Ruokaketjun ongelmiin on ratkaisu

Olen tehnyt töitä maatilalla, johtotehtävissä elintarviketeollisuudessa, tukkukaupassa, ketjukaupoissa eri puolella Suomea, joten tunnen asiat ja ongelmat paremmin kuin monet poliitikot. Poliitikkojen ratkaisu on uusien lakien ja sääntöjen laatiminen, se ei ole toiminut.  Seuraavassa kolme ”pointtia” ongelmien ratkaisuun minun mielestäni.

Tuottajien ongelmana on vaikutusvalta neuvotteluissa teollisuuden ja kaupan kanssa. Ratkaisuna on myyntivolyymin kerääminen yhteen joko maakunnittain tai valtakunnan tasolla. Odotan että MTK toimii. Odotan että ne viljelijät, jotka ovat MTK:ssa, elintarviketeollisuuden ja kaupan hallinnossa, toimivat tuottajien edun mukaisesti.

Toinen ongelma on palkkion epätasainen jakautuminen ketjussa. Pääasiassa syytetään kauppaa. Nyt pitää ulkopuolisen asiantuntijan tekoälyn avulla selvittää esimerkiksi mitä sadan maitolitran tuottaminen maksaa maatilalla (työtunnit ja energia) ja meijerissä (työtunnit, energia, kuljetus, pakkaus) ja kaupassa (työtunnit, säilytys, rahastus, hävikki). Samalla tavalla selvitetään lihan, leivän, perunan jne, kustannusten jakautuminen eri ketjun osissa. Jokaisen ketjun osan on saatava panostaan vastaavan osuuden katteesta. Tällä selvityksellä ei saada täysin vedenpitävää mallia, jakoa, mutta jos se on nykyistä parempi, se kannatti tehdä. Uutta järjestelmää voidaan vuosittain yhdessä tarkistaa, päivittää, kausivaihtelut huomioiden.

Kolmas kehittämisen kohde on yhteistyö. Ketjun jokaisen lenkin pitää puhaltaa yhteiseen hiileen ja ongelmat ratkaistaan ketjun yhteisissä palavereissa, ei julkisuudessa. Yhteistyöhön velvoittaa myös Suomen huoltovarmuus. Kotimaisen, puhtaan ruoan tuotanto on säilytettävä ja kehitettävä. Yhdessä olemme enemmän.