Lahti-Heinola maaottelu

Asun nyt toista jaksoa Lahdessa. Syntymäkotini on Nastolassa eli nyt asun kotikaupungissani. Olen asunut myös kaksi jaksoa Heinolassa. Olen syntynyt Heinolan maalaiskunnassa, Suomen Urheiluopistolla.  Työurani aikana olen asunut kymmenellä eri paikkakunnalla Suomessa, pienissä ja isoissa kaupungeissa. Pystyn näkemään ja vertailemaan paremmin eri paikkakuntia keskenään, kuin sellainen henkilö joka on koko ikänsä asunut Heinolassa tai Lahdessa.

Ystäväni Heinolassa haastoivat minut kirjoittamaan vertailua Lahden ja Heinolan hyvistä ja huonoista puolista.

Heinolassa on kansallinen kaupunkipuisto. Heinola on Suomen joulupuukaupunki (yli 200 valaistua joulupuuta).  Heinola on ihmisen kokoinen kaupunki, kaikki lähellä. Heinolassa on avovettä läpi vuoden. Heinolassa on hyvin toimiva terveyskeskus ja kesäteatteri. Heinola on ollut edelläkävijä ”Liikkuva koulu” hankkeessa. Heinolassa on Suomen Urheiluopisto, Apajalahden luola, Siltasaari, rantapuisto, kaksi jäähallia. Heinolassa järjestetään jäänveisto -ja puunveistokisat, ”kunnossa kaiken ikää” ohjelmat, yli 70v ilmainen uimahalli ja kuntosali. Nämä asiat ovat Heinolassa paremmin kuin Lahdessa. Toivon että heinolalaiset arvostavat näitä. Varmasti sananlasku ”aika kultaa muistot” pitää minunkin osalta paikkansa. Kannattaa muistaa että Heinolasta on ihan sama matka Lahteen kuin Lahdesta Heinolaan. Osittain tästä syystä käytän koko vuoden Heinolan terveyskeskuspalveluja, parturipalveluja ja hierontapalveluja. Tarkoitus on myös järjestää moottorisahauksen SM-puuveistokisat Heinolassa 2018. Mies voi lähteä Heinolasta mutta Heinola ei lähde miehestä.

Lahdessa on paremmin junayhteydet pääkaupunkiseudulle, paremmat kesä - ja talviliikuntapaikat, toriparkki, Sibeliustalo, Teatteri, Messukeskus, vilkas satama, Vesiurut, puhdistuva Vesijärvi, monipuoliset kauppapalvelut, Messilä, Päksin palvelut, tuleva korkeakoulukaupunki, Pajulahti, Valtteri Bottas, omat kansanedustajat. Toivottavasti Lahti on Euroopan vihrein kaupunki 2020, olevassa kisassa.

Kaupungin taloudenpito on yhtä huonolla tolalla Lahdessa ja Heinolassa. Molemmissa kaupungeissa on homekouluja ja korjausvelkaa liikaa. Sosiaalidemokraatit johtavat menoa molemmissa kaupungeissa. Torikauppiaiden määrä vähenee molemmilla toreilla. Torien ympäriltä löytyy tyhjiä liikehuoneistoja. Yrittäjäystävällisyydessä on parantamisen varaa. Kaupunkikeskustojen kehittäminen on kesken. Ja näistä kaupunkilaiset valittavat: Koirankakkaa on liikaa molempien kaupunkien puistoissa ja talvella koirankusettajat sotkevat hiihtäjien latuja. Osa kaduista huonossa kunnossa.
Naapurista kuuluu liikaa elämisen ääniä.

Mielestäni Lahden ja Heinolan vahvuudet pitää yhdistää ja sitä kautta saada nykyistä vetovoimaisempi Päijät-Häme. On huolestuttavaa lukea Lahti Regionin markkinointia jossa muut ympäristökunnat ovat mukana, mutta Heinola puuttuu. Yhdessä olemme enemmän.

Miksi kotimaista järvikalaa on vähän ruokalautasellamme?

Lähiruoka ,kestävä kehitys ja terveellisyys ovat nykytrendejä. Kotimainen luonnonvarainen kala  on kuluttajalle ympäristöystävällisin vaihtoehto. Lähikala, tuotteen jäljitettävyys ja kotimaisuuden arvostus vetoaa kuluttajiin. Kala on kevyttä ja hyvin sulavaa ruokaa. Kalan rasva sisältää omega-3-rasvahappoja, jotka vähentävät sydän -ja verisuonitautiriskiä ja parantavat diabeetikoiden sokerinsietokykyä. Lisäksi runsaalla kalan syönnillä on miesten eturauhassyövän riskiä vähentävä vaikutus. Kala on myös hyvä D-vitamiinin lähde. Useimmin esiintyvät kalat suomalaisten ruokalautasella ovat muikku, kuha, siika. Järvikaloista valitettavasti hauki, lahna, kuorre, ahven ja särki eivät kelpaa suomalaisten ruokalautaselle.

Kalaa kasvaa Suomen tuhansissa järvissä runsaasti. Järvissämme elää noin 70 kalalajia ja lähes kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta. Suomessa kalan kulutus on noin 14-16 kg henkeä kohden vuodessa ja siitä on kotimaisen järvikalan osuus vain noin 3-4kg. Järvikalan osuutta pitää kasvattaa.

Järvikalan käyttöä vähentävät ammattikeittiöissä seuraavat heikkoudet: ennakkoasenteet, alhainen jalostusaste, toimimaton logistiikka, ammattikeittiöiden kapasiteetit, puutteellinen markkinointi. Tämän korjaaminen vaatii tiivistä yhteistyötä, kalastajien ja ammattikeittiöiden kesken.

Jalostusastetta nostamalla kalastajakin voisi saada tuotteestaan paremman hinnan ja ammattikeittiöt olisivat kiinnostuneimpia ostamaan. Tämän toteutuminen vaatii valtakunnallisia ja alueellisia toimijoita sekä maa ja elinkeinoministeriön tukea, ohjausta. Tässä olisi oiva kohde passiivisten yritystukien uudelleen kohdistamiselle. Näistä tarpeista pitäisi rakentaa EU- rahotteinen hanke ”Suomen järvikalan hyödyntämiseksi ”.Järvikala-ateria olisi yksi hyvä matkailuvaltti. Esimerkiksi Kiuruvedellä tarjotaan koululaisille joka viikko yksi järvikala-ateria yhteistyössä paikallisten kalastajien kanssa. Ammattimaisia järvikalastajia tarvitaan lisää, tässä haaste työministerille.

Järvikalan lisäämiseksi vähittäiskaupassa tarvitaan mm. tuotekehitystä, toimivaa logistiikkaa, järvikalabrändiä, ruokaohjeita jne.. Kalaa pitäisi olla kaupan kalatiskissä ja pakastealtaassa läpi vuoden. Tässä on kauppaketjuilla merkittävä rooli. Tarvitaan yhteistyötä kaupan ja kalaa jalostavien yritysten kesken ja kalastajien kesken. Tarvitaan myös byrokratian karsimista. Viisi vuotta sitten yhteistyöhanke, jonka tavoitteena oli kotimaisen järvikalan käytön lisääminen, kaatui Heinolassa terveysviranomaisten vaatimuksiin.

Toivoisin että, valtiovalta ottaisi kotimaisen kalan käytön lisäämiseen aktiivisemman otteen. Tämän hankkeen eteen on esimerkiksi Mikkelin Ammattikorkeakoulu tehnyt vuosien aikana hyvää pohjatyötä. Antti Ruuskasen opinnäytetyö 2013 on tästä hyvä esimerkki.

Pikkukaupunkien torien kehittäminen 2017-2018

Suomessa pienissä kaupungeissa ja kirkonkylissä toritoiminta on hiljentynyt huolestuttavasti. Tämä on taas puolestaan hiljentänyt kaupunkien ja kirkonkylien keskustojen liike-elämää. Osasyynä kehitykseen on torikauppiaiden ikääntyminen ja harventuminen sekä torielämän pysähtyneisyys. Torit eivät ole riittävästi uudistuneet eivätkä kehittäneet uusia toimintatapoja ja yhteistyömalleja. Mökkiläisetkin hakeutuvat laajempien valikoimien äärelle, isoimpiin kaupunkikeskustoihin.

Heinolan kaupunki on parhaillaan tarkistamassa keskustan kaavaa ja torin uudistamista. Nyt on hyvä aika toimia.

Heinolan KaupunkiSydän ry voisi kehittää uudenlaista toritoimintamallia seuraavasti:

1.Tiivistetään yhteistyötä kaupungin kanssa

    -rakennetaan torille pysyvä kaupungin infopiste jota pyöritetään yhteistyössä kaupungin kanssa

    -yhdistys hoitaa kaupungin toimeksiannosta kaupungin keskustan pysäköintivalvontaa

    -torin uudistamisessa hyödynnetään yhdistyksen esittämiä ideoita (ohjelmalava, äänentoisto jne.)

    -kaupunki tulee yhdistyksen jäseneksi ja kaupungin edustaja hallitukseen

2.Tiivistetään yhteistyötä keskustan kivijalkakauppiaiden ja torikauppiaiden kesken

    -yhteiset tapahtumapäivät (markkinat, kesä- ja joulukauden avaukset, muotinäytökset, tuote-esittelyt)

    -yhteismarkkinointi paikallislehdessä, yhteiset aukioloajat tapahtumissa, ”Korttelitori” idean hyödyntäminen

    -keskustan laidoilla olevat yritykset esittelevät toimintaansa torilla ”Taivaskattoinen Kauppakeskus” teemalla

    -torille iso sähköinen infotaulu jossa kerrotaan tapahtumista, tarjouksista, tuote-esittelyistä jne.

3.Kehitetään sunnuntaitoria

   -uudenlainen kirppiskonsepti (autokirppis, pöytäkirppis, telttakirppis, yhdistyskirppis, opiskelijakirppis)

4.Nettisivujen ja facebookin hyödyntäminen

   -viikottainen ajan tasalla pito, torin ympäristön yritykset mukaan, koko kaupungin tapahtumakalenteri

   -nettikameralla suoraa kuvaa torilta 7/24h

5.Muut kehittämisideat

   -Lapsille leikkipaikka, polkuautot, talvella luistelualue-jääliukumäki, lapsiparkki tunniksi jne.

   -viihtyvyyttä parannetaan, katoksilla, kukkaistutuksilla ja istumapaikoilla - penkeillä

   -torin tarjontaa monipuolistetaan, pyöritetään polkupyörien vuokrausta

   -lisätään yhteistyötä keskustassa toimivien yhdistysten kanssa

Miksi kuntapäättäjät haluavat mukaan osuuskauppojen päättäviin elimiin?

Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 28.4. kunnanvaltuutettujen osuudesta osuuskauppojen edustajistoissa.

Onko väärin jos kunnanvaltuutetut haluavat osallistua ja valvoa usein alueensa suurimman kauppaketjun toimintaan ja kehittämistä? Ei kai se ole S -Ryhmän vika jos kunnanvaltuuston jäsenet hakeutuvat myös osuuskaupan edustajistoon ja sitä kautta haluavat vaikuttaa kotikuntansa kehittymiseen? Se rikastuttaa kunnanvaltuutetun asiantuntemusta. Me tarvitsemme enemmän aktiivisia, monenlaiseen toimintaan osallistuvia kuntapäättäjiä. Yksin puolueiden hallintoelimissä toimiminen antaa liian suppean kuvat kunnan kehittämismahdollisuuksista . Uskon että monen arvostelijan mielessä on kateus ja väärää, kuviteltua tietoa. Eikö ole normaalia että jokaisen yrityksen omistajat pitävät yrityksensä puolia, tietysti laillisin keinoin?  Osuustoiminta yritysmuotona ei voi olla huonommassa  asemassa kuin osakeyhtiö.

Osuuskaupat ovat jäsentensä omistamia yrityksiä joissa voitot käytetään yrityksen ja sen toimialueen kehittämiseen, ne eivät mene johtajien taskuihin. Ylin päättävä elin on vaaleilla valittu, jäsenistä koostuva edustajisto. Kilpailevat kaupparyhmät toimivat toisenlaisien periaatteiden mukaan. Heillä asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet ja voitonjako ovat erilaiset.

Syyllistämisen sijaa tarvitsemme enemmän kannustusta yhteistyöhön. Esimerkiksi ABC ketjun yksiköt ovat parantaneet monen pienen kunnan palveluja.  Saman katon alla toimivat monet yksityisyrittäjät. Samoin monen Prismakeskuksen sisällä toimivat monet yksityisyrittäjät, hyödyntävät Prisman asiakasvirtaa. Yhteistyöstä hyötyvät osuuskauppa, yksityisyrittäjät ja kunnan asukkaat. Yhdessä olemme enemmän.

Uusi talkooyhteistyömalli

         

                                                                                                                                                                  Kuvan kylätalokin on talkoilla kunnostettu

Tapio Koskinen kirjoitti 23.4 ESS:ssa ”Talkooyhteistyö ei kelvannut kaupungille”. Harvoin kaupungin virkamiehet ottavat toimeksiantoja lehden yleisönosastolta, ne pitää esittää suoraan ko. virkamiehelle. Minulla on myönteisiä kokemuksia talkooyhteistyöstä Heinolan kaupungin kanssa. Yhteistyömalli perustuu siihen, että kaupunki ja kyläyhdistys tai kaupunginosayhdistys toteuttavat yhdessä sovitun, rajatun projektin. Esimerkiksi siivoustalkoisiin kaupunki tuo roskalavat, haravat, jätesäkit ja kyläyhdistyksen jäsenet tekevät työn. Yhdistysten jäsenet eli alueen asukkaat ovat kiinnostuneet oman asuinalueensa viihtyisyydestä ja siksi tulevat mukaan talkoisiin. Kylä- ja kaupunginosayhdistys on sopiva organisaatio toteuttamaan asuinaluettaan koskevia projekteja kuten pusikkojen raivauksia, siivouksia, laiturien, leikkipaikkojen, kuntopolkujen, kylätalojen kunnostuksia. Virkeiden eläkeläisten määrä kasvaa, monet heistä tarvitsevat jotakin hyödyllistä tekemistä. Tarvitaan vain jokaiseen yhdistykseen yksi ”kylähullu” joka ryhtyy toimeen ja saa muut mukaan. Esimerkiksi Heinolan asuntomessualueelle muualta muuttanut ”ujo” pariskunta kertoi myöhemmin, että kyläyhdistyksen talkoot auttoivat heitä kotoutumisessa.

Kaupungin pitää myös ymmärtää, että aktiiviset kylä- kaupunginosayhdistykset ovat voimavara kaupungille jota pitää osata hyödyntää. Ei odoteta eikä vaadita vain kädet taskussa kaupungilta rahaa, palveluja. Ryhdytään itse töihin asuinympäristön hyväksi. Kaupunki voisi vuosittain palkita aktiivisemman yhdistyksen ja yhdistys voisi laittaa raivaamansa ja siivoamansa alueen reunalle kyltin, jossa kerrotaan ketkä alueen ovat kunnostaneet. Laitetaan hyvä kiertämään ja parannetaan yhteisöllisyyttä.

Aluejohtokunta vai Kyläyhdistys?

Nastolassa toimivasta aluejohtokunnasta on hyviä kokemuksia. Vastaavat kokeilut eri puolilla Suomea ovat kuitenkin kuivuneet kokoon. Aluejohtokunta on ylhäältä määrätty toimielin alueelle ja sen onnistuminen on suurelta osin kiinni siitä millaisia jäseniä aluejohtokunnassa on. Usein aluejohtokunnan jäsenet nimetään poliittisin perustein. Lisäksi aluejohtokunta lisää kunnan/kaupungin byrokratiaa. Monesti aluejohtokunta toimii vain silloin kun sillä on riittävästi rahaa käytettävissä.

Mielestäni parempi tapa olisi hyödyntää jo olemassa olevia kylä-ja kaupunginosayhdistyksiä, jotka ovat syntyneet vapaaehtoisesti kylän asukkaiden aktiivisuudesta ja halusta vaikuttaa oman asuinympäristönsä viihtyisyyteen. Yhdistyksissä politiikka ei ole päällimmäisenä asiana. Yhdistykset parantavat ja kehittävät asuinalueensa yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä. Näiden yhdistysten hyödyntäminen olisi myös kunnalle/kaupungille edullisempaa panos-tuotos vertailussa. Kunnan lautakunnat velvoitettaisiin kysymään aina ko. kylän-kaupunginosan yhdistyksen mielipidettä -lausuntoa päätökseen joka koskee heidän asuinaluettaan. Kunta/kaupunki voisi vuosittain palkita aktiivisimman, omaa asuinaluettaan kehittäneen yhdistyksen. Uskon että tämä käytäntö synnyttäisi uusia yhdistyksiä myös niille asuinalueille joissa sitä vielä ei ole. Minulla on monia esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä kunnan ja kyläyhdistyksen kesken. On tehty pyöräteitä, teiden valaistuksia, luontopolkuja, kylätaloja niin että kunnan panostus on ollut alle puolet kustannuksista, kyläyhdistys on hankkinut lopun rahoituksen ja talkootyön.

Ei kannata aina odottaa mitä kunta/kaupunki tekee minun hyväkseni, kannattaa myös miettiä mitä minä voisin tehdä kotiseutuni hyväksi.

Kylien ja kaupunginosien kehittämisen puolesta

Luomupekka Rusila

Kierrätyksen vauhdittaminen, markkinointi

 
                                                                                                                                                       Kierrätyksen markkinointi ja vauhdittaminen voi olla myös hauskaa, erilaista, kuten kuvan kierrätysastia kadun varrella. Miksi Suomessa lähes kaikki on harmaata, taustaansa suolautuvaa,totista.
Tarvitaan uusia hauskoja ideoita, muotoilua,väriä joilla vedotaan myös nuorisoon, meidän tulevaisuuteen.

Toinen asia joka pitää muuttaa on "Kaatopaikoista "puhuminen. Niitä ei tulevaisuudessa ja osassa jo nyt, ole olemassakaan. Ne ovat kierrätyskeskuksia, tuotantolaitoksia, bisnestä. Tänään monella ns. kaatopaikalle menevästä massasta vain noin alle 10% menee "turpeeseen" eli yli 90% hyödynnetään.
Sana "kaatopaikka" antaa useammalle lukijalle vääränlaisen mielikuvan tämänpäivän todellisuudesta. Suomi on kierrätyksen johtava maa maailmassa.