Syövän
jälkihoitoon kehittämisvinkkejä
Olen kohta
80v syöpäsairas diabeetikko. Paksunsuolen syöpä leikattiin 2002 Meilahdessa
Helsingissä. Sain hyvää empaattista hoitoa eli hyvät eväät selviytymiselle. Kaksi
lääkäriä neuvotteli kanssani ennen leikkausta ja jälkeen päin tajusin, että he
saivat näin minut mukaan selviytymisprosessiin. Hoitajat toivoivat
tapaamistamme tulevaisuudessa, mutta ei näissä merkeissä. Lähtökeskustelussa,
lääkäri kertoi, että tilastojen mukaan viiden vuoden päästä puolet on elossa,
joilla on samanlainen syöpä kuin minulla. Minä löin vetoa lääkärin kanssa, että
minä olen siinä puolikkaassa, joka selviää. Lääkäri totesi, että sitten se on
kiinni sinun korvien välistä eli positiivisesta elämän asenteesta. Tajusin mitä
tarkoitti. Lisäsin jo ennestään hyviä liikuntamääriä, lisäsin ruokavalioon
kasviksia ja vähensin punaisen lihan käyttöä, jätin alkoholinkäytön minimiin,
hyödynsin vertaistukea, asetin itselleni tavoitteita esim. halusin nähdä, kun
ensimmäinen lapsenlapseni menee kouluun, pääsee ripille, valmistuu ammattiin ja
menee naimisiin. Nämä kaikki ovat toteutuneen viimeistä toivetta lukuun
ottamatta, mutta sekin on hyvässä alussa. Näillä toimenpiteillä olen saanut
nauttia jo yli 20 lisävuodesta, kiitos lääkärihoitajat ja yläkerran Herra.
Kokemukseen
perustuvia kehittämisvinkkejä. Sairaalassa lähtöneuvotteluissa leikkauksen
jälkeen voisi olla mukana myös puoliso, psykologi ja vertaistukea antava vastaavasta
syövästä parantunut. Lääkärien tulisi korostaa ruokavalion ja liikunnan
merkitystä selviytymiseen. Näistä vinkeistä kirjallinen ohje mukaan
yhteystietoineen. Ohjeessa olisi myös itse täytettä osuus, johon potilas itse kirjaa
haluamansa muutokset elintapoihinsa. Tarkistuskäynneillä kerrataan sovitus
elintapamuutokset ja niiden toteutuminen. Nämä toimenpiteet pienentävät myös yhteiskunnan sote-kuluja.