Mikä on kaupungin investointien tärkeysjärjestys?

Törmäsin sauvakävelylenkillä 12.5. Hyppyrimäen laavulla isoon siltatyömaahan (kuva laavun edestä) hiihtolatuja varten. Ihmettelin perusteita, vanha ylikulkusilta toimi hyvin. Uusiminen maksaa varmasti satoja tuhansia. Samaan aikaan sain tiedot, että kaupungilla ei ole rahaa kustantaa hyppyrimäen näköalahissin luokse lipunmyyntikoppia. Eikö hyppyrimäet ole kaupungin maamerkki yksi vetovoimatekijä matkailijoille? Monet matkailijat haluaisivat kokea saman näkymän kuin rohkeat mäkimiehet hyppyrimäen huipulla. Lipunmyyntikopin ei tarvitse olla arkkitehdin piirtämä, senhän voisi tehdä, vaikka vuokrakontista.

Salpurin kisat ovat kerran vuodessa, maallikon mielestä uuden ylikulusillan rakentaminen ei ole välttämätön. Samaan aikaan lopetetaan turvallisia kyläkouluja sadantuhannen kustannuksen takia. Lahden väkiluku kasvaa kituuttaen. Kyläkoulut ovat tulevaisuudessa yksi merkittävä syy lapsiperheille muuttaa Lahden seudulle, lähelle luontoa, ympäristöpääkaupunkiin.

Ymmärrän että kaupungin tulosalueiden johtajat katsovat vain oman alueensa tulosta ja investointeja. Kaupungin kannalta on monesti viisasta satsata esimerkiksi kaupunkilaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja liikuttamiseen, jolloin kaupungin asukkaat voivat paremmin ja sairaspoissaoloja on vähemmän. Viime talvena yksityiset yrittäjät tekivät latuja ja luisteluratoja Vesijärven jäälle, kun olisi tarvittu kaupungin isompien koneiden apua, sitä ei saatu. Vesijärven jäällä talvella liikkuisi tuhansia ihmisiä, kun olosuhteet ovat kunnossa. Olen esittänyt "Vesijärven talvi 2023" kirjoituksessani kymmeniä ideoita Vesijärven talven hyödyntämiseksi. Samoin satsaamalla turvallisiin kyläkouluihin saadaan lapsiperheitä muuttaman kaupunkiin.

Mielestäni kaupungin kokonaisedun katsominen, valvominen ja kehittämiskohteiden tärkeysjärjestys kuluu kaupunginjohtajalle ja hallitukselle.

Maatalousministeri Kurvinen syyttää kauppaa

Maatalousministeri haukkuu väärää puuta. Hän kertoi, että kauppa on suurin syyllinen maatalouden ahdinkoon. Kauppa kuulemma ostaa kotimaiset maataloustuotteet suoraan tuottajilta. Tämä osoittaa, että hän ei tiedä mistä puhuu. Elintarviketeollisuus ostaa valtaosan kotimaisista maataloustuotteista suoraan viljelijöiltä, jalostaa ne ja myy edelleen kaupalle. Yksittäiset kaupat ostavat suoraan lähialueensa tuottajilta vain lähiruokaa, perunoita, juureksia, kananmunia, leipää jne. ja maksavat niistä juottajille oikean hinnan, ilman välikäsiä. Maatalouden ahdinko ei parane sillä, että vain yhtä osapuolta ketjussa haukutaan. Monet aikaisemmat maatalousministerit ovat kovilla puheillaan yrittäneet parantaa tilannetta, päätökset ja oikeat toimenpiteet ovat puuttuneet ja tuloksia ei ole tullut. Uusia lakeja säätämällä tilanne ei parane. Ulkomaisten rinnakkaistuotteiden tuonnin rajoittaminen auttaisi kotimaista teollisuutta. Ihmettelen miksei juuri valmistuneessa puolustusselonteossa otettu vahvemmin kantaa ruokaturvallisuuden ja huoltovarmuuden parantamiseksi.

Korjaustoimenpiteitä pitää saada aikaan koko ketjuun; valtiovalta- tuottaja-elintarviketeollisuus-kauppa- kuluttaja. Näiden tuotantoketjun kaikki osapuolet on koottava samaan pöytään. Kun osapuolet tuntevat toisten ongelmat ja toisensa paremmin, ratkaisut löytyvät helpommin. Rakentavien keskustelujen avulla on löydettävä kehittämistarpeet ja keinot jokaiselle ketjun osalle. Kustannussäästöt, tehokkuus, työmäärät, logistiikka, hinnoitteluperusteet, yhteistyösopimukset, kausivaihteluiden huomiointi, tuotantokustannusten kehitys, kotimaisen brändin luominen, maatilamatkailun kehittäminen, tulosten seuranta, verotus jne. Uskon että suomalaiset ovat valmiit maksamaan kotimaisesta, puhtaasta, terveellisestä ruoasta enemmän, kun tietävät että sillä turvataan kotimaisen ruoan huoltovarmuus myös kriisitilanteissa. Yhteistyö on voimaa, yhdessä olemme enemmän.

  

 

Miksi hoitajapulaa ei ole ratkaistu?

Uutisissa kerrotaan, että monessa terveyskeskuksessa ja hoitolaitoksessa ei ole vielä yhtään kesäapulaista tulossa. Hoitoalalta poistuu lähivuosina merkittävä osa hoitajia ansaitsemalleen eläkkeelle. Monet hoitajat ovat vaihtaneet tai ovat vaihtamassa töihin eri alalle. Ammattiyhdistykset uhkaavat jo toista kertaa joukkoirtisanomisilla. Ne, jotka vielä ovat töissä hoitoalalla, joutuvat tekemään myös ns. aputöitä kuten siivousta, pyykinpesua, ruokahuoltoa. Palkkauksen tasoa ei ole pystytty nostamaan lupauksista huolimatta. Työilmapiiri ei ole kannustava, yhteistyöhakuinen. Aina ei lääkäri ole hyvä johtaja. Poikkeuksiakin on.

Miksi päättäjät eivät ole moneen vuoteen tunnistaneet, hyväksyneet ongelmaa ja ryhtyneet korjaustoimenpiteisiin? Hallitukset vaan työstävät joka vuosi uusia ja tiukempia hoitajamitoituksia. Miksi ei samaan aikaan kun päätettiin hoitajamitoituksesta, käynnistetty projektia hoitajien määrän kasvattamiseksi? Koulutuksen uudistamiseksi, hoitoalan imagon parantamiseksi, viiden vuoden palkkaohjelma palkkatason korjaamiseksi, työnjaon uudistamiseksi eli osa lääkärin tehtävistä hoitajille (näkyy palkassa), työilmapiirin parantamiseksi, tiimityön ja omalääkärityön hyödyntämiseksi ja julkisen terveydenhuollon ja yksityisen yhteistyön parantamiseksi. Jos näitä kehittämisasioita olisi ajettu yhtä voimallisesti kuin hoitajamitoituksiakin, ongelmaa olisi tänään paljon pienempi.

Alan ongelmat ovat olleet vuosia päättäjien tiedossa, ja osa ratkaisuvaihtoehdoistakin on ollut tiedossa, miksi nyt kun juuri koronasta on selvitty, ajetaan täysillä päin seinää? Tämä ongelma olisi pitänyt ratkaista ennen uutta sotea. Uskon että poliittiset väännöt ovat vaikeuttaneet ratkaisua. Olisi pitänyt toimia samoin kuin puolustusselonteossa yli puoluerajojen. Olisi pitänyt synnyttää terveyspalvelujen selonteko, vaikka aina kolmen vuoden välein eli jokainen hallitus joutuisi sen vuorollaan päivittämään.

Hoitajat ovat paremman palkkansa ja työolosuhteet ansainneet

Arvoisa Arkkipiispa                                                                                                16.4.2022

Miksi en voi liittyä Lahdessa kotiseurakuntaani, Nastolaan?

Syntymäkotini on Nastolan Järvisten kylässä. Olen työni puolesta kiertänyt Suomea 12 eri paikkakunnalla. Siellä minut on liitetty osoitteen mukaiseen seurakuntaan. Nyt eläkkeellä ollessani muutin Lahteen, johon Nastola oli aikaisemmin liittynyt. Ilmoittaudun kirkon jäseneksi mutta kerroin että haluan liittyä vain kotiseurakuntaani Nastolaan. Siellä on käyty joulukirkossa, perhejuhlissa, lukusissa ja siellä on haudattu kaikki lähiomaiseni pappa, mummo, isä, äiti, veli jne. siellä on myös minun hautapaikkani.

Ilman minulta kysymättä minut liitettiin Keski-Lahden seurakuntaan ja sillä perusteella minulta perittiin kirkollisvero. Valitin pakkoliittämisestä ja veroista. Viime viikolla ilmoitettiin, että vero palautetaan. Haluan edelleen liittyä kotiseurakuntaani Nastolaan. Ymmärrän säännöt mutta yleensä poikkeus vahvistaa säännöt ja eikö tässä tapauksessa ole hyvät perusteet. Minullahan on osoite Nastolan hautausmaallakin. Terveyshuollossakin on vuosi ollut mahdollisuus valita terveyskeskus. jossa käyt, asun Lahdessa ja käyn Heinolan terveyskeskuksessa koska siellä on parempi palvelu. Tämän jälkeen ymmärrän paremmin kirkon naispappien ja naispiispojen valintavaikeudet ja kirkon paikalleen jämähtämisen, ei ihme, että eroamisia on paljon. Kannattaa katsoa ikkunasta ulos ja nähdä kuinka maailma on muuttunut ja muuttuu.

Olen syöpäsairas diabeetikko, olen jo 20 vuotta ollut jatkoajalla. Kiitän joka vuodenvaihde lääkärihoitajia ja yläkerran Herraa lisäajasta. Te olette minun viimeinen toivoni päästä kotiseurakuntani jäseneksi. Odotan päätöstänne.

Terveisin Pekka Rusila, Lahti

 

 

                                                         Sähköpotkulautojen haitat

On normaalia, että aina innostutaan uuteen, ajattelematta vaikutuksia yhteiskuntaan pidemmällä ajalla. Näin on varmaan käynyt sähköpotkulautojen osalta. Kaupungit kilpailivat kuka saa ne ensiksi kaduilleen. Lahteenkin on valittu jo toinenkin firma levittämään sähköpotkulautoja pitkin kaupunkia.

Ensiksi ne vähentävät terveysliikuntaa (kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä) joka merkitsee, että nuorison kunto laskee entisestään ja terveyskeskuskäynnit lisääntyvät. Sähköpotkulaudat vähentävät paikallisten taksien ansioita, sähköpotkulautafirmojen tulot menevät kaupungin ulkopuolelle ja paikallisliikenne bussien käyttö vähenee ja se kasvattaa kaupungin kustannuksia. Holtittomasta potkulautojen käytöstä johtuvat onnettomuudet lisääntyvät ja kasvattavat terveydenhoitokustannuksia.

Jos kuitenkin katsotaan sähköpotkulautojen kuuluvan nykypäivän kulkuvälineisiin, niin niiden käyttöä pitäisi rajoittaa ja valvoa. Niillä ajaminen sallittua vain pyöräteillä ja ajoradan oikeassa reunassa, ei jalkakäytävillä. Alkoholin osalta noudatetaan samoja sääntöjä kuin autoilijoiltakin. Nopeusrajoitus 20km/h. Potkulauta on tarkoitettu vain yhdelle henkilölle ja alaikäraja on 16v. Potkulaudalla ajo klo 00-06 välillä vaatii kypärän käyttöä, ajo ilman kypärää tietää sakkoja. Pysäköinninvalvoja voisivat osaltaan valvoa myös sähköpotkulautojen käyttöä ja pysäköintiä.

 

 Suomen Yrittäjien selvitys S-Ryhmän kytköksistä

Asioilla on yleensä aina kaksi puolta. Nyt yrittäjäjärjestö selvitti vain sen toisen puolen, omasta mielestään kielteisen puolen yrittäjien kannalta. Olisi ollut hyvä selvittää myös ABC-asemien ja Prismojen aiheuttamat myönteiset asiat yrityksille ja kunnille. Tuhannet yksityiset yrittäjät hyödyntävät tänään ABC-asemien ja Prismojen synnyttämää asiakasvirtaa ja menestyvät. Monet kunnat ovat olleet huolestuneita palvelujen vähenemisestä kunnassa. Tarjolla on ollut hyviä liikepaikkoja, mutta ei ole ollut ostajia, yrittäjiä. Ei ole ollut paikalle sopivaa liikepaikkakonseptia. S-Ryhmässä synnytettiin ABC-konsepti ja siitä tuli monelle kunnalle pelastus palvelujen turvaamiseksi ja veroeurojen kartuttamiseksi. Jos näiden liikepaikkojen hankinnassa ja ostamisessa olisi ollut jotakin laitonta, se näkyisi nyt oikeuslaitosten käsittelyssä. Virkamiehet toimivat virkavastuulla ja vastuulliset hallinnon jäsenet jääväävät itsensä epäselvissä tapauksissa. Esimerkiksi Kesko menetti aikanaan merkittävästi alueellista valtaansa lopettamalla aluekonttorinsa maakunnista. Tämän aukon hyödynsi paikallinen, maakunnallinen alueosuuskauppa. Alueosuuskaupan tulos ei mene johtajien eikä omistajien taskuun vaan se käytetään toimialueen palvelujen kehittämiseen. Tästä hyvä esimerkki on Pohjois- Karjalan Osuuskauppa, PKO.

Yrittäjäjärjestöt aktivoivat yrittäjiä kaikissa vaaleissa lähtemään ehdolle, isoa ryntäystä ei ole ollut. Miksei sitten osuustoiminnan, osuuskauppojen edustajat eivät voisi olla ehdolla vaaleissa? Ovat olleet ehdolla ja tulleet valituiksi. Tässä vaan osuuskaupan edustajat ovat pärjänneet paremmin kuin yrittäjien ehdokkaat. Ei kannata olla kateellinen, jos osuuskauppa on hoitanut suhteensa päättäjiin paremmin kuin yrittäjät. Osuuskauppojen hallintoelinten palkkiot ovat oikeassa suhteessa vastaavien kokoisten yritysten vastaaviin palkkioihin ja verottajahan tätäkin valvoo. Minusta on turhaa ja Suomen kannalta valitettavaa tällainen vanhanaikainen vastakkainasettelu, Yhdessä olemme enemmän ja yhteistyö on voimaa, varsinkin nyt pandemian ja Ukrainan sodan aikaan.

S-Market ketjun synty pääkaupunkiseudulla

S-Ryhmän rakennemuutos alkoi 16.6.1983 Finlandia talolla pääjohtaja Juhani Pesosen johdolla. Paikalla olivat osuuskauppojen toimitusjohtajat ja hallintoneuvostojen puheenjohtajat ja silloinen SOK:n johto. Olin paikalla Ok Kotipohjan toimitusjohtajana. S-Ryhmässä 1990 luvulla luotiin nykyiset ketjut, Prisma, S-Market, Sale/Alepa. Sitä ennen S-Marketin edeltäjiä olivat sekatavaramyymälät, hallimyymälät ja Sokos-hallit. Uusien ketjujen ”kodiksi” oli 1997 määritelty: Prisma erikoistavaralinja ja S-Market/Sale päivittäistavaralinja. Olin silloin pt-linjan markkinointijohtaja eli S-Market/Sale liikeideoiden kehittäminen tuli minun vastuulleni. S-Marketin liikeidean kehittämiseksi pidettiin kehittämistyöryhmän palaveri vähintään joka toinen kuukausi ja joka toinen kuukausi käytiin tuloksia esittelemässä maakunnissa SOK-aluekonttoreiden ja osuuskauppojen edustajille. Avainpalaute oli ”että kyllä se siellä Helsingissä toimii, mutta ei täällä meillä Kainuussa” jne. Alussa Ok Koillismaan Kuisma Niemelä (myöhemmin esimieheni ja SOK pääjohtaja) ymmärsi tavoitteet ja hän oli ainoa. joka soitteli jälkeen päin ja kyseli lisätietoja ja antoi rakentavaa palautetta. Aluksi yhteistä markkinointia saatiin aikaan Lista- tuotteilla, joita alussa oli 100 ja muutaman vuoden päästä 500. Sen jälkeen luovuttiin Listasta ja siirryttiin markkinoimaan ”Pysyvän edullista ostoskoria”. Tavoitteena oli helpottaa asiakkaan ostamista, ei päiväntarjouksia, ei ostorajoituksia, pitkät aukioloajat, asiakasomistajille lisäksi bonukset. Nämä linjaukset merkitsivät ketjuyksiköissä myös työn säästöä, ei päiväntarjous rumpaa, vähemmän hävikkiä, vähemmän päivittäisiä mainoksia jne. SOK päätti toteuttaa Lauttasaaressa täydellisen remontit amerikkalaisen konsultin toimesta. Syntyi uusi SMarket, siis ilman väliviivaa, avaus oli 1989 syksyllä ja marketpäällikkönä oli Juha Itkonen. Remontti oli kallis ja muutos iso. Kesko julkaisi lehdessään vuosittain 50 parasta ruokakauppaa Suomessa. Lauttasaaren SMarket oli ensimmäinen S-Ryhmän yksikkö. Siitä kerrottiin että ”siitä voisi vielä tulla menestyvä ruokakauppa”. Konsultit olisivat halunneet toteuttaa vielä monta muutosta SMarketiksi, mutta totesimme että oppi on saatu ja me jatkamme tästä itse eteenpäin. Tärkeimpiä oppeja oli ”Tuoreus, Laatu, Oikea hinta” teeman toistaminen myymälässä ja mainonnassa, näyttävän hevi osaston sijoittaminen kierron alkuun ja näyttävät tuoteryhmäkuvat katossa..

Seuraavassa vaiheessa perustettiin ketjujen omat ketjuohjausyksiköt, jolloin vastuut siirtyivät pois hankinnasta. S-Market ja Sale ketjuhohtajaksi tuli Risto Pyykönen. Samassa yhteydessä minä siirryin HOK:n ja SOK:n perustamaan Ässä Market Oy:n ja myöhemmin HOK Liiketoiminta Oy:n tulosryhmäpäälliköksi. Toimitusjohtajana oli Tenho Reijonen ja esimiehenäni oli Erkki Niemi. Hankinnasta vastasivat Kalevi Kiiskinen ja Markku Korhonen. S-Markettien tuotemäärä kasvoi kolmesta tuhannesta lähes kymmeneen tuhanteen. Ensin otettiin valikoimat hallintaan ja sitten laajennettiin. EU:iin siirtymisen yhteydessä laskettiin ketjun hintoja rehellisesti, tämä vahvisti ketjun hintamielikuvaa.  Myymäläremontit toteuttivat Jaakko Niemi, Kauko Kajonlinna ja Erkki Sipilä. Uudet myymäläpohjat piirrettiin yhdessä Mauno Rantalan kanssa. Aluksi selvitettiin Lauttasaaren projektin opit ja ryhdyttiin niitä toteuttamaan laajassa myymälöiden uudistusprojektissa. Toteutuksessa ja ideoinnissa oli apuna Tenho Reijosen johdolla 1984 tehty opintomatka USA:n vähittäiskaupan ketjuihin. Olin mukana opintomatkalla. Seuraavaksi uusittiin Vallila ja Hyvinkää. Kaikki silloiset yksiköt 4-5 kpl vuosittain uusittiin ja rakennettiin muutama uusikin. Kantavana teeman oli myös asiakkaiden ostosten helpottaminen ja edullisin ostoskori. Ostoskorin edullisuus tarkistettiin ostoskorivertailuissa k-kauppoihin. Meillä oli edullisempi ostoskori kuin K-kaupalla, mutta vasta parin vuoden päästä asiakkaat sen uskoivat. Ostamista helpotimme, S-Marketin automaattiovilla, leveillä käytävillä, hyvillä hintamerkinnöillä, pitkillä aukioloajoilla, tuomalla pankkiautomaatin ja postilaatikon saataville ja pihalle EKO-kierrätyspisteen. Esittelimme marketpäällikön ja tuoteryhmävastaavat kuvilla, tämä helpotti asiakaspalautteiden antoa ja motivoi ko. vastuuhenkilöitä sekä lyhensi K-kaupan etumatkaa. Keräsimme ja hyödynsimme asiakaspalautetta, myyjillä oli muistilehtiö taskussa, johon merkittiin saatu palaute, myymälän seinällä oli palautelaatikko, puhelimen ja netin kautta pystyi myös antamaan palautetta. Kaikkiin palautteisiin vastattiin. Kun kassalla oli 5 asiakasta, hälytettiin seuraava kassa auki, kun pullonpalautusautomaatti oli rikki, siitä tuli heti hälytys, kun palvelutiskillä tarvittiin lisää myyjiä, siitäkin tuli hälytys. Testasimme myös itse skannattavaa ostoskoria mm. Paloheinässä. Noin 25% halusi sitä käyttää. Valitettavasti laitetoimittaja ei pystytty uudistumiin ja kokeilua ei laajennettu. Idea tuli uudestaan 2020 luvulla käyttöön ja näyttää siltä, että se laajenee, koska se helpottaa asiakkaan ostamista, ei tarvitse tavaroita montaa kertaa nostella koriin, hihnalle ja taas kassiin. Henkilöstön työtä helpotettiin myös koordinoimalla tavarantoimittajien tuloaikoja. S-etukortin käyttöä vauhditettiin kahviautomaateilla, joista S-kortilla sai kupin kahvia ilmaiseksi. Lauttasaaren avauksen aikoina pt-kaupan markkinaosuus oli pääkaupunkiseudulla 4% ja vuosisadan lopulle se oli 16%.

Ennen remonttia pidettiin rakentajien palaveri, jossa kerrottiin, miksi remontti tehdään ja mitkä asiat siinä ovat tärkeitä, koska tavoitteena oli ostamisen helpottaminen ja tyytyväinen asiakas ja henkilökunta. Edellisenä iltana ennen avausta kutsuttiin henkilökunta ja rakentajat perheineen pienelle iltapalalle ja katsomaan mitä, ne isät ja äidit olivat saaneet aikaan olemalla töissä iltakaudet. Henkilöstöä koulutettiin ja valmennettiin. S-Marketin eko- vastaaville ja tuoteryhmävastaaville ja palvelutiskin myyjille koulutuspäivät vuosittain. Palvelutiskin myyjiä oli valmentamassa mm. ammattinäyttelijä, ekovastaaville tehtiin oma laulu ja musiikkikasetti. Tehtiin myyjille video ”Miksi Luomutuote maksaa enemmän ja miksi siitä kannattaa maksaa enemmän?”  Kun myyjä meni myymälään, viimeisessä ovessa oli peili, jossa kuva hymyhuulista ja teksti” Hyvää työpäivää”.  Oltiin edelläkävijöitä luomuvalikoimien kasvattamisessa. Yhteisissä ketjutapaamisissa hyödynnettiin ja laulettiin Juha Vainion sanoittamaa ”Ässä- laulua”, luotiin yhteishenkeä. Sanat löytyvät ”Luomupekan jäljet 1944-2014” kirjasta.

1990-luvun lopulla S-Market ketju kasvoi pääkaupunkiseudun suurimmaksi marketketjuksi. Tänään S-Market ketju on Suomen suurin marketketj