jossa hän on mukana suomalaisen
Quattro Folian kehittämässä etähoitopalvelussa.

”Se motivoi paremmin kuin ruutuvihko! Laitan kännykälle muun muassa ruuat,
kuntoilun ja verenpaineen – jatkossa verensokeritesti menee suoraan ohjelmaan. Voin
keskustella ohjelman kautta lääkärin ja hoitajan kanssa enkä siksi joudu
käymään enää yhtä usein vastaanotolla.”

Hän toivoo, että SOTE-uudistuksen myötä uudesta teknologiasta pääsevät
hyötymään tasavertaisesti kaikki diabeetikot, sillä näin omahoito tehostuu
ja yhteiskunnan kulut pienevät.

Kuntien pitäisi satsata myös enemmän jalkojenhoitoon. Hän on huomannut, että
etenkin miehet karttelevat jalkahoitoa, silläkin riskillä, että murheet
vaanivat nurkalla. Eräskin hänen diabeetikkotuttavansa sai pienen kivensirun
jalkaansa, haava ei parantunut ja jalkaterä piti amputoida.

”Itsekään en olisi tajunnut jalkahoidon merkitystä, mutta vaimo
pakotti aikanaan minut sinne.”

Hänestä yhteiskunnalla on kiire tajuta hoidon ydin, sillä diabeetikoiden
määrä kasvaa vauhdilla.

”Hoito on itsestä kiinni! Ja hyvin hoidettu diabetes on yhteiskunnalle
halvinta hoitoa.”

Luomupekka toimii Heinolan seudun diabetesyhdistyksen lisäksi syöpä- ja
kuuloliittojen toiminnassa.

”Kun sain syövän pakoputkeen, lääkäri antoi huonot ennusteet. En antanut
periksi, ja nyt minulla on terveen paperit”, hän sanoo kiitollisena.

”Olen kiittänyt yläkerran herraa, joka antoi paljon lisäaikaa ja tehtäviä, joten nyt on
siis tehtävä töitä puolijuoksua”, hän naureskelee, ja jalat jo sutivat
seuraavaan paikkaan.

Kuten ruuan ja maatalouden, myös lähimmäisyyden Luopupekka nostaa korkeaan
arvoonsa. Hän vierailee jatkuvasti tuttujen vanhusten luona seuraa pitämässä
ja haastelemassa maailman menosta.

Positiivisen luonteensa Luomupekka sai syntymälahjana. Hän syntyi Vierumäellä Suomen
Urheiluopistolle perustetussa sotasairaalassa haavoittuneiden sotilaiden
keskelle. Naapurin täti oli sanonut, että tämä lapsi syntyi tuomaan iloa
maailmaan.

Kirjoittaminen on Luomupekalle niin mieluisaa, että toisinaan niskalihakset
ujeltavat. Kun uusi ajatus valtaa mielen, se on laitettava oitis ylös.
Tekstejään hän toimittaa Maaseudun Tulevaisuuteen, Etelä-Suomen Sanomiin ja
Itä-Hämeeseen. Lisäksi hänellä oma blogi, jossa jutut uudistuvat vilkkaasti.

Kun hän lähestyi seitsemääkymmentä, kaveri kannusti kirjoittamaan
elämänkerran. Niin sai alkunsa muutama vuosi sitten ilmestynyt ”Luomupekan
jäljet Suomessa 1944-2014”.

Hän laskee vaikuttaneensa elämänsä aikana kahdellatoista paikkakunnalla, tai
oikeaan jo kolmellatoista. Vuoden alussa hän muutti Heinolasta Lahteen,
sanoo kyllästyneensä entisen kotikaupunkinsa jämähtäneisyyteen.

”Oli muuton syynä sekin, että lapseni ja lapsenlapseni asuvat pääkaupunkiseudulla ja sinne
pääsee Lahdesta nopeasti junalla.”

Luomupekka ja Anneli löysivät upean kodin Lahden sataman
liepeiltä. Ikkunasta näkyvät kaupungin maamerkit: Vesijärvi, Sibeliustalo ja
hyppyrimäet. Venepaikankin hän sai, mutta antoi sen kaverilleen sillä
ehdolla, että tämä toimittaa järveltä tuoreet kuhat, ahvenet ja hauet.
Kotimaista lähikalaa sen olla pitää!

Teksti Sirpa Palokari, kuva Juha Tanhua, Diabetes-lehti kesäkuu 2017

"Suomessa maailman puhtainta ruokaa"

"Suomessa maailman puhtainta ruokaa"

Näin lausui ex-suurlähettiläs Bruce Oreckin joka toimii nykyään myös S-ryhmän vastuullisuuslähettiläänä. Hän katsoo suomalaista ruokakulttuuria etäämmältä, kansainvälisin silmin. On usein niin, että me itse emme erota ”metsää puilta”, me katselemme näitä asioita liian läheltä, emme tunnista erilaisuuksiamme, ylivoimaisuuksiamme. Tarvitaan ulkopuolinen herättäjä. Bruce kehuu yöttömässä yössä kasvaneita kesän vihanneksia, juureksia, marjoja ilmiömäisiksi. Hän on erityisen ihastunut mustikkaan ja korvapuusteihin

Brucen mukaan 2020 luvulla kaupunkikulttuuri vahvistuu, nuoret elävät mahdollisimman egolokisesti, mielellään autoitta, lähellä palveluja, he eivät halua kokata kotona vaan menevät kahviloihin tapaamaan ystäviä, he arvostavat myös lähellä tuotettua ruokaa. Tämä tarkoittaa parempaa kahvilakulttuuria Suomeen

Kaupan kalatiskiä pitää arvostaa enemmän ja kehittää. Lisää kotimaista järvikalaa. Brucen mielestä muikku on parasta. Kun talvella kotimaisten kasvisten saanti on vähäistä, hän ehdottaa että kaupunkimarkettien katolle rakennetaan kasvihuoneita jotka hyödyntävät hukkalampöä ja led-valoja. Kuljetuskustannukset ja liikennepäästöt vähenevät. Hän ehdottaa, että mustikasta ja korvapuustista tehdään suomalainen brändi.

Bruce kertoo että hän on lisännyt lautaselleen kasviksia ja kalaa ja vähentänyt punaisen lihan syöntiä kerran pari viikkoon. Hän toivoo, että Suomen puhtaasta ruoasta tehdään runoutta. Hän ei tiennyt, että savolainen suurtalousemäntä on jo tehnyt lähiruokarunon, jolla hän motivoi henkilökuntaansa.

Lähiruoka on kuin Paratiisi

-Työyhteisön ilo, ammattitaidon arvostus, hyvät ihmissuhteet, onnellisuus

Lähiruoka on kuin Satumaa

-kodin ja mummolan maut ja tuoksut, nautinto, viihtyminen

Lähiruoka on kuin Taide

-viimeistelty, hienostunut, eettinen, hiottu, aito makuelämys

Lähiruoka on kuin Löytöretki

-uudet maut, entiset maut, kokeilut, perinteet, luovuus

Lähiruoka on kuin Rakkaus

-perinteeseen, kotiseutuun, makuihin, ”minä haluan Sinulle hyvää”

Lähiruoka on kuin Kuolemattomuus

-aito ei koskaan katoa

Lahden vanhan linja-autoaseman käyttöidea

”LähiCenter  tai  FinishCenter tai  Lahden Mummola tai Lähimummola tai PuotiCenter  tai ElämysCenter”

-Lähiruokamyymälä ja lähiruokaravintola vierekkäin (malli Heila)

-Kotileipomo

-Kotijuustola

-Olutpanimo, pienpanimo, hämäläinen sahti, pieni pubi

-Terveyskioski  (kaikki lisäaineettomia kotimaisia tuotteita)

-Joka viikon la-su tuottajien tori (tuottajat itse myyvät tuotteitaan)

-Tiloja käsityöläisille-kädentaitajille

Lähiruoan ja luomun kysyntä tulee nousemaan ja kädentaidot tulevat uudestaan kunniaan. Tällä keskittymällä olisi iso merkitys pienyrittäjille,tuottajille ja matkailijoille. Se myös osaltaan murentaisi suurten kauppaketjujen ylivaltaa. Siitä tulisi jatkossa yksi Lahden vetonaula. Erilainen.

Lokaali tapahtuman Kylätori 10.9.2016

Kotimaisen kalan saatavuuden parantaminen

Suomi on tuhansien kalaisien järvien maa. Järvissä kasvaa mahtava, monipuolinen kalasaalis. Kalastajat puuttuvat. Tarjonta kaupoille ja ravintoloille on olematonta. Puuttuu toimiva ketju järveltä pöytään. Tänään kalastettu, huomenna kaupassa, ravintolassa. Kotimainen järvikala on puhdas luonnontuote.

Yhä useampi ammattikalastaja lopettaa. Viranomaiset laativat jatkuvasti uusia sääntöjä, jotka vaikeuttavat kalastajien toimeentuloa ja kotimaisen kalan hyödyntämistä. Viranomaiset sanovat että EU vaatii. Miksi sitten esimerkiksi Italiassa kalan käsittelyvaatimukset ovat erilaiset kuin Suomessa? Italia toteuttaa suunnilleen EU:n perusohjeita mutta Suomessa virkamiehet ovat lisänneet omia vaatimuksiaan ja byrokratiaansa EU:n perusohjeiden päälle. Luulisi että ilmasto-olosuhteidenkin ansiosta Suomessa säännöt voisivat olla löysempiä. Europarlamentitko Sirpa Pietikäinen on monesti todennut että Suomen viranomaiset keksivät liikaa omia säännöksiään EU:n ohjeiden päälle, jotka vaikeuttavat pienyrittäjien toimintaa.

Suomalaiset syövät yhä pääosin ulkolaista kalaa. Tilastojen mukaan Suomessa kulutetusta kalasta vain noin kolmasosa on kotimaista. Kotimaisesta suurin osa on kasvatettua kirjolohta. Järvikalan osuus myynnistä on vain noin 2%.

Ravitsemussuositukset ja terveysviranomaiset puhuvat jatkuvasti kalan erinomaisuudesta ruokavaliossa, ja kalan lisäämisestä ruokalautasella. Kalaa pitäisi syödä 2-3 kertaa viikossa. Me syömme vuodessa noin 4 kg kotimaista kalaa ja noin 11kg tuontikalaa. Elintarviketeollisuusliitto valittaa kotimaisen kalan saatavuuden puutteesta, mutta ei toimi tilanteen korjaamiseksi. Saatavuuden lisääminen, alentaa myös hintapiikkejä.

Esimerkiksi Kiuruvedellä koulujen ja kunnan laitosten ruokalistalla on viikottain kotimaista lähikalaa. Kunnan päättäjät ovat näin päättäneet , homma toimii. Miksi tämä ei toimisi jokaisessa kunnassa?

Muutama vuosi sitten olisin käynnistänyt kotimaisen lähikalan hyödyntämisen Heinolassa, se kaatui terveysviranomaisen ylisuuriin vaatimuksiin. Ehdotin vuoden koeaikaa jossa yhdessä viranomaisen kanssa kehitettäisiin konseptia, sekään ei kelvannut. Viranomaistenkin pitäisi tukea uusia innovaatioita myötäotteella.

Keskustelin tänä kesänä Tahkovuorella, EL Monte ravintolanpitäjän kanssa lähiruuasta, kausituotteista, lähikalasta, tuoteketjun läpinäkyvyydestä jne. Hän hyödyntää lähiruokaa ja lähikalaa. Suosituimpia järvikaloja ovat kuha, siika, ahven, muikku. Olimme molemmat samaa mieltä että tästä olisi mahdollista saada Suomen terveysmatkailulle yksi lenkki, kilpailuvaltti. Kotimaiselle järvikalalle pitää saada toimiva ketju järvestä ruokapöytään. Pitää perustaa valtakunnallinen hanke esimerkiksi nykyisen yrityksen ympärille tai kokonaan uuden yrityksen ympärille johon hankkeen aikana rakennetaan toimiva ketju kalastajalta, elintarviketeollisuuteen, kauppaan, ravintolaan, kuntien ruokahuoltoon, kuluttajan ruokapöytään. Viranomaisten pitää ymmärtää että Suomelle riittää EU:n perusohjeet, säädökset, kuten ne riittävät Italiallekin. Järvikalan monipuolinen hyödyntäminen ravinnoksi on hyvästä niin ympäristön, terveyden kuin paikallistaloudenkin kannalta.

Kotimaisen järvikalan puolesta, Luomupekka Rusila, Heinolasta

Miksi lähi-ja luomuruokaa?

Koska se vahvistaa kotikunnan taloutta ja hyvinvointia

-verorahat jäävät kotikuntaan, hankinnat työllistävät ja kehittävät maaseutuyrittäjyyttä, alueen

  ruokaomavaraisuus vahvistuu

Koska se on turvallista ja puhdasta

-tiedetään mitä syödään ja mistä ruoka tulee, suomalainen ruoka on maailman turvallisinta ja puhdasta

-lähellä tuotettua  ruokaa ei tarvitse kyllästää lisäaineilla säilyvyyden vuoksi, luomuelintarvikkeissa

  lisäaineiden käyttöä on rajoitettu

Koska se on ympäristövastuullista

- ympäristöystävällisin ruoka sisältää runsaasti mm. lähellä tuotettuja kausituotteita, kasviksia, kalaa, marjoja

- luomu on ainoa valvottu ympäristövastuullinen tuotantomenetelmä ja se turvaa luonnon monimuotoisuutta

Koska se on hyväksi eläimille

- kun lihatuotteet ostetaan läheltä, tiedetään minkälaisissa oloissa eläin on elämänsä elänyt

- luomutuotannossa eläimet elävät lajilleen tyypillisissä olosuhteissa

Koska se kehittää paikallista ruokakulttuuria

-oman alueen maut, raaka-aineet ja ruokaperinteet tulevat tutuiksi ja säilyvät

- kun lapsena oppii mistä ruoka tulee ja kuka sen tekee, ruokaa ja sen tekijöitä arvostaa myös aikuisena

Miten meillä Heinolassa?

Olemme terveysliikuntakaupunki. Kaupunkilaisille on tarjolla monenlaista liikuntaa, liikuntapaikkoja ja tapahtumia. Mutta pitää muistaa että terveyteen kuuluu myös terveellinen ruokakulttuuri. Toivoisin että kaupunkimme kouluissa, päiväkodeissa, palvelutaloissa olisi vahvasti lähiseudun lähiruoka -ja luomuruoka esillä ja se tuotaisiin syöjille näkyvästi esille. Lähituottajat kävisivät kouluissa esittelemässä tuotteitaan ja koululaiset vierailisivat lähituottajien tiloilla jne. Avainasemassa ovat päättäjät, valtuutetut. Ihmettelen että asia ei ole monista aloitteista huolimatta toteutunut käytännössä, vaikka päättäjinä on monta maaseutuyrittäjää, tuottajaa ja terveysalan ammattilaista. Terveyteemme liittyvissä asioissa hinta ei ole ainoa ratkaiseva tekijä. Tässäkin asiassa yhdessä olemme enemmän. Perustetaan Lähiruokaprojekti yhdessä kaupungin, seurakunnan,  ravintolayrittäjien, pitopalveluyrittäjien ja ruokakauppojen kanssa ja tehdään Heinolasta oikea terveyskaupunki jolla erottaudutaan muista kaupungeista. Esimerkiksi luodaan malli jossa kuluttaja voi ryhtyä maatilan osakkaaksi ja näin saada satokauden tuotteita suoraan tilalta kotiinsa. Samalla luodaan työtä kotikaupunkiin ja terveellisimpiä kaupunkilaisia. Maine kiirii ja asukasluku kasvaa. Meillähän jo on maankuulu lähiruokatori ja lähiruokaravintola Heila.

Kehittämisterveisin Luomupekka Rusila, Eduskunnan lähiruokatyöryhmän jäsen

Kuinka paljon voidaan tulosta ulosmitata?

 

Päivittäistavarakaupan ketjut ovat viimeisenä parinakymmenenä vuotena menestyneet hyvin, tulosta on kertynyt. Osaksi se on varmaan tullut toimintoja rationalisoimalla, verkostoa saneeraamalla, tietotekniikkaa hyödyntämällä, ostoehtoja parantamalla ja itsepalvelua lisäämällä. Tänään näyttää siltä että jatkuva tulosten parantamisvaatimukset vaikuttavat ja näkyvät huonona asiakaspalveluna ja pellolta pöytään ketjun osien huonona vointina, esim. kotimaiset tuottajat ovat tästä kehityksestä kärsineet. Ketjujen johtajat tuijottavat toimistoissaan vain numeroita, teholukuja, ostohintoja. He ovat vieraantuneet kaupan hoitotason vaatimuksista ja ylläpidosta

Miten näkyy tänään kaupassa? Hyllystä löytyy enemmän huonolaatuisia hedelmiä, hyllystä löytyy enemmän eilisellä päiväyksellä olevia tuotteita, osa vaakoja pois pelistä- paperi loppu, toinen pullonpalautusautomaatti ei toimi, keskellä päivää purkamattomia ja osaksi purettuja lavoja käytävillä, lattiat iltapäivällä likaisia, epäsiistejä, kassoilla pitkiä jonoja, osa myyjistä ei huomioi asiakaita- sano päivää, jne. Tämä on tietenkin karrikoitu esimerkki, mutta tähän suuntaan ollaan menossa. On vielä muutamia kauppoja joissa palvelu pelaa ja asiakkaat huomioidaan, mutta niiden määrä vähenee. On vaara että aukioloaikojen vapautuminen merkitsee sitä että henkilökunnan määrä per tunti vähenee. Tämä merkitsee sitä että palvelupuutteet lisääntyvät ja myyjät tressaantuvat entisestään.

Olen ollut pääkaupunkiseudulla 1980-2000 rakentamassa sen suurinta päivittäistavaraketjua. Tiedän millä käytännön toimenpiteillä se tehtiin. Siksi olen huolestunut tämän päivän kehityksestä. Tämä on ”hätähuuto” hyvän asiakaspalvelun puolesta ja kotimaisten tuottajien toimeentulon turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Toivon myös että kotimaisten elintarvikkeiden osuus kaupan valikoimissa ja kuntataloudessa kasvaa voimakkaasti ja sitä kautta saadaan uutta työtä Suomeen ja eurot kiertävät kotiseudulla.

Kehittämisterveisin

Luomupekka