Suomen ruokaketjun selonteko?

Suomen turvallisuus ja puolustus on niin tärkeä, että sille on jo vuosia laadittu kaikkien puolueiden kesken puolustusselonteko, jota aika ajon päivitetään ja noudatetaan. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että myös ruokaturvallisuus on meille tärkeää, huomioiden sijaintimme ja maailmanpoliittisen tilanteen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on turvattava oma ruuan tuotantomme ja saatavuus. Mielestäni tämä tapahtuisi parhaiden laatimalla kaikkien eduskuntapuolueiden, ruokaketjun toimijoiden ja yliopiston edustajien kesken ruokaketjun selonteko kuudeksi vuodeksi eteenpäin ja sitä päivitettäisiin aina puolessa välissä. Tämä toisi pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta ja turvallisuutta kaikille ruokaketjun yrittäjille. Tällä myös ratkaistaisiin tasapuolisempi tulonjako ruokaketjussa.

Nykytilanne on kestämätön. Poliittisten pisteiden keruun toivossa laaditaan uusia lakeja, pidetään yllä korkeita veroja, vaikeutetaan jonkun ruokaketjun osan toimintaa, ei kunnioiteta kotimaisuutta edes yhteiskunnan laitosten hankinnoissa, ei arvosteta kotimaisen ruuan puhtautta, syytellään toinen toisiaan, esimerkiksi nyt kaupan katteita. Eikö kannattava toiminta ole yritysten tavoitteena, koska silloin he voivat kehittää toimintaansa ja pystyvät maksamaan kilpailukyistä palkkaa työntekijöilleen? Eikö yhteistyö ole voimaa ruokaketjussakin? Miksi se ei toimi?

Jos kotimainen ruokatuotanto ajetaan alas, olemme tuontiruoan varassa ja kun sota syttyy lähellämme, Itämeren ympäristössä, tuontireitit katkeavat ja ruokapula iskee. Kotimaisesta, suomalaisesta, puhtaasta, terveellisestä, yöttömässä yössä kasvaneesta ruoasta kannattaa maksaa enemmän. Kannattaa turvata ruokaketjun toimivuus ja tulevaisuus, myös poikkeusolosuhteissa.

 

Kaupan katteet puhuttavat

Kyösti Kakkonen syyttää Suomenmaassa 16.10.22 kauppoja liian suurista katteista.

Kaupan eri tuoteryhmien hinnoittelu kertoimet ovat olleet samalla tasolla lähes vuosikymmeniä, jolloin kauppa teki paljon nykyistä enemmän töitä katteensa eteen. Henkilöstökulut olivat paljon nykyistä suuremmat, logistiikka oli moniportaista ja kallista, myymäläverkosto oli epätasaista, ketjujohtamista ei osattu, valikoimien hallinta ei toiminut, perinteiseen mainontaan uhrattiin paljon markkoja, tehtiin yksikkökohtaisia hankintasopimuksia, hävikki oli suurta, henkilökohtaista palvelua oli paljon. Kaupalle jäävä kate oli alhainen, monella tappiollinen.

Nykyset kaupan katteet ovat syntyneet tietoisen ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Suurimmat hyödyt valtakunnan tasolla ovat tulleet logistiikasta, tietojärjestelmistä, ostojen keskittämisestä, itsepalvelun kehittämisestä, valikoimahallinnasta ja ketjujohtamisesta ja Plussa- ja bonuskorttien kehittämisestä. Tämä kehitys on tarkoittanut monen toimipaikan lopettamista, tappiollisesta toiminnasta luopumista, harha askelista luopumista ja keskittymistä tässä tapauksessa vain päivittäistavarakauppaan. On tullut takapakkia ja lunta tupaan, mutta on uskottu visioon, tavoitteisiin, on kuunneltu asiakkaita. Osaksi nyt korjataan pitkäjänteisen työn hedelmiä. Nykytilanne ei ole tullut sormia näpsäyttämällä, se on vaatinut yli kolmenkymmenen vuoden pitkäjänteisen työn. Esimerkiksi S-ryhmä käyttää katteensa, voittonsa toiminnan keittämiseen, omistajiensa hyvinvoinnin parantamiseen, se parantaa aluetaloutta. Se ei mene veroparaatiseihin eikä kauppiaiden, toimitusjohtajien taskuun. Henkilöstä saa tulospalkkionsa sopimusten mukaan.

Nyt pitää kysyä mitä ruokaketjun muut osat elintarviketeollisuus ja tuottajat ovat tehneet samana aikana? On lopetettu ja yhdistelty teollisuuslaitoksia, maatiloja on poistunut tuotannosta paljon, pienemmästä päästä. Miten on kehitetty tuotantolaitosten ja maatilojen sisäistä toimintaa, kuka sitä on johtanut? Onko hyödynnetty ketjujohtamisen tuomia hyötyjä? Kuka on johtanut koko ruokaketjun tuloksellista toimintaa? Miksi yhteistyö ruokaketjussa ontuu? Syytellään vain toisia. Asia ei hoidu vain uusia lakeja säätämällä. Tässä ei auta poliitikkojen puheet, lupaukset ja uhoamiset tarvitaan oikeita ruokaketjun asiantuntijoita. Jokaisen ketjun osan pitää jatkossa saada työstään vastaava osuus katteesta, oman kehittämistyönsä jälkeen. Pitää tehdä koko ruokaketjun selonteko seuraavalle viisivuotiskaudelle yhdessä yliopistojen kanssa.

 

Liike on lääkettä ja ennakoivaa hoitoa

Ei ole oikein, ei ole tasapuolista, että lapsilta lopetetaan suosittu luistelu Lahen torilla ja aikuisille osaksi ulkopaikkakuntalaisille sallitaan ilmainen ensilumihiihto. Jos lopetetaan, se loppuu kaikilta. Päättäjien kannattaa muistaa, että liikuntaan satsaaminen on investointi tulevaisuuteen. Liikuntapaikkojen käyttäjät ”maksavat” käyttämänsä palvelut pienempinä sairauskuluina tulevaisuudessa eli he ovat terveempiä. Toivon että seuraavilla vaalikentillä keskustellaan nuorten yhä heikentyvästä kunnosta ja hyvinvoinnista. Puolueiden pitää yhdessä laatia kunnonkohotusselonteko seuraavalle viidelle vuodelle.

 

 

Liike on lääkettä

Huippu-urheiluyksikön johtaja, MM-hiihtäjä Matti Heikkinen on huolissaan Suomen nuorten ja aikuisten huonosta fyysisestä kunnosta. Nuoret miehet armeijan cooper-teistissä juoksevat 1500m, allekirjoittanut juoksi vastaavassa testissä vuonna1964 3300m ja vielä ennen 50v juhlia 3050m. Kouluissa ja oppilaitoksissa on liikunnan osuutta vähennetty, lapsia ja nuoria kuskataan autolla kouluun ja harrastuksiin, kortteliliiga-pelejä on vähennän kuin ennen, sähköiset pyörät ja potkulaidat lisääntyvät.

Koska liike on lääkettä, Heikkinen ehdottaa lääkäreille liikuntareseptin määräämistä muiden reseptien rinnalle. Se olisi hyvä herätys lasten vanhemmille ja nuorille, miksei aikuisillekin. Liikunnan merkitystä tulisi korostaa ja kannustaa päiväkodeissa, kouluissa, oppilaitoksissa, työpaikoilla. On todistettu, että metsässä liikkuminen, kävely tai polkujuoksu parantaa myös henkisesti, vähentää stressiä.

Liikuntaan panostaminen vähentää tulevaisuuden sairauskuluja. Tulevien hyvinvointialueiden, maakuntien kannattaa kehittää yhdessä alueen kuntien kanssa liikuntapalveluja ja kehittää porkkanoita niiden käyttäjille. Oli säälittävää erään hyvinvointialueen hallituksen jäsenen lausunto, että lisäämme merkittävästi terveyskeskuskäyntejä, kun liikuntaa hyödyntävät kuntalaiset haluavat vähentää terveyskeskuskäyntejä. Tavoitteen ”liike on lääkettä” saavuttaminen edellyttää myös poliitikoilta ymmärrystä, kannustusta ja toimenpiteitä. Lahdessakin kannattaa tehdä tekolumilatu ja periä siitä pieni maksu ja niillä rahoilla rakentaa torille hyvin hyödynnetty luistinrata lapsille, samoin sataman kuntoportaat tulevat tarpeeseen. Säästöjä voidaan hakea turhista katumuutoksista, isoista energiasyöpöistä, hyödyntämättömistä kiinteistöistä, turhasta byrokratiasta, kokouspalkkioista jne.

Tulevan Soten kehittämisvaihtoehtoja

”Sote-sodassa” on ollut politikointi, vastakkainasettelua, mustamaalaamista kymmeniä vuosia. Vastakkain asetettiin aina julkiset palvelut ja yksityiset palvelut. Ei esitelty uskottavasti kolmatta vaihtoehtoa. Sipilän hallituksen mallissa hyödynnettiin täysimääräisesti myös yksityiset palvelut, valinta oli kuntalaisella, asiakkaalla. Vastustajien mielestä yksityiset yritykset keräävät voitot, jotka päätyvät ulkomaille verottajaa piiloon. Ja suuret toimijat ostavat pienet pois markkinoilta.

Marinin hallituksen mallissa, nyt hyväksytyssä mallissa, pääpaino on julkisilla palveluilla ja yksityisiä käytetään rajoitetusti. Kuntalaisella, asiakkailla ei ole sellaista valinnan mahdollisuutta kuin Sipilän mallissa. Vastustajat moittivat mallia liian pienistä alueista, maakunnista ja kalliista mallista veronmaksajille. Alueiden verotusoikeudesta kinastellaan, sanotaan että se tulee myöhemmin.

Pääosin keskusteluista puuttui kolmas sektori ja osuuskuntanmalli. Näissä uusissa vaihtoehdoissa voitot eivät mene omistajille, paratiisisaarille. Mahdolliset voitot käytetään toiminnan kehittämiseen ja palvelun parantamiseen. Näiden toimijoiden päätöksissä korostuu ja näkyy paikallisuus. Ne syntyvät tai ovat jo maakunnissa, hyvinvointialuilla. Kolmannen sektorin toimijoita on jo valmiina paljon esim. Heinolassa Jyränkölän Seklementi. Osuustoiminnallisia Sote alan yrityksiä on vähän, niitä pitää synnyttää joka alueelle, maakuntiin lisää esim. erikoissairaanhoidon paleluille, päiväkotien palveluille, vanhusten hoitokotien palveluun, kotihoitopalveluihin, sote-keskusten pyörittämiseen. Tällä saataisiin vastavoima, vaihtoehto valtakunnallisille alan suuryrityksille. Hyvä esimerkki on Pohjois-Karjalan Osuuskaupan PK-Terveys palvelut. Uskon että puolueiden on helpompi hyväksyä tämä kolmas vaihtoehto julkisen ja yksityisen rinnalle ja kumppaniksi.

 

 

Kaupassa pitää olla näkyvä vastuuhenkilö

Yrityksissä yleensä vastuuhenkilö on yrittäjä, joka tunnetaan. K-kaupoissa vastuuhenkilö on kauppias, yrittäjä, joka tunnetaan. K-Kauppias tunnetaan paikkakunnalla, hän usein liikkuu myymälässä asiakkaiden keskuudessa, sanoo päivää ja kuuntelee kuulumisia, asiakkaiden toiveita, palautetta. Monessa K-kaupassa myymälään sisään tullessa on kauppiaan kuva nimi ja työryhmän kuva, he toivottavat asiakkaat tervetulleiksi kauppaan. Kuvan perusteella kauppias myös tunnistetaan myymälässä. K-kaupassa on kauppias, osuuskaupassa on osuuskauppias. K-kauppias vastaa tuloksestaan omaisuudellaan ja tulos kirjataan kauppiaan tilille, osuuskauppias vastaa tuloksesta työpaikallaan ja osuuskauppa käyttää tuloksen toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen..

Olen viime aikoina liikkuessani S-kaupoissa törmännyt tuttujen kysymykseen ” kuka täällä on kauppiaana, päällikkönä?” Kun itse olin johtajana S-kaupoissa viime vuosisadan lopulla Joensuussa, Orivedellä ja pääkaupunkiseudulla yritin kaventaa tätä K-kaupan etumatkaa. Näyteikkunaan tai tuulikaappiin laitettiin taulu valokuvan kera ”Täällä Teitä palvelle osuuskauppias Ville Virtanen työryhmineen, Tervetuloa” Alussa esittelimme myös tuoteryhmien hoitajat samalla tavalla, kuvan kera ”Leipäosastomme palvelusta vastaa Liisa Limppu työryhmineen, kertokaa toivomuksenne heille, kiitos” Jostakin syystä tästä vastuuhenkilöiden esittelystä on luovuttu, minusta se huonontaa palvelumielikuvaa. Nyt näyttää siltä että osuuskauppias/myymäläpäällikkö ei liiku kaupassa asiakkaiden keskuudessa, ei tervehdi asiakkaita, eikä kuuntele palautteita. Hän on näkymättömissä, toimistossa, jolloin myymälä, kauppa on persoonaton.

Aikaisemmin oli Sokoksissa näkyvät myymäläemännät, jotka hoitivat omia tuote-esittelyitä, asiakkaiden opastusta ja kuuntelivat asiakkaiden toiveita. Nyt marketemännille olisi tilaus Prismoissa. Aikaisemmin uudet myymäläpäälliköt, osuuskauppiaat esiteltiin lehdistössä ja he itse tarjoilivat tutustumiskahvit myymälässä.

Kauppaketjujen ja kauppojen välinen kilpailu kiristyy. Kilpaillaan hinnoilla, valikoimilla, sijainnilla, helppoudella, kotiin toimituksilla, nettikaupalla. Miksi ei kilpailla hyvällä, ystävällisellä palvelulla, kohtaamalla asiakkaita myymälässä. Tämä ei varmasti ole rahasta kiinni, se on kiinni asenteesta, asiakkaiden arvostamisesta, perehdyttämisestä.

 

 

Miksi suomalaista lähiruokaa?

Eräs savolainen suurtalousemäntä motivoi työryhmäänsä kertomalla mitä lähiruoka on; Lähiruoka on kuin paratiisi, työyhteisön ilo, ammattitaidon arvostus, hyvät ihmissuhteet, onnellisuus. Lähiruoka on kuin satumaa, kodin ja mummolan maut ja tuoksut, nautinto, viihtyminen. Lähiruoka on kuin taide, viimeistely, hienostunut, esteettinen, hiottu, aito makuelämys. Lähiruoka on kuin löytöretki; uudet maut, entiset maut, kokeilut, perinteet, luovuus. Lähiruoka on kuin rakkaus, perinteeseen kotiseutuun, makuihin, ”Minä haluan Sinulle hyvää”. Lähiruoka on kuin kuolemattomuus, aito ei koskaan katoa. Tässä on hyvin sanottu ja perusteltu Lähiruoan vahvuudet.

Valtakunnallisen Lähiruokapäivän 10.9.2022 ja tekijöiden kunniaksi