Oliko kaikki ennen paremmin?

Verrataan vaikka 1950-60 lukuja ja 2000 lukua. Ennen oli lähes joka kylässä ja kaupunginosassa 1-3 kauppaa, 1-2 pankkikonttori, koulu, posti. Silloin liikuttiin hevosella, polkupyörällä, kävellen, talvella suksilla, autoja oli harvassa, linja-auto kulki pari kertaa päivässä. Silloin tunnissa liikuttiin noin 20 kilometriä kotoa.

2000-luvulla kylät autioituvat. Ensin loppui kauppa, sitten pankkikonttori, sitten koulu, sitten posti ja väki väheni kyliltä ja muutti kaupunkeihin. Nyt liikuttiin autolla, traktorilla, moottoripyörällä, mopolla, polkupyörällä, linja-autolla. Nyt tunnissa liikutaan noin 100 kilometriä kotoa. Nettikaupoista kotiin tilaaminen kasvaa vauhdilla

Suurin syy 50-60 vuoden aikana tapahtuneeseen kehityksen on liikkuvuuden lisääntyminen, helpottuminen, tietotekniikan hyödyntäminen, autoistuminen ja muutto asutuskeskuksiin. Nämä ympäristössä tapahtuneet muutokset aiheuttivat isoja rakenteellisia muutoksia kaupassa, pankeissa, postissa ja kouluverkostossa.

Nyt on tapahtumassa samantapainen rakenteellinen muutos sote-verkostossa, terveysasemissa, sairaaloissa, palvelutaloissa. Kun liikkuvuus on lisääntynyt paremmat palvelut voivat olla kauempana kuin ennen. Lisäksi kun toimintoja keskitetään, voidaan tarjota ammattitaitoisempaa, parempaa sote-palvelua isommissa yksiköissä. Tietotekniikka ja tekoäly mahdollistavat uudenlaiset palvelut. Omalääkärimalli vähentää turhia lääkärikäyntejä ja tarjoaa kokonaisvaltaista hoitoa reppulääkärien sijaan. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta

 

Suomi savuton 2030?

Suomi on päättänyt, että savukkeiden tupruttelu päättyy 2030. Tästä johtuu, että tupakkateollisuus kehittelee uusia tuotteita nikotiinin käyttöön. Uusin tuote on nikotiinipussit eri mauilla höystettynä ja kohderyhmänä nuoret. Esimerkiksi menthol ei ole vain maku, vaan se samalla edistää nikotiinin imeytymistä eli saa käyttäjänsä kouluun. Nikotiinipussien nikotiinimäärät ovat meillä pohjoismaiden korkeimmat. Olemme näköjään tupakkateollisuuden johdettavina. Valtiovallan toinen käsi suitsii ja yrittää vähentää tupakan haittoja ja toinen käsi auttaa tupakkateollisuutta kehittämään uusia nikotiinia hyödyntäviä tuotteita. Nikotiinin käytön haitat tulevat myöhemmässä vaiheessa meidän veronmaksajien maksettavaksi. Samanlainen päätös syntyi myös alkoholin jakelun helpottamisessa, vaikka tiedetään sen haittojen kaatuvan meidän veronmaksajien maksettavaksi. Missä on päättäjien maalaisjärki? Päättäjiltä puuttuu kokonaisuuksien hallinta. Valitettavasti.

 

Eduskunnan puhemiesneuvostolle

Kehittämisidea kyselytunnille:

Nykyiset kyselytunnit antavat väärän kuvan eduskunnan työstä. Eduskunta ei ole ”sirkus”. Kyselytunti on näyteikkuna eduskunnan työstä kansalaisille, katsojille. Nykykäytäntö nakertaa eduskunnan arvovaltaa. Tiedän että valiokunnissa tehdään oikeita töitä yhteistyössä, mutta se ei näy kyselytunnilla. Positiivinen asenne vie asioita ja esityksiä eteenpäin. Negatiivinen ilmapiiri ruokkii vastakkainasettelua ja estää yhteistyön. Irtopisteiden keruu itselle ja puolueelle on mennyt liian pitkälle.  Esitän kyselytunnille kokeilua, jossa jokaisen puheen vuoron käyttäjän on aluksi kerrottava yksi positiivinen, asiaan liittyvä kommentti hallituksen toimista tai opposition toimista. Kun arvostellaan hallituksen esitystä ei sanota ” vetäkää esitys pois” ”huono esitys” vaan kerrotaan ”näillä muutoksilla esityksestä tulisi vieläkin parempi”. Välihuudot olisivat kannustavia ”hyvä”, ”kiitos”, ”kannatan”, ”hyvin sanottu”. Vuosittain voitaisiin jakaa kyselytunneilta eduskunnan "Hymypatsas" parhaiten kyselytunnilla käyttäytyneelle kansanedustajalla

 

Kaupunkimetsien ja puistojen merkitys

Helsingissäkin suunnittelijoiden ja maanomistajien sormet syyhyää päästä rakentamaan asuinalueen lähimetsään, puistoon. Se on kuulemma taloudellista infrastruktuurin kannalta, kaupunkirakenteen kannalta. He jättävät kertomatta, että se on rakentajalle edullisempaa ja asuntojen myyjälle tuottoisampaa. He eivät tiedä tai eivät kerro mikä merkitys lähimetsillä on asukkaiden viihtyvyydelle ja terveydelle.  Eli rahan mahti usein voittaa. Onneksi viime aikoina on tehty monia tutkimuksia Suomessa ja maailmalla lähimetsien ja puistojen terveydellisistä merkityksistä. Minullakin on omakohtaisia kokemuksia, olen maalta, metsänreunasta kotoisin. Meille metsä merkitsi 1950-60 luvulla talven polttopuiden saantia, kesällä lehmien hakua metsästä iltalypsylle ja metsämarjojen ja sienien keräämistä talvisäilöön. Myös juhannuskoivut haettiin lähimetsästä pihalle ja jouluksi joulukuusi. Tein työurani kymmenellä eri paikkakunnalla Suomessa. Silloin lähimetsä oli minulle stressin purkupaikka ja uusien ideoiden syntypaikka. Stressiä purettiin intervallijuoksulla metsäpoluilla ja joskus puita halaamalla. Uusia ideoita syntyi kevät ja kesäaamuina metsässä välillä juosten välillä kävellen ja lintujen konserttia kuunnellen. Kun lapset olivat pieniä, lähimetsässä tehtiin heidän kanssaan puroon pyöriviä vesirattaita tai kävyistä lehmiä ja lampaita. Tänä päivänä monet päiväkodit ja lähikoulut hyödyntävät lähimetsää tekemällä retkiä eväitten kanssa ja pitämällä oppituntia lähimetsässä. Muutamat matkailualan yritykset ovat jo kaupallistaneet, tuotteistaneet näitä edellä kertomiani kokemuksia lähimetsistä. Toivon menestystä lähimetsien ja puistojen puolustajille.

 

SOTE uudistuksen virheet

Nyt kun uutta soteaikaa on eletty kohta kaksi vuotta, voidaan arvioida missä tehtiin vieheitä, vääriä valintoja. Olen professori Amos Pasternack kanssa pääosin samaa mieltä tehdyistä virhevalinnoista. Ensinnäkin hyvinvointialueita on liikaa ja sitä kautta hallintoa liikaa. Tämä johtuu siitä, että sote politisoitui liikaa hallituksen ja opposition poliittisten pisteiden keruuksi. Mukaa olisi pitänyt saada kaikki puolueet. Tavoite oli purkaa jonoja ja saada ihmiset nopeimmin hoitoon ja säästää erikoissairaanhoidossa. Nyt kuitenkin alueet lopettavat soten lähipalveluja, jolloin hoitoon pääsy vaikeutuu. Nyt hallitus yrittää korjata valuvikoja raha edellä, vetovastuu on siirtynyt valtiovarainministeriölle, heiltä puuttuu sote osaaminen. Puhutaan että ei ole lääkäreitä, lisätään koulutusta, vaikka meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Lääkärit ovat väärissä paikoissa ja tekevät vähemmän töitä koska työolot ovat liian rasittavat ja byrokraattiset yhteiskunnan puolella. Professori ehdottaa viittä hyvinvointialuetta eli yliopistosairaaloiden aluejakoa, joka tapauksessa niiden määrä pitää pudottaa alle kymmeneen. Tilanne on niin huolestuttava, että nyt vaaditaan isoja päätöksiä, korjaustoimenpiteitä. Kehitystä ei tapahdu ilman muutosta. Yhdessä olemme enemmän.