Syövän jälkihoitoon kehittämisvinkkejä

Olen kohta 80v syöpäsairas diabeetikko. Paksunsuolen syöpä leikattiin 2002 Meilahdessa Helsingissä. Sain hyvää empaattista hoitoa eli hyvät eväät selviytymiselle. Kaksi lääkäriä neuvotteli kanssani ennen leikkausta ja jälkeen päin tajusin, että he saivat näin minut mukaan selviytymisprosessiin. Hoitajat toivoivat tapaamistamme tulevaisuudessa, mutta ei näissä merkeissä. Lähtökeskustelussa, lääkäri kertoi, että tilastojen mukaan viiden vuoden päästä puolet on elossa, joilla on samanlainen syöpä kuin minulla. Minä löin vetoa lääkärin kanssa, että minä olen siinä puolikkaassa, joka selviää. Lääkäri totesi, että sitten se on kiinni sinun korvien välistä eli positiivisesta elämän asenteesta. Tajusin mitä tarkoitti. Lisäsin jo ennestään hyviä liikuntamääriä, lisäsin ruokavalioon kasviksia ja vähensin punaisen lihan käyttöä, jätin alkoholinkäytön minimiin, hyödynsin vertaistukea, asetin itselleni tavoitteita esim. halusin nähdä, kun ensimmäinen lapsenlapseni menee kouluun, pääsee ripille, valmistuu ammattiin ja menee naimisiin. Nämä kaikki ovat toteutuneen viimeistä toivetta lukuun ottamatta, mutta sekin on hyvässä alussa. Näillä toimenpiteillä olen saanut nauttia jo yli 20 lisävuodesta, kiitos lääkärihoitajat ja yläkerran Herra.

Kokemukseen perustuvia kehittämisvinkkejä. Sairaalassa lähtöneuvotteluissa leikkauksen jälkeen voisi olla mukana myös puoliso, psykologi ja vertaistukea antava vastaavasta syövästä parantunut. Lääkärien tulisi korostaa ruokavalion ja liikunnan merkitystä selviytymiseen. Näistä vinkeistä kirjallinen ohje mukaan yhteystietoineen. Ohjeessa olisi myös itse täytettä osuus, johon potilas itse kirjaa haluamansa muutokset elintapoihinsa. Tarkistuskäynneillä kerrataan sovitus elintapamuutokset ja niiden toteutuminen. Nämä toimenpiteet pienentävät myös yhteiskunnan sote-kuluja.